perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulu on jo ovella - Onko myös eläinlääkäri ?!

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004



Taas joulu, joulu on meillä...

Joulu, tuo ihana ja vähän stressaavakin aika. Taas se on täällä ja mukava niin. Joulu suo monelle kiireisellekin ihmiselle pienen levähdyshetken pitkän talven keskellä. Mutta ennen kuin tuo ansaittu lepo ja nautiskelun vaihe on saavutettu, on joulun ja etenkin jouluherkkujen valmisteluun uhrattava tovi, jos toinenkin.

Perheen lemmikit, etenkin koirat, ovat tunnetusti (vähän turhankin) innokkaasti mukana ja läsnä näissä valmisteluissa. Luonnollisesti. Mahdollisesti tuo normaalia tiiviimpi yhdessäolo kaikkien perheenjäsenten kesken vähän niin kuin kuuluukin joulunviettoon 😊
Joulun aikaan ja sen valmisteluun liittyy monia, eikä aina pelkästään mukavia yllätyksiä.

Kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa...

Kaikenlaisten herkullisten tuoksujen vana vetää koiraa(kin) puoleensa. Keittiössä voikin piiliä monen moista houkutinta, mikä ikävän tuurin sattuessa saakin joulukiire-sanalle hieman erilaisen merkityksen.

Joulupullaa varten kohoamaan jätetty taikinkulho saattaa hyvinkin olla koiralle kiinnostavaa haistettavaa ja maistettavaa. Jos koira keksii syödä taikinaa, se alkaa kuohua ja turvota mahassa ja käymisen sivutuotteena syntyy koiralle haitallista etanoli-alkoholia. Koiran maksa ei kykene lainkaan tehokkaaseen etanolin eliminaatioon, joten koiralle saattaa tulla myös lieviä etanolimyrkytyksen oireita.
Koira on järkevintä viedä viipymättä eläinlääkäriin, missä massa pyritään poistamaan antamalle koiralle oksennusrefleksiä stimuloivaa lääkitystä. Oksettaminen on järkevää ainoastaan, mikäli syömisestä on kulunut vain vähän aikaa, käytännössä alle tunti. Pahimmassa tapauksessa taikinamassaa voidaan joutua poistamaan leikkauksen avulla.
Suuri taikinamassamäärä saattaa tukkeuttaa maha-suolikanavan, mikä synnyttää epänormaalia painetta alueen verta, happea ja muita ravinteita alueelle kuljettaviin verisuoniin. Koiran tila saattaa hoitamattomana heiketä nopeasti.

Ja se juhlan kunkku... kinkku. Joka joulun aikaan päivystävät eläinlääkärit työllistyvät pyrkiessään auttamaan kokonaisen, jäähtymässä olleen kinkun, verkkoineen päivineen ahmineita koiria. Hyvin lievien ja harvinaisempien suun limakalvon palovammojen lisäksi hoidetaan ylisuuren massan aiheuttamia ongelmia; mahalaukun dilataatiota (sairaalloista laajenemaa), jossa mahaan alkaa ruokamassan lisäksi kerääntyä voimakkaasti kaasua ja nestettä.
Laajentunut mahalaukku painaa suuria laskimoita aiheuttaen shokkioireita. Mahalaukun seinämä saattaa verenkiertohäiriöiden seurauksena mennä kuolioon ja jopa puhjeta.
Pahimmillaan nähdään dilataatio-torsiota, eli mahalaukun laajentuma, sekä kiertymistä akselinsa ympäri.
Mahalaukun kiertymään voi liittyä samanaikainen pernan ja suoliston kiertymä.
Mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireita ovat pahoinvointi, toistuvat oksennusyritykset, apaattisuus, heikkeneminen, vatsan alueen kipu ja silminnähtävä turpoaminen kylkikaaren takaa.
Sekä mahalaukun laajentuma, että kiertymä ovat aina hätätapauksia, joissa koiran ennuste voi olla epävarma.

Kinkun paiston jälkeen poistettu ja roskiin siirretty paistoverkko saattaa koirasta olla hyvinkin houkutteleva. Suolistoon joutuessaan verkko voi normaalin suolitukoksen lisäksi purkautuessaan aiheuttaa hitaammin esiin tulevan, ns. lineaarisen vierasesineen (pitkänomaisen, lankamaisen) aiheuttaman osittaisen tukoksen. Lankaa juuttuu usein esim. mahaportin alueelle, kun loppuosa purkautuvasta verkosta jakautuu eteenpäin suolta pitkin.
Lankaa, tai verkkoa painautuu ajanmyötä suoliliepeen suolen puoleiseen seinämään, kuroen suolen sykkyrälle. Pahimmillaan suolen seinämään syntyy useita reikiä.

Riippumatta tukoksen laadusta, se aiheuttaa ruokamassan, nesteiden ja kehon nesteiden pakkautumista mahaan/ ohutsuoleen. Tukoksen jatkuessa, saattaa esiintyä mm. apatiaa, heikkoutta, mahakipuja (koira yrittää pureskella mahaansa, outo asento), lievä ripuli, tai tumma, tervamainen uloste, epäsäännöllinen ulostaminen, runsas röyhtäily, voimakas kuolaaminen.
Tukos, etenkin lineaarinen, vaatii aina eläinlääkärin pikaista apua.

Kinkun paistorasvaa harvemmin käytetään enää nykyisin kastikkeisiin, vaan ainakin valtaosa joutuu roskiin. Koiraa tällainen jähmeä, tuoksuva ja hieman suolainen rasvakimpale saattaa houkutella luvattomille asioille roskisten liepeille.
Tällaisen suuren, nopeasti nautitun rasvamäärän hotkiminen kerralla, on yksi tavallisin joulun aikaan "epidemiaksi" asti esiintyvän akuutin haimatulehduksen laukaisija.
Usein voimakas oksentelu ja ripulointi alkaa äkillisesti. Haimatulehdukseen liittyy tavallisesti myös voimakas etuvatsan kiputila, mistä johtuen koira seisoo kyynärpäät maassa ja takaruumis kohotettuna, sekä on selvästi tuskainen. Lievä haimatulehdus voi olla vaikea havaita, tai diagnosoida.Tulehdustilassa haiman tuottamat entsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa itsessään ja tuhoavat haimasoluja. Vaikea ja etenkin hoitamaton, akuutti haimatulehdus saattaa ehtiä vaurioittamaan haiman rakennetta, altistaen kroonisen haimatulehduksen synnylle.

Koirat(kin) tuntuvat rakastavan erilaisia konvehteja ja muita jouluisia suklaaherkkuja. Pöydille avoimeksi jääneet rasiat saattavat olla karvaiselle kaverille vastustamaton ohittaa.
Suklaassa esiintyy koiralle myrkyllistä teobromiinia
vaihtelevia määriä laadusta riippuen.
Koiralle hengenvaarallinen teobromiiniannos on 100-250 mg / painokilo. Teobromiini pysyy aineenvaihdunnassa 14-20 tuntia.

Teobromiini saattaa epileptikkokoiralla laukaista epilepsiakohtauksen, tai sydänsairaalla akuutin sydänpysähdyksen.Suklaamyrkytyksen oireet eivät aina tule välittömästi syönnin jälkeen, vaan teobromiinin imeytyminen elimistöön kestää n. 10 tuntia. Koiralla lievän teobromiinimyrkytyksen oireita ovat janoisuus, levottomuus, yliaktiivisuus ja yliärtyvyys sekä ripuli. Vaikeissa tapauksissa nähdään rajuja keskushermostoperäisiä oireita: huimaus, tajunnanhäiriöt (pyörtyily), kiihtynyt syke ja hengitys, sekä tärinä.
Toiset koirat eivät arkaile syödä konvehteja papereineen päivineen. Esim. (ihanien) Budabest-suklaakonvehtien vahva käärepaperi ei hajoa lainkaan koiran suolessa, vaan isompana määränä on potentiaali suolitukoksen aiheuttaja. Koiranomistajan on siis turvallisempaa varmistaa, että suklaaherkut menevät vain omaan suuhun.

Tuikkikaa, oi joulun tähtöset...

Koirista varsinkin pennut ja myös jotkut kissat haluavat haistella ja joskus maistellakin erilaisia joulukukkia.
Joulukukista suuri osa (joulutähti, hyasintti, tulppaani, amaryllis) ovat lieviä limakalvo-oireita aiheuttavia, pieninä määrinä ei kovinkaan myrkyllisiä. Vahvemmin myrkyllisiin kasveihin kuuluu esim. misteli, joka Suomessa kuitenkin on joulukukkana harvinaisempi. 
Yleensä kasvien maistelusta selvitään pienellä oksentelu-, tai ripulipiikillä ilman vakavampia jälkivaivoja.

Tulkoon joulu...


Parhaimmin joulurauhan eläinperheessä saa turvattua huomioimalla asioita etukäteen. Kun huolehdimme, ettei koiralle, tai kissalle sopimattomia, tai vaarallisia houkutteita ole saatavilla, voimme koko porukalla rauhoittua joulusta nauttimiseen.

Kannattaa kuitenkin muistaa ja huomioida pari pikkujuttua - kaiken varalta.


-Lääkehiiltä saa apteekista vapaasti ja sen käyttö kaikissa myrkytysepäilytapauksissa hidastaa haitallisen aineen imeytymistä ja antaa lisäaikaa eläimen hoitoon saattamiseksi.

-Oksettaminen pian ei-sopivan aineksen jälkeen voi olla joskus tilannetta auttava.
Yksinkertaisin tapa on ottaa pari hyppysellistä ruokasuolaa, johon sekoitetaan pari tippaa vettä, sen jälkeen suolapallo lykätään koiran nieluun. Huom! Liiallisen suolan antaminen voi olla haitallista, eli jos ei tuota tulosta, älä toista tarpeettomasti. Oksettaminen voi olla vaarallista, mikäli koira on saanut elimistöönsä vierasesineen, joka on jo edennyt ohutsuoleen.

-Pyhinä päivystävän eläinlääkärin yhteystiedot voi ottaa talteen ja helposti löydettäväksi jo ennalta.

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa etenkin kaikkiin eläinperheisiin! Muistakaamme antaa parit ylimääräiset rapsutukset, tai vaikka erityisluksuksena kunnon vierihoitoa pikku hetken kaikille karvakuonoille 💟 

torstai 23. marraskuuta 2017

ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI

Teksti: NTM, ELH, Eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde

ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI – MITEN VÄLTTYÄ ?

Muutama päivä sitten, 18. marraskuuta, vietettiin jälleen kerran vuosittaista, suomalaisittain ilmaistuna ”Euroopan antibioottipäivää” (European Antibiotic Awareness Day). Tämän päivän tavoitteena on muistuttaa antibioottien tarkoituksenmukaisesta ja vastuullisesta käytöstä. Kampanjoinnin teemana on ennaltaehkäistä antibioottiresistenssiä ja säilyttää antibioottien teho mahdollisimman toimivana.

Mitä on antibioottiresistenssi ? 

Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien itsenäistä kykyä torjua jonkin tietyn, tai useamman antibiootin vaikutusta. Eläimet eivät varsinaisesti tule fysiologisesti vastustuskykyiseksi antibiooteille, vaan vastustuskyvyn antibiooteille muodostavat elimistöön kulkeutuvat ja siellä lisääntyvät taudinaiheuttajabakteerit.
Toisin sanoen, antibiootille resistenssin muodostanut bakteeri pystyy kasvamaan ja lisääntymään myös antibiootista huolimatta, eli lääkityksenkin aikana.

Eniten viimeaikoina huomiota ovat saaneet eläimillä enenevässä määrin tavatut, antibiooteille resistentit ”sairaalabakteerit”. Nämä ovatkin todellisen huolen aihe, koska niistä käytännössä kaikki ovat zoonoottisia, eli mahdollisia eläimestä ihmiseen tarttuvia ja antibioottihoitoon vastaamattomia taudinaiheuttajia.

Sairaalabakteereilla, eli toisin ilmaistuna moniresistenteillä bakteereilla tarkoitetaan yleisesti ottaen antibiooteille erittäin vastustuskykyisiä bakteereita. Näistä bakteereista tunnetuimpia ovat MRSA, MRSP sekä ESBL. Näitä bakteereita tavataan enenevässä määrin myös lemmikkieläimillä mm. iho- ja virtsatietulehdusten yhteydessä.

Tietynlainen ”hankittu” antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteerin omassa perimässä tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät bakteerien vastustuskykyä antibiooteille. Toistuvat, etenkin epäspesifiset antibioottilääkitykset saattavat osaltaan altistaa hankitun antibioottiresistenssin synnylle.
 

Onko antibioottilääkitys aina paras hoito ?  

Antibiootit ovat lääkeyhdisteitä, jotka tappavat mikrobeja, tai hidastavat niiden kasvua. Sairautta aiheuttava bakteeri voi kuitenkin olla lähtökohtaisesti vastustuskykyinen (resistentti) antibiootille, tai resistenssi voi kehittyä usein toistuvien, ei-spesifisten antibioottilääkitysten seurauksena.

Monet eläimellä oireita aiheuttavista tilanteista eivät välttämättä ole mikrobien aiheuttamia ilmiöitä, jolloin antibioottilääkitys ei tehoa, eikä luonnollisestikaan ole tarpeen, vaan saattaa jopa olla haitallinen.

Valtaosa ei-mikrobien aiheuttamista ongelmista voidaan ja tulisikin hoitaa ilman antibiootteja. Esimerkkinä tästä; monet iho- ja suolisto-ongelmaiset koirat saadaan oireettomiksi pelkästään ruokavalion järkeistämisellä, sekä mahdollisten (yleistenkin) ravintoainepuutosten korjaamisella täsmällisellä, oikeaoppisella ravintolisien käytöllä. Tämän tulee luonnollisesti tapahtua tehokkaasti ja turvallisesti koiran ravitsemusta ja sairauden oireita ja taustoja laajemmin tuntevan ammattilaisen opastuksessa. Suomessa tällaisia laajan tietotaustan omaavia ammattilaisia ovat mm. koulutetut Koiran ravitsemusneuvojat (KRN). Lisätietoa: https://www.seto.fi/5

Antibiootteja tarvitaan kiistatta. Toisinaan niiden käyttö pelastaa hengen. Nyt yhä useammin kuitenkin eläinlääkinnässäkin haetaan erilaista lähestymistapaa bakteerien kanssa selviytymiseen.  

Etenkin nykyinen lemmikkieläinten ja ihmisen hyvin tiivis yhteiselo luo uusia riskejä ja onneksi myös uutta, jämäkkää ja aiheellista pohdintaa zoonoottisten, eli ihmisen ja eläimen välillä tapahtuvien tartuntojen ja resistenssien kehittymisen välisestä yhteydestä.  

Bakteerirealiteettia

Erilaiset patogeenibakteerit, joista osa on enemmän ja osa vähemmän haitallisia, ovat osa nykyistä elinympäristöämme.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen osaston asiantuntijat toteavat tuoreessa dokumentissaan, että esimerkiksi n. 5% suomalaisista koirista kantaa suolistobakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä penisilliini- ja kefalosporiini-ryhmän lääkeaineille.

Nämä ns. ESBL-bakteerit ovat usein resistenttejä myös muille antibiooteille.
ESBL-bakteereja ovat esim. Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae. ESBL-ominaisuus tekee bakteerin vastustuskykyiseksi hoidossa käytetyille antibiooteille, koska ne itsessään tuottavat antibiootteja pilkkovia entsyymejä (extended spectrum beta-lactamases, ESBL).
Monet eläimet (kuten ihmisetkin) voivat kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria ilman näkyviä oireita, esimerkiksi iholla, tai suolistossa.

Bakteeri ei aina siis aiheuta oireita, mutta kun elimistön vastustuskyky syystä, tai toisesta pettää, voi bakteerin lisääntyminen johtaakin massiiviseen, äkilliseen, rajuunkin infektioon. Tällöin kohdataan vakavia, akuutteja ongelmia, koska resistentin bakteerin häätäminen elimistöstä on hyvin hankalaa.
Erityisen hankalaksi ongelma muodostuu, kun resistentti bakteeri lisääntyy elimistön pinnan sisäpuolella, esimerkiksi suolistossa.
Resistenttiä bakteeria kantavat eläimet voivat levittää bakteeria edelleen eteenpäin.


Etenkin koirien ruokintakulttuurin uudehko muotisuuntaus, eli raakaruokinta, on tuonut uusia haasteita eläinlääkintään haitallisten ja zoonoottisten (eli eläimestä ihmiseen tarttuvien) bakteerien lisääntymisen myötä.
Raa’assa lihassa voi esiintyä mm. Salmonellaa (joka on erittäin infektiivinen, tartuntakykyinen kaikkien eri eläinlajien välillä, ihminen mukaanlukien), Listeriaa ja E. Colia. Suomalaisessa tutkimuksessa lemmikkien raakaravinnosta tavattiin myös Campylobakteereita patologisessa määrin. Kaikki edellä mainituista bakteerilajeista ovat zoonoottisia.

Bakteereja on – mutta missä vaiheessa niistä tulee vakava terveysongelma eläimelle, tai niiden seurassa eläville ihmisille?

Resistenttien bakteerien esiintyvyys Suomessa

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen yksikön asiantuntijat ovat hiljakkoin tutkimuksessa todenneet, että moniresistentit bakteerit ovat esim. tuontikoirilla huolestuttavan yleisiä.


Mikrobilääkkeille vastustuskykyisiä suolistoperäisiä bakteereita on tänä vuonna (2017) löydetty koirien seulontanäytteistä neljä kertaa useammin, kuin viime vuonna. Osa näistä bakteereista voi tarttua myös ihmiseen. Helsingin yliopiston asiantuntijat kehottavat ulkomailta koiratarhoilta eläimiä tuovia järjestöjä ottamaan toiminnassaan huomioon resistenttien bakteerien leviämisriskin.


Lue koko artikkeli:
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/moniresistentit-bakteerit-ovat-tuontikoirilla-huolestuttavan-yleisia


Resistenssin ennaltaehkäisy

Resistenssin kehittymisen estämiseksi antibioottihoito ja sen tarpeellisuus tulisi harkita tarkasti jokaista eläinpotilasta tutkittaessa ja oireiden syytä selvitettäessä.Eviran mukaan:
  • Eläinlääkärin tulisi tehdä lääkityspäätös vasta, kun potilas on tutkittu ja laboratoriakokein varmistettu antibioottihoidon tarpeellisuus
  • Kissojen ja koirien iho- ja pehmytkudosinfektioissa, sekä virtsatietulehduksissa lisääntyneen resistenssin vuoksi näytteenotto ensimmäisellä kerralla on erittäin suositeltavaa.
  • Eläinlääkäri valitsee sopivimman antibiootin, antotavan ja annostuksen. Toistuvissa tapauksissa taustasyy on selvitettävä.
  • Usein antibiootti ei yksin auta, vaan lisäksi tarvitaan tukihoitoja, kuten tulehtuneen alueen puhdistus, tai suojaaminen esimerkiksi nuolemiselta. Ne ovat aivan yhtä tärkeitä eläimen paranemiselle kuin antibiootti.
  • Toistuvissa iho- ja korvatulehduksissa tulehdusta ylläpitävän syyn selvittäminen ja sen hoito ovat avainasemassa infektioiden paranemisessa.

Resistentit bakteerit eivät yleisesti aiheuta sen vakavampia sairauksia, kuin muutkaan yleisemmät bakteerit. Ongelmana onkin oireista kokonaan toipuminen. Myös terve eläin voi kantaa resistenttejä bakteereita. Resistentit bakteerit, tai niiden resistenssitekijät voivat siirtyä eläinten ja ihmisten välillä.


Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden ja lääkeaineyhdistelmien käyttöä on pääsääntöisesti vältettävä. Jos antibiootteja joudutaan käyttämään, tulisi valita mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti paikallishoitovalmisteita, jolloin antibiootti saadaan kohdistettua juuri tarvittavaan kudokseen. Useissa infektioissa tämä ei ole mahdollista, jolloin joudutaan käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja


Antibiootti tulee kohdistaa mahdollisimman tarkasti infektion aiheuttamaan bakteeriin ja käyttää antibioottia, joka tappaa mahdollisimman vähäisessä määrin muita bakteereita (käytetään niin sanottuja kapeakirjoisia lääkkeitä). Tässä tärkeänä apuna toimivat täsmentävät laboratoriotutkimukset.


Antibioottikuuria ei koskaan tule lopettaa kesken ilman lääkärin konsultointia, sillä huonosti hoidettu infektio lisää resistenssin kehittymistä merkittävästi. Keskenjääneen kuurin jälkeen eloonjääneet bakteerit voivat elpyä ja vaatia taas uuden kuurin, eli lisätä antibioottien käyttöä. Osalla selviytyneistä bakteereista on lisäksi tällöin mahdollisesti kehittynyt resistenssiä jo käytettyä antibioottia kohtaan.


Eläimen omaa immunniteetia kohottava tukihoito

Eläimen yksilöllinen kyky vastustaa infektioita on usein jo tiineyden aikana sikiön emältään saamien hyvien, tai huonojen rakennusaineiden tuotosta.
Infektioilta suojaavan mikrobiomin kehitys alkaa jo kohdussa ja jatkuu välittömästi syntymän jälkeen, muokkautuen nopealla tahdilla erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Suurin osa esim. synnynnäisestä infektioherkkyydestä voitaisiin kokonaan välttää emon oikeanlaisen ruokinnan ja sikiönkehityksen edellyttämien suojaravinteiden riittävällä turvaamisella. Heikkoa, infektioihin altistavan ”perimän” vaikutusta voidaan myöskin merkittävästi vaimentaa ja oireiden puhkeamista jopa estää, mistä on jo suppeampaa eläinlääketieteellistä tutkimusnäyttöäkin.

Tulehdus syntyy solukalvoon, ja sen edetessä ympäröivään, laajempaan soluryhmään kohdistuvasta, tulehdusreaktion synnyttämästä hapetusstressistä, mikä estää solun normaalia aineenvaihduntaa ja ravinteiden saantia, sekä johtaa ennen pitkää solu- ja kudostuhoon.
Tätä reaktiota voidaan tehokkaasti rajoittaa mm. tarkkaan valikoidulla antioksidanttihoidolla, mikä käytännössä tarkoittaa oikein valittujen ravintolisien terapeuttista täsmäkäyttöä. Kulloisenkin kudosvaurion ja siitä aiheutuvan tulehdusreaktion taustalla on iso joukko erilaisia taustasyitä, joiden huomioinnin ja hoidon tehokkaassa toteutuksessa voidaan käyttää apuna esim. koulutetun Koiran ravitsemusneuvojan (KRN) palveluita.

Hyvä linkki käsiteltyyn aiheeseen: http://elainystavasilaakari.fi/2017/11/antibioottiresistenssi/




perjantai 6. lokakuuta 2017

Koiran ravitsemusneuvonta - villi viidakko


Teksti:
ELH, NTM Sari Kivilähde, Koiran diplomiravitsemusneuvoja-kouluttaja (Suomen Eläinterveydenhuolto-opisto)


Kuka on pätevä neuvonantaja koiran ruokinnassa? Miksi?


Tällä hetkellä elämme vähintäinkin ilmaistuna "villejä aikoja" koiran ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä.

Uusia asiantuntijoita ja heitä kouluttavia tahoja tuntuu nyt syntyvän, kuin ns. sieniä sateella ja jälleen kerran yksittäinen koiranomistaja, tai jopa asian ytimeen hamuava ja alasta ammattia haluava, on kaikesta ristiriitaisesta, netissä vilisevästä informaatiosta aivan pyörällään. Eikä ihme.

Taas ja yhä edelleenkin joitain painavia seikkoja kunkin vapaasti tarkasteltaviksi;

- Mikä on meidän rotu- ja jalostuskirjoltaan moninaisen, domestikoituneen (ihmisen elinpiiriin liittyminen n. 15 000 vuotta sitten) kesykoiramme yksilöeroava tapa tänä päivänä käyttää ja hyödyntää eri ravintolähteitä? Mitkä tekijät siinä tulee huomata ja tiedostaa?
Asiasta löytyy riittävästi laajaa, dokumentoitua tutkimus- ja havaintotietoa. Tietoa tukevat, nykyhetkeen suhteutetut lainalaisuudet on voitu kiistatta osoittaa myös laajan, pitkäkestoisen, käytännön klinikkatyöskentelyn ja sieltä saadun hoitovasteen, tai muun palautteen perusteella.

- Pelkästään tieteeseen, tai erilaisiin mittaus-, tai laskentamenetelmiin pohjautuva lähestymistapa ei käytännössä toimi elävän organismin, kuten koiran hoidon perusteena.
Kaikki tieteelliset mallit, taulukot, arvot ja mittausmenetelmät on luotu tutkijan/ tutkijoiden henkilökohtaiseen näkemykseen, tai silloiseen arvoon/ arvioon pohjautuen. Tietty arvo on  tavallisesti jokin arvioitu keskiarvo, ikään kuin kompromissiarvo.
Näitä arvioituja arvoja ja suosituksia jne. muutetaan realistisemmiksi kaiken aikaa, kun ajantasaistettu näyttö ja etenkin käytännön kokemus asioista, tuo viimekäden vahvistusta ja uutta tietoa aiempien olettamusten tilalle.

- Mikä koiran ruokinnassa on muuttunut? Pitkälti sama, kuin ihmistenkin ravitsemuksen osalta. Ympäristön muutoksista aiheutuva negatiivinen kuormitus terveille soluille lisääntyy edelleen. Erilaiset sairaudet ja rappeumat ovat seurausta solujen ylikuormituksesta ja mutaatiosta.
Ravinnon raaka-aineiden ravitsemuksellinen laatu on olennaisesti heikentynyt ja kehitys jatkuu samaan suuntaan. Ravintotarpeita tyydyttämään käytetään yhä enemmän muokattuja ja teollisesti prosessoituja tuotteita.

Kaunis ajatus, että vaihtelevasta ravinnosta itsessään saataisiin kaikki tarvittavat (riittävät), elimistömme terveenä säilymiseen edellytettävät ravintotekijät, ei valitettavasti ole enää tätä päivää. Niin koirat, kuin ihmisetkin alkavat oireilla ja sairastaa yhä varhaisemmalla iällä.
Niiden onnekkaiden, joilla hyvä geneettinen tausta, sekä optimaalinen ravintotekijöiden saanti varhaiskehityksen vaiheessa ovat suoneet ihanteellisesti toimivan immuunipuolustuksen, nähdään kestävän ulkoisia ärsykkeitä ja vaihtelevia (ravitsemus-)vajeita kuitenkin muita paremmin.

- Voiko koira kunnolla tarkasteltuna hyvin ja oireettomana? Onko koiran omistajalla kriittisesti tutkien riittävä tietämys arvioida koiransa toiminnallista terveyttä?
Koira poikkeaa monista muista eläinlajeista (esim. kissa, hevonen) siinä, että sen elimistö sallii sopeutuvaisuutensa vuoksi paljon pidempään ravitsemuksellisia haittoja, vaikkapa puutosta, ilman, että haitta synnyttää dramaattisesti näkyviä oireita.
Oireita, kuten jatkuva karvanlähtö, hilseily, ylimääräiset eritykset kehon aukoista, huono massankehitys, toistuva ripulointi/ ummetus/ oksentelu, saatetaan pitää yksilön ominaisuuksina, tai "rotuvikana".
Toistuvasti oireilevan koiran omistaja saattaa luottavaisesti uskoa ruokkivansa koiraa optimaalisella tavalla, etenkin, mikäli käytössä oleva ruokintamalli on laajasti käytetty ja siten ikään kuin hyväksytty ratkaisu.

Millä perusteilla koiran ruokintaan ratkaisuja esittävä asiantuntija pyrkii tuomaan osaamistaan esiin?
a) Hän on ollut pitkään kiinnostunut aiheesta ja ottanut asioista selvää esim. netin välityksellä. On ruokkinut omia koiriaan tietyn mallin mukaisesti ja kokenut sen toimivaksi. Antanut jo jonkin aikaa neuvoja myös muille, esim. keskustelupalstoilla.
b) Hän on osallistunut koiran ruokintaa koskeville luennoille, tai koulutukseen, jossa asiaan perehtyneen tuntuiset henkilöt ovat tuoneet julki ajatuksiaan.
c) Hän vetoaa korkeamman ammatillisen koulutuksen (esim. yliopistotaso) tuomaan taustaan, vaikka ei se olisikaan suoraan liitettävissä alaan, tai olemassa olevaan tietoon, tai osaamiseen käytännössä. Ns. tieteellistä uskottavuutta lisätäkseen, henkilö saattaa tarjota erilaisia ruokintataulukko- tai muita laskelmia jne.
d) Henkilö on perehtynyt asiaan sekä laajamittaisen koulutuksen, että konkreettisen, runsaasti aitoja hoitotapauksia sisältävän klinikkatyöskentelyn avulla. Tällöin asiantuntija ei useinkaan "tuputa" saman tietyn kaavan tietoa, koska kokemuksen kautta tietää, ettei sama malli päde kaikille. 

Koiran ruokinta, etenkin oireilevan, tai sairaan koiran ravitsemus ei ole, tai saisi olla mielipiteeseen perustuvaa kokeilua.
Koiraa tulee ruokkia ainoastaan turvalliseksi ja tehokkaaksi käytännössä todennetuin menetelmin, jotka pohjaavat laajaan ja ajanmukaiseen tietämykseen
koiran ravitsemustarpeista. Tietoa sovelletaan vastaamalla täsmällisesti yksilö- ja rotukohtaisiin tarpeisiin.

Miten oirehtivaa koiraa hoidetaan ravitsemuksellisesti oikein?Jokainen koira on mm. geneettisten ominaisuuksiensa ja lähtötilanteensa pohjalta aina yksittäistapaus. Jokin tietty ruokinta(ajatus)malli, ei taatusti toimi yksiselitteisesti kaikilla yksilöillä.

Koiran ravitsemustarpeisiin vastaaminen edellyttää laajaa, faktoihin pohjaavaa tiedollista käsitystä koiran elimistön toiminnasta ja mahdollisista häiriöistä siinä. Tämä mahdollistaa yksilöllisten ja turvallisesti noudatettavien dieettien toteutumisen tarkkaa seurantaa ja tarvittavaa asioihin reagointia noudattaen.
Tätä työtä tehdään asianmukaisesti mahdollisten koiran terveydentilan seurannasta vastaavien muiden yhteistyötahojen kanssa (esim. sairaan koiran oma eläinlääkäri).

Saako käytännön ruokintaneuvoja nettikeskusteluista?Tällä hetkellä sekä eläinlääkäreiden, että koulutettujen koiran ravitsemusneuvojien vastaanotoilla törmätään toistuvasti vakaviin terveydellisiin ongelmiin, joihin koiranomistaja, pahimmillaan pentukoiran omistajakin on ajautunut, keskustelupalstojen ja vastaavien nettifoorumien asiantuntijoiden ohjeita noudattamalla.
Tämä on yleensä mahdollistunut ja toteutunut ilman henkilökohtaista, välttämätöntä, koiran asianmukaista tutkimista paikanpäällä.
Koiran lähtötilanteen tutkimista, jossa kartoitetaan konkreettisten yksilöominaisuuksien,  massavuuskunnon, sen hetkisten ravitsemustilaan vaikuttavien rasitteiden jne. kokonaisuus, ei rehellisesti ottaen voida korvata lomakkeiden täyttämisen, tai valokuvien postaamisen avulla.

Varmasti monet "nettiasiantuntijat" uskovat aidosti tarjoavansa palveluksen ravitsemusongelmista kärsivän koiran omistajille. Todellisuudessa kuitenkin meitä kaikkia, myös yksityishenkilöitä, säätelevät samat lait ja asetukset. Eläimen etu tulee aina olla tiedostettuna myös lainopilliselta kannalta. Eläimen kärsimyksen pitkittäminen, tai asianmukaisesta ja toimivasta hoidosta viivästyttäminen on Suomessa lakiasetuksen mukaan rikos, josta voi joutua vastaamaan tuomioistuimessa.

Eksyksissä oman koiran ruokinnan kanssa?Mikäli haluaa mahdollisimman laajan ja ei vain mielipiteisiin, tai trendeihin pohjautuvan arvion oman koiransa ruokavaliosta niin terveen, kuin oireilevankin ollessa kyseessä, on yksi erittäin suositeltava vaihtoehto ottaa yhteyttä rekisteröityyn Koiran ravitsemusneuvojaan.
Näitä laaja-alaisia ammattilaisia on koulutettu ympäri Suomen jo vuodesta 2011 alkaen Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa.

Tarkempia ravitsemukseen liittyviä alueita, joissa Koiran ravitsemusneuvoja voi mahdollisesti olla avuksi, löytyy esim. oheisesta linkin koulutuskuvauksesta:
http://seto.tarjoaa.fi/5
 

Koiran ruokinnan soveltuvuuden arviointiOnko koirallasi toistuvasti, tai säännöllisesti esim. seuraavia oireita?  
- ripulointi
- kakominen/ oksentelu/ ravintomassan pulauttelu
- jatkuva veden lipittely (etenkin kylmä vesi, lätäköt, juokseva hana, wc-pönttö)
- mattojen, käsien, huonekalujen maaninen nuoleskelu
- paastopäiviä, ei ruokahalua
- äänekäs suolistokurina
- ummetus, ulostamisen vaikeus, kovat, tiiviit ulosteet, jotka ulostaessa tuottavat kipua
- sulamatonta ravintoainemassaa ulosteessa
- limaulosteita, veriviiruisia ulosteita
- ruoan varastelu esim. roskiksista, jatkuva nälkä, ruohon "laiduntaminen"
- laihtuminen, vaikka syö hyvin
- lihoominen, vaikka ravinnonsaanti kohtuullista
- huono palautuminen suorituksista harrastekoiralla, väsyminen kesken suorituksen
- allergiaan taipuvainen tiine jalostuskoira siitoskäytössä

Edellämainituissa ja monissa muissa koiran ravitsemukseen liittyvissä peruskysymyksissä, voit kysyä lisäneuvoa ja apua esim. rekisteröidyltä Koiran ravitsemusneuvojalta.