Teksti:
Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten
terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan
kouluttaja vuodesta 2004
Onko
koiralla kipuja - kivun olemassaolon tunnistaminen
Melko usein, jopa harmillisen
usein, koiran kipu jää koiranomistajalta huomaamatta.
Tämän
taustalla vaikuttaa yleisimmin se inhimmillinen seikka, että koiran
kivusta kertovia oireita ei joko lainkaan huomata, tai tunnisteta,
eli niitä ei välttämättä osata tulkita varsinaisiksi
kipuoireiksi.
Ongelmaa lisää se, että
koiran erilaisista kivun merkeistä on vain vähän helposti ja
julkisesti saatavilla olevaa tietoa koiranomistajille. Lisäksi
saatavilla olevan tiedon laajuus on pääasiallisesti suppeaa, sekä
yleistävää, tai pohjaa jonkin tuotteen, tai palvelun myyntiä
edistävään, valikoituun tiedottamiseen.
Hämmennystä ja
väärinkäsityksiä vahvistavat myöskin tietyt, koiran käytökseen
pohjaavat, laajasti vallalla olevat ja yleistävät kipua
poissulkevat tunnusmerkit ja niihin perustuvat oletukset koiran
kivuttomuudesta.
Merkittävimmät syyt koiralla havaittavien
kipuoireiden ”ohittamisen” taustalla
ovatkin yksinkertaisesti
kivun merkkien esiintymisestä, tai toisaalta sen oletetuista, kivun
poissulkevista tekijöistä esiintyvät, tietynlaiseen käytökseen
liittyvät oletusnormit ja niiden pohjalta tehty arvio.
On
tavallista, että vaikean tapaturman, tai sairauden yhteydessä
koiranomistaja
koiran käyttäytymistä seurattuaan toteaa
terveydentilan kartoituksessa, että koiran käytös on joltain osin
muuttunut, mutta että onneksi sillä ei näyttäisi olevan
kipuja.
Yksi tavallisimmista tätä tilannetta kuvaavista
esimerkeistä lienee koiran ontuminen. Ontuminen on kuitenkin aina
kivun välttämiseksi tapahtuva seurannaisoire. Jos koira ontuu,
sillä on kipua.
Koiran
kivun havaitsemisen yleisiä haasteita
Monasti
vaikkapa koiran muuttunut liikkumistapa, haluttomuus tehdä tiettyjä
asioita, lisääntynyt reaktioherkkyys/ aggressiivisuus (tai muut
käyttäytymis-muutokset), tai äärimmäisessä tilanteessa
koiran jonkin aistijärjestelmän epänormaali toiminta ovat
tyypillisiä tilanteita, jotka saattavat kehittyä niin vähitellen,
että sekä koira itse, että koiranomistaja asteittain ”mukautuvat”
tilanteeseen.
Tällöin on tavallista, että näihin muutoksiin
reagoi vasta joku koiran perheen ulkopuolinen henkilö, kuten
koulutusohjaaja, trimmaaja, eläinlääkäri, tai jokin
muu koiran
olemusta, tai terveydentilaa arvioiva taho. Hankalammassa asemassa
ovat ne koirat, jotka eivät ole lainkaan ulkopuolisen, arvioivan
silmän ulottuvissa.
On tyypillistä, että kun (etenkin
krooniseen) kipuun viittaavia oireita havaitaan,
ne tulevat
koiranomistajalle yllätyksenä ja usein myös järkytyksenä.
Moni
koiranomistaja kokee syyllisyyttä ja epäuskoakin, etenkin, kun oma
arvio koiran kivuttomuudesta on perustunut sitä julkisesti tukevaan,
saatavilla olevaan informaatioon.
Tavallisia
tilanteita, joissa koiran kipua on usein vaikea huomata;
Koira on iäkäs.
Liikkumisen, ruokahalun, väsyneisyyden (tai vetäytymisen) ja
vähentyneen/ lisääntyneen kontaktihalukkuuden oletetaan liittyvän
luontaisesti koiran ikääntymiseen.
Oireet kehittyvät
pikkuhiljaa, tai ovat voimakkuudeltaan vaihtelevia.
Kun
koira on välillä vähäoireinen/ jopa oireeton, tai oireet
kehittyvät ilman voimakasta, äkillistä ja merkittävää tilan
huononemista, koira ja omistaja mukautuvat oireiden olemassaoloon,
tai siihen, että kipua esiintyy oirevoimakkuudeltaan erilaisina ja
ennustamattomina jaksoina.
Useat koirat ja tietyt rodut
pyrkivät viimeiseen asti peittämään kivun. Kipu, etenkin
krooninen, saattaa tällöin kehittyä hyvin voimakkaaksi ilman,
että koiranomistaja välttämättä havaitsee selviä oireita
siitä. Nämä tilanteet saattavat toisinaan johtaa mm. näennäisesti
selittämättömiin, äkillisiin ja
täysin arvaamattomiin
aggression purkauksiin.
Koiralla on useita vaivoja,
tai sairauksia. Osaan voi liittyä seurannaisilmiönä kipua,
osaan taas suoranaisesti ei. Koska kipu tällöin voi olla vain
ohimenevää ja koiralla esiintyy samaan aikaan monia muitakin
oireita, voi olla vaikea huomata, tai erottaa olemassaolevia oireita
kokonaan uusista.
Tapaturmasta aiheutunut
välitön (akuutti nosiseptiivinen) kudosvaurio-kipu väistyy ja
muuttuu asteittain krooniseksi kivuksi (Katso; Koiran
kipuartikkelisarja: OSA 2 - ERI KIPUTYYPIT).
Etenkin
liikuntaelimistöön, raajoihin kohdistuvissa vaurioissa on
tavallista, että ensivaiheessa koira osoittaa hyvin selkeästi
havaittavia kivun merkkejä, kuten ontuminen, raajan
käyttämättömyys, jopa pienet kivun synnyttämät äänimerkit
paineen, tai rasituksen kohdistuessa vaurioituneelle alueelle.
Tulehdusprosessin myöhäisemmässä paranemisvaiheessa akuutti kipu
helpottuu. Mikäli kuitenkin pysyviä rakenteita on rikkoutunut,
alkaa tästä syntyä uusi, progressiivisesti etenevä, rappeuttava
tila, jota seuraava (krooninen) kipu etenee asteittain.
Kivun
toteaminen
Koiralla esiintyvien
kipuoireiden havaitsemisen ei tulisi olla yksin koiranomistajan
harteilla, koska useissa tilanteissa se ei yksinkertaisesti ole edes
mahdollista.
Toisaalta ei ole kaikille
oikeutettua vaikkapa suoraan kommentoida kadulla kanssakulkijan
koiralla ulkopuolisen silmään näkyviä mahdollisia oireita,
eivätkä
kaikki oireet luonnollisesti aina olekaan sitä, miltä
äkkiseltään voisi näyttää.
Lain mukaan Suomessa
ainoastaan viranomaisoikeudet omaavalla taholla on oikeus
varsinaisesti puuttua esim. selviin eläinsuojelullisesti
epäilyttäviin tilanteisiin.
Toisaalta taas laki ei kiellä
ottamasta keskustelunomaisesti, rakentavalla
ja hienotunteisella
tavalla puheeksi vaikkapa kivusta kieliviä oireita koiralla.
Toisinaan tämä saattaisi olla jopa palvelus koiranomistajalle,
saatikka oireilevalle koiralle.
Kivun
oireet ovat usein helpohkosti todennettavissa, mikäli arvioija
tietää, mitä etsii ja arvioi. Tällaista arviointia joutuvat
käytännön tasolla tekemään usein
mm. eläinfysioterapeutit,
koirahierojat, diplomiurheilukoirahierojat, eläinosteopaatit, sekä
monet muut koirille manuaalisia hoitoja tarjoavat ammattilaiset.
Kipu on oire, heijaste jostain tietyn elimistön osan/ solujen
rappeutumisesta,
tai tulehduksesta, käytännössä siis sairaudesta,
joka vaatii aina tarkemman aiheuttajasyyn selvittämistä, eli
diagnosointia.
Oireen taustasyyn, varsinaisen diagnoosin,
tarkemmin lääketieteelliseen
tietoon perustuvan varsinaisen arvion kipuoireiden taustalla
suorittaa aina ainoastaan eläinlääkäri.
Eläinlääkäri ja myös koiranomistaja saattavat kuitenkin
hyötyä merkittävästi, mikäli koiran manuaalisia hoitoja tarjoava
ammattilainen pystyy osaltaan
kertomaan niitä, ehkä kliinisessä tutkimuksessa ja manipulaatiossa
havaitsemiaan oireita, jotka esim. selkeästi provosoivat joitain
kipuoireita,
tai antavat viitteellisen, paikallisen sijainnin
vaivalle.
Eläinlääkinnässä on useita erilaisia
menetelmiä, joita käyttämällä oireen taustalla oleva ja
kipuoireita aiheuttava diagnoosi pyritään mahdollisimman tarkasti
määrittelemään. Useimmissa tilanteissa tämä on nopeaa ja
helppoa, mutta on myös ajoittain tilanteita, jolloin selkeän kivun
aiheuttajan löytyminen huolellisesta tutkimisesta huolimatta on
hyvin haasteellista.
Kivun
syiden, varsinaisen sairaustilan toteamisessa, eli diagnostiikassa
käytetään eläinlääketieteellisinä keinoina mm. veriarvoihin
liittyviä vertailu-laboratorioarvoja, erilaisia kuvantamismenetelmiä
(ultraääni, röntgen, lämpökamerakuvantaminen, CT-kuvaus,
eli tietokonetomografiatutkimus (TT) jne.).
Koiran kroonisen
kivun arviointiin ja muutosten seurannan tueksi esim. lääke-hoidon
yhteydessä on Suomessa
kehitetty ns. Koiran kipumittari, ”Helsinki chronic pain index”
(HCPI ). Tämä on koiranomistajalle tarkoitettu kyselylomake, joka
täytetään joko eläinlääkäriasemalla, tai kotona. Se koostuu
kysymyksistä, joiden toistuvista vastauksista voidaan tehdä
arvioita koiran kulloisenkin kivun määrästä terveeseen koiraan
verrattuna.
Usein kuitenkin vasta kipulääkityksen aloittamisen,
tai sen lopettamisen jälkeen omistaja oppii paremmin yhdistämään
kivuista kertovat oireet koiran tietynlaiseen käyttäytymiseen.
Yleisoireita,
jotka saattavat kertoa kivusta koiralla
Koiran
hoidosta päivittäin vastaava ei tavallisesti kiinnitä erityistä
huomiota koiran arkipuuhiin, mikäli koiran käyttäytyminen on
”normaalia”. Normaali arki-käyttäytyminen pitää sisällään
tekijöitä, kuten; mieliala, energisyys, liikkumistapa, ruokahalu,
janon määrä, unen määrä, liikkumisen tavanomainen määrä
(etenkin sisätiloissa).
Usein hyvin selkeät, nopeat muutokset
tähän normaaliin nähden saavat koiran-omistajan havaitsemaan, että
kaikki ei ehkä ole kunnossa.
Tässä kappaleessa
listatut oireet ovat yleisoireita, eivätkä vielä tarjoa tarkempaa
informaatiota kivun määrästä, tai sen sijainnista. Kaikki oireet
yksinäänkin saattavat antaa perustellun aiheen tutkituttaa koira
eläinlääkärillä, mutta erityisesti, mikäli oireita on useista
oireryhmistä, saattaa se kertoa hyvinkin vakavasta ja pikaista apua
vaativasta tilanteesta.
Muutokset
hengitystavassa
Kipu saattaa tehdä koiran
hengittämisestä pinnallisempaa ja nopeampaa.
Tähän voi liittyä
myös läähättäminen. Muutokset hengitystavassa saattavat
näkyä
pelkästään rintakehän ja vatsan seudun lihasten liikkeiden
muutoksena ilman voimistuneita hengitysääniä.
Sydämen sykkeen ja
pulssin muutokset
Usein kivut lisäävät
sydämen lyöntitiheyttä ja nostavat pulssia. Syke saattaa selkeästi
tihentyä, kun kivuliasta kohtaa kosketaan, tai liikutetaan.
Asentoisuuden
muutokset
Toiset kivut saavat koiran
seisomaan hyvin liikkumattomana ja jäykkänä, ns. sahapukkimaisessa
asennossa, kun taas joissain kiputiloissa koira asettuu etunojaiseen
asentoon, etujalat/kyynärpäät maahan ja takaosa ylös korotettuna,
pyrkien samalla venyttämään vatsan seutuaan.
Osa koirista saattaa maata
tiukemmalla kippurassa, tai vaihtoehtoisesti ne pyrkivät venymään
mahdollisimman pitkäksi pyrkien samalla painamaan kipeää kohtaa
maata vasten. Osa ei halua käydä lainkaan makuulle, tai asento
voi olla tavallisesta poikkeava (esim. pään/ kaulan asettaminen
korkealle).
Asentoisuuden muutos voi
olla myös paikallinen, kuten köyristynyt lanne, laskenut selkä,
tai laskenut häntä yksilöllä, joka normaalisti kantaa häntänsä
korkealla.
Silmissä nähtävät
muutokset
Silmissä näkyvät
muutokset voivat kieliä niin kivusta silmissä itsessään, kuin
yhtälailla myös muualla kehossa.
Toisaalla kehossa ilmenevä
kipu näkyy usein pupillien symmetrisenä dilataationa
(laajentumana), kun taas kipu silmässä, tai silmissä voi aiheuttaa
sekä pupillien laajenemisen, tai supistumisen, riippuen aiheuttajan
laadusta (tapaturma, sairaus), sekä osin siitä, onko ongelma tois-,
vai molemminpuoleinen. Monasti kipuileva koira myös siristää
silmiään.
Muutokset ruokailu-
ja juomiskäyttäytymisessä
Kivut voivat toisinaan
vaikuttaa koiran ruokahalua vähentävästi, mutta normaalisti
syövillä, tai etenkin ahneilla koirilla tämä ei
ole luotettava merkki kipujen poissulkemiseksi. Jopa silloin, kun
kipu paikantuu suun alueelle (hampaat, ikenet, kieli, nielu) ei ole varmaa, että koira kieltäytyisi syömästä. Tavallisempaa on, että tällöin koiran kyky käsitellä ravintoa
(tarttuminen, nieleminen jne.) on jotenkin hankaloitunut ja näkyy mm.
ravintopalojen pudotteluna, muuttuneena, erikoisena tapana pureskella
jne.
Tihentynyt juominen on
yksi tavallisimmista sijaiskäyttäytymisen muodoista, joilla koira
viestii kipuun liittyvästä stressistä. Toisinaan myös muuttuneet
juomatavat, kuten lisääntynyt tarve juoda hyvin kylmää vettä
(esim. ulkoa lammikoista) saattaa kieliä suorasta kivuista (etenkin
nielun alueella).
Muutokset
energisyydessä
Useat koirat, joilla on
kipuja, muuttuvat selvästi passiivisemmiksi ja saattavat osoittaa
haluttomuutta lähteä lenkille, liikkuvat normaalia hitaammin
(”muuttuvat perässävedettäviksi”), tai nukkuvat normaalia
enemmän/ useammin.
Toiset kiputilat, kuten monet hyvin
akuutit kivuliaat tulehdukset, tai neuropaattiset kiputilat taas
saavat aikaan levottomuutta ja ahdistuneisuutta, mikä näkyy usein
epänormaalina tarpeena liikkua jatkuvasti, sekä pakonomaisesti, tai
aiheuttaa epätavallista liikkumista, kuten jatkuva kehän
kiertäminen (ja kaatuilu).
Liikkuvuudessa
näkyvät muutokset
Haluttomuus, tai vaikeus
käydä makuulle (koira hakee pitkään oikeaa asentoa), pidemmän
levon jälkeen vaikeudet päästä ylös, sekä merkittävä jäykkyys
levon jälkeen voivat kieliä kivusta. Usein esim. levon jälkeinen
jäykkyys etenkin vanhalla koiralla tulkitaan ”inhimmillisesti”
puutuneisuudeksi, vaikka koira tällöin todellisuudessa pyrkisikin
aktiivisesti lihaksia jäykistäen minimoimaan kipua tuottavaa
liikettä vaikkapa nivelrikkoisessa nivelessä.
Haluttomuus
hypätä autoon, sohvalle, tai niistä alas, vaikeudet kulkea
portaissa, tai kiivetä/ laskea jyrkissä mäissä voivat kertoa mm.
lihasten ja nivelien kiputiloista.
Koira, joka hieronnassa,
fysioterapiassa, tai muussa manipulatiivisessa hoidossa ei enää
venykään oletettujen liikeratojen puitteissa, tai jokin ote, tai
liikkeen passiivinen tuotto alkaa synnyttää näkyviä
vastareaktiota koirassa, on potentiaali kipuoireilija.
Muutokset
tarpeidenteossa
Useat kivut lihaksistossa
ja nivelissä saattavat vaikeuttaa koiran ulostamista, koska
ponnistusasento kuormittaa kehoa.
Kivut itsessään ulosteen
tuottoon paikallistuvassa osassa, kuten anaalirauhasissa, saattaa
aiheuttaa asteittain lisääntyvää väistämiskäyttäytymistä
ulostaessa ja koiralle saattaakin kehittyä toissijainen ummetus sen
vältellessä kipua tuottavaa ponnistelua.
Virtsaamisen muuttuminen
vaivalloiseksi, sen epätavallinen pitkäkestoisuus, sekä virtsan
tiputteleminen vielä pitkään virtsaamistoimituksen jälkeen ovat
tavallisia oireita eri ongelmista ja kivuista. Virtsatietulehdusten
lisäksi (molemmilla sukupuolilla), eturauhasen vaivat uroskoirilla
ovat tyypillisesti ongelmia, jotka voivat heijastua muinakin
(kipu)oireina, kuten vaikeutunut ulostaminen, tai lantion alueen
kivut ja jäykistyminen.
Kehon suhteiden
muutokset
Voimakkaat, äkilliset
turvotukset naaman alueella, raajassa, tai kehossa (esim. vatsan
alue) liittyvät tavallisesti kivuliaisiin tiloihin, kuten eläinten
puremat/ pistot, vaikeat tulehdukset, tai vakavat allergiset
reaktiot.
Käytökseen
liittyvät muutokset
Lisääntynyt ärtyneisyys
ja aggressiivisuus, etenkin näennäisesti ilman selkeää syytä,
sekä yllättäen ilmaantuvat pelot voivat olla merkkinä kivuista.
Myös lisääntynyt
empiminen ja arkailu aiemmin tutuissa tilanteissa on aikuisella
koiralla usein merkkinä kivusta, jonka se on oppinut yhdistämään
mielessään johonkin tietynlaiseen tilanteeseen (tietty ääni,
ihminen, tai samanlaisena toistuva tapahtuma, kuten pannan/ manttelin
pukeminen).
Vetäytyminen ja selkeä piiloutuminen (esim.
sängyn alle) lepäämään aiemmin sosiaalisesti ihmisten seuraan
hakeutuneella koiralla saattaa kieliä kivusta.
Tavallisia,
koiralle mahdollisesti kipua aiheuttavia oireyhtymiä
Vaikka
onkin paljon varsinkin akuutteja tilanteita, joissa on helppo
päätellä, että koiralla saattaa olla kipuja, esiintyy koirilla
monia, melko tavallisiakin, kipua aiheuttavia tilanteita, jotka
jäävät oireiden hankalan tulkinnan vuoksi havaitsematta ja
näin myös samalla hoidotta.
Useimmat
näistä tavallisista, osin arkisistakin vaivoista syntyvät
pikkuhiljaa, kun tietty ärsytystekijä kehossa ei poistu, vaan
ärsykkeen määrä lisääntyy asteittain, kunnes vaiva lopulta
alkaa synnyttää selkeitä kipuoireita.
Yleisiä
esimerkkejä hitaasti syntyvistä kipuoireyhtymistä:
Hammasogelmat.
Monille roduille, tai
sukulinjoille (etenkin kääpiörodut) on tyypillistä voimakas
hammaskiven muodostus ja siihen liittyvä krooninen gingiviitti
(ientulehdus) ja tilan edetessä hampaiden irtoaminen.
Tulehdustilan
asteittainen, joskus nopeakin eteneminen, synnyttää kipua, jota
voi olla vaikea havainnoida, etenkin jos koiralla on normaali/ hyvä
ruokahalu. Koira myös ”tottuu” krooniseen tulehdustilaan suussa
ja hakee keinoja välttää kipua (ruoan pureskelun vähentäminen,
lisääntynyt ”hotkiminen”, leukojen/ pään sovelletut liikkeet
syödessä).
Korvaongelmat.
Akuutti, yksittäinen
korvatulehdus on tavallisesti raju ja selkeäoireinen, eikä jää
koiranomistajalta huomaamatta. Monet hitaammin syntyvät
ärsytystilat ja tulehdukset kuitenkin ovat hyvin tavallisia ja
niiden synnyttämä kipu/ ärsytys on vaikeammin huomattavissa.
Korvapunkki, tartuntaperäinen vaiva, joka usein saadaan
infektiona esim. perheen ulkona vapaasti kulkevalta kissalta, on
tyypillinen vaiva, joka aiheuttaa kiusaa ja vaivaa, sekä
hoitamattomana myös tulehdusoireita ja kipua.
Hiivan liikakasvu
korvassa liittyy monasti koiran huonoon yleiskuntoon ja ongelmiin
ravitsemustekijöissä, sekä ravinnon laadussa.
Voimakas,
välikorvaan saakka vähitellen edennyt tulehdus ja kipu voivat
aiheuttaa myös hämäävästi nerologiseen oireistoon viittaavia
oireita ja ärsytystä (mm. tasapaino-ongelmat, kaatuilu).
Iho-ongelmat.
Lukuisat eri syistä johtuvat iho-oireet, kuten atopia, muut
allergiset oireet, tai hiivan liikakasvusta jne. aiheutuvat iholla
esiintyvät tulehdukselliset muutokset saatavat olla koiralle
toisaalta harmittavia (kutina), mutta myös kivuliaita. Maaninen
raapiminen/ pureskelu voi kieliä myös suoranaisesta kivusta
oireilevalla alueella.
Jotkin neuromuskulaariset (lihas-hermo-)
vaivat, kuten ihoalueille säteilevät hermopinteet, tai aktiiviset
triggerpisteet voivat aiheuttaa voimakkaita, paikallisia kiputiloja.
Virtsatievaivat.
Monet kroonisista virtsaputken-, tai rakon tulehduksista,
virtsakivivaivat, tai inkontinenssivaivat jne. syntyvät
seurannaisilmiöinä ja pikkuhiljaa, joten niiden synnyttämiä
muutoksia on usein vaikea havaita.
Tulehdukset saattavat
kliinisesti oireilla vain niin, että koiran virtsaamistarve
lisääntyy, eli täytyy päästä ulos esim. yöllä (joskus
toistuvasti), Vahinkoja tapahtuu, etenkin yksinollessa, joskus
muulloinkin. Yöllinen makuusijalle alle laskeminen toistuu.
Virtsaamiseen liittyy vaikeutta ja viivettä virtsan laskuun, sekä
esiintyy pitkittymistä ja pätkittelyä virtsasuihkussa. Kaikkien
näiden yhteydessä esiintyy tavallisesti kipua, jota koira ei
varsinaisesti juurikaan
näytä erikseen.
Silmävaivat.
Silmävaivojen kirjo on laaja ja niiden aiheuttamien oireiden ja
kivun luonne vaihtelee aiheuttajan mukaan. Selkeimmin voidaan
havaita akuutit, silmään kohdistuneiden vammojen aiheuttamat
kivut, joihin tavallisesti liittyy voimakas silmävuoto, siristely,
luomen/ luomien turvotus, sekä kosketusarkuus. Vaikeammin
havaittavia oireita ovat useista eri syistä johtuvat rappeuttavat
ja kivuliaat, etenevät muutokset silmän rakenteessa (mm.
glaukooma, linssiluksaatio jne.), jotka voidaan todentaa ainoastaan
silmän eläinlääketieteellisessä, oftalmologisessa
tutkimuksessa.
Niveltulehdukset.
Niveltulehdusten tausta on monikirjoinen ja voi olla mm. tapaturman
aiheuttama, tai rakenteellisesta, synnynnäisestä syystä johtuva
epämuotoisuus nivelpintojen yhteensopivuudessa, mikä ajan myötä
synnyttää tulehdus-, sekä myös kudosten rappeumamuutoksia.
Akuutti niveltulehdus tapaturman jälkeen näkyy usein selkein
oirein ja hoitoon hakeudutaan ajoissa.
Rakenteellisten
poikkeamien synnyttämät oireet ilmaantuvat hitaasti, eikä esim.
kasvuikäisen pennun poikkeuksellinen liikkumistapa välttämättä
tule vaikkapa eläinlääketiteellisessä perus-seurannassakaan
havaituksi, ellei pennulle erikseen suoriteta liikkumiskykyä
arvioivia tutkimuksia. Vaikeutunut raajojen käyttö, liikkuminen,
tai ylösnousu, ”apaattisuus” jne. saatavat kuitenkin viestiä
kivuista.
Aikuisella (yli 3v.), tai ikääntyvällä koiralla
kipua aiheuttavt nivelongelmat liittyvät usein
nivelrikkomuutoksiin. Moni koira ja koiranomistaja tottuu esim.
koiran hitaampaan likkeellelähtöön jne., eikä liitä tätä
kipuoireeksi.
Ristisidevaivat.
Polvinivelen ristiside voi äkillisesti vaurioitua tapaturmaisesti.
Koirilla hyvin tavallisia kuitenkin ovat myös ns. rakenteelliset,
asteittain syntyvät ristisiteen vauriot, joissa polven
nivelrakennetta tukevat ligamentit tuhoutuvat vähitellen, kuin
purkautuvasta köydestä hajoavat säikeet rappeutuisivat
vähitellen, johtaen lopulta nivelen hallinnan vaikeuteen, eli
jonkin asteiseen koordinaatiovaivaan, kuten kompurointiin, raajojen
sotkeutumiseen, tai pahimmillaan kaatuiluun hallintapuutoksesta
johtuen. Hallintapuutoksen lisäksi ligamenttivaurioon liitty usein
voimakasta kipua, mitä voi olla joskus vaikea suoraan tulkita
koiran käyttäytymisestä.
Syöpäkivut.
Vaikeita usein tulkita, koska sairaus syntyy asteittain, sekä kivun
määrä/ luonne määräytyy sijainnin, osin myös syövän
aggressiivisuuden mukaan. Hankalimpia ovat onteloissa oireita
aiheuttavat syövät (esim. maksa-, tai aivokudosperäinen syöpä),
joiden oireet ovat pitkään hyvin epämääräisiä ja vasta
äärimmäisen pitkälle edettyään aiheuttavat niin merkille
pantavia oireita, että tutkimuksen pariin osataan hakeutua.
Kivun
paikallistaminen
Koiran
kivun tarkka paikallistaminen ja kivun alkuperäisen lähteen
osoittaminen
eivät useinkaan ole helppoja tehtäviä
ratkaistavaksi.
Ihmisellä kivun paikantaminen ja tarkempi
alueellinen rajaaminen perustuu suoraan kommunikoiden tuotettuun
ilmaisuun, joko tutkimustilanteessa kipua sanallisesti kuvaillen, tai
potilaalta kysyttäessä suoraan kipukohtaa osoittamalla (”kipu
tuntuu tässä kohdassa”).
Ihmisten pidempiaikaisen, kroonisen
kivun arvioinnin apuna käytetään tavallisesti myös ihmishahmon
piirroskuvia, joihin potilas itse merkitsee kivun, tai muun
tuntemuksen sijainnin ja luonteen (esim. kivun sijainti: oikea
jalkaterä, tuntemus: särky, pistävä kipu, puutuneisuus jne.).
Koiran kivun, etenkin
pitkittyneen kivun paikallistaminen edellyttää usein monia eri
vaiheita, joissa kivun olemassaoloa ja aiheuttajaa haetaan sekä
koiran käyttäytymistä arvioimalla, että erilaisin
tutkimusmenetelmin.
Yleensä alkuarviointi käynnistyy siitä,
että jokin muutos koiran arjessa saa koiranomistajan huolestumaan, hänen
havaittuaan selvää poikkeamaa aiempaan.
Tällöin monet,
etenkin aktiivisesti koiran kanssa harrastavat, hakeutuvat koiran
terveyspalveluita tuottavan ammattilaisen luokse. Rajusti ja
akuutisti oireilevissa tilanteissa useimmat koiranomistajat
hakeutuvat suoraan eläinlääkärin vastaanotolle, mutta toisinaan
ensiarviota (etenkin omistajan tulkitsemiin lihas-, ym. oireisiin
viittaavissa tilanteissa) tekevät myös koiran terveysalan
ammattilaiset.
Kivun merkkien ja niiden
mahdollisten aiheuttajien hahmottaminen on tärkeää kaikille
koirien kanssa työskentelevien, sekä erityisesti koirien
terveyspalveluja tuottavien näkökulmasta.
Yhteistyö ja
kommunikaatio koiran terveydestä vastaavien eri tahojen kesken on tärkeää, jotta kaikki koiran oireisiin
mahdollisesti tarjolla oleva tieto ja hoito voidaan yhdistää oireilevaa koiraa yksilöllisesti ja kattavasti palvelevin
keinoin.
Monilla Suomessa koirien
terveysalalla toimivilla ammattilaisilla on joko riittävät,
tai
osalla jopa erittäin hyvät taidot tunnistaa koirilla esiintyviä
ongelmatilanteita, jotka edellyttävät eläinlääkinnällisiä
toimia. Osalla kuitenkaan välttämättä ei.
Tämä luo
luonnollisesti ongelmallisuutta myös kivun tunnistamisen ja
kipu-käyttäytymisen havainnoinnin suhteen käytännön praktiikassa
eri aloilla.
Koska eri alojen yhteisenä tavoitteena on kuitenkin
koiran etu ja hyvinvointi,
on monia mahdollisuuksia saavuttaa tämä
tavoite eri toimijoiden yhteistyötä lisäämällä.
Kivun
lokalisaatio (paikantaminen) ja sen tunnistaminen
Vaikka
kipu tuottaakin monia helposti tunnistettavia yleisoireita, tulee
niiden tausta-syy lähtökohtaisesti löytää, jotta kivusta
päästään eroon ja valitulla hoitomuodolla (useimmiten
hoitomuotojen yhdistelmällä) on todellinen, pitkäaikainen ja
parhaimmillaan pysyvä vaikutus hoidettavan kipuoireiden
taustaongelmaan.
Huom!
Kipuongelmista kärsivällä koiralla ei useinkaan esiinny kaikkia
kuvattuja yleisoireita, sekä toisaalta yksilöittäin voi olla
oireita, jotka eivät ole listattuna tyypilliseen oireluetteloon.
Tämä
suppea listaus on vain kapea otanta kaikista eri kivun muodoista.
Mikäli koiralla kuitenkin esiintyy ainakin joitain tässä
yleislistauksessa lueteltuja oireita,
tulee koira tutkituttaa ensi tilassa eläinlääkärillä.
Tiivistetysti
kuvattuja oireita kivun muodoista eri esiintymisalueilla;
Päänsärky
Koirilla,
toisin kuin ihmisillä, ei yleensä esiinny ns. yleispäänsärkyjä,
vaan koiralla pään alueella esiintyvät säryt (tai kipuheijasteet)
ovat lähes poikkeuksetta luonteeltaan sekundaarisia, seurannaisena syntyviä vaivoja.
Tavallisia
oireita:
Ylireaktiivisuus,
tai välttely kosketukselle (pää, päälaki, kaula, laaja alue
olkavarresta ylöspäin päälakea kohti).
Välttelevä,
tai outo käytös lähestyttäessä (säpsähtely)
Hyperaktiivisuus,
jatkuva (pakonomainen) liikehdintä
Ataksia
(tahdonalaisten lihasten
koordinoinnin ongelmat), kömpelyys
Pään asennon
muutos; pitkälle eteen-ulosasettaminen, alas/ylös suuntaava asento
Pannan/ valjaiden
pukemisen ongelmat
Ärtyisyys,
aggressiivisuus, outo käytös
Pään ravistelu
(jatkuva, toistuva), pään painaminen jotain vasten
Voimakkaasti
erkaantuneet ripset (= luomien turvotus), ”tuijottavat” silmät,
laskeutuneet silmät/ luomet (ns. huolestunut katse), jatkuva
räpyttely
Kireä suun/ leukojen
asento (jatkuvana)
Kehon ravistelun
”epätäydellinen” suorittaminen, lisääntynyt ravistelu
Suu-
ja nielukipu
Tavallisia
oireita:
Hidastunut/ hotkiva,
muutunut tapa ruokailla ja pureskella
Ohimenevä huono
ruokahalu
Lisääntynyt
kuolaaminen (etenkin paksu, venyvä kuola)
Jatkuva veden
lipittely (etenkin hyvin kylmä, tai juuri laskettu vesi)
Yökkiminen, kuiva
yskiminen ja kakominen (liman oksentelua)
Voimakas, toistuva
ruohon, tai kuivan heinän, sekä ”soveltumattoman” aineksen
syönti (hiekka, roskat, multa, nenäliinat, vaatteet, kaukosäätimet
jne.)
Jatkuva ihmisten
käsien, mattojen, muiden tekstiilien nuoleskelu
Niskakivut
Niskakivuissa roduilla ja
koolla on paljon vaikutusta kipujen syiden taustoissa. Pienillä
roduilla ongelmia aiheutuu mm. yläniskan muodostavan kahden
ensimmäisen nikaman syntyperäisessä rakenteessa. Tietyillä
suurilla, pitkäkaulaisilla roduilla nikamarakenteeseen liittyvä
synnynnäinen epämuotoisuus voi aiheuttaa vakavaa,
jopa
elämänlaatua rajoittavaa ongelmaa. Myös traumat ovat niskakipujen
tavallinen syy.
Tavallisia
oireita:
Vaikeus/ haluttomuus
syödä kiposta lattialta
Kaulan kosketusarkuus
(välttely pannan/ valjaiden pukemisessa)
Äkilliset
kipukrampit (koira taivuttaa voimakkaasti kaulaa jommalle kummalle
sivulle valittaen samalla)
Koira ei halua
suorittaa, tai suorittaa hätiköiden tiettyjä (taipumiseen/
ojentamiseen/ koukistamiseen edellyttäviä) liikkeitä harrasteissa
Kulkee ”niska tosi
pitkänä”, selkärangan suorana jatkeena
Jäykkä, jähmeä
niska (ei pidä kaulan taivutuksista, harjaamisesta jne, voi jopa
purra)
Ojentaa kaulaa/ päätä
oudoissa tilanteissa
Raapii pakonomaisesti
naamaa, kaulaa, tai kylkeä aina samasta kohtaa
Rankakivut
Rankakivuilla on lukuisia
erilaisia tausta-aiheuttajia. Vaivan syy voi olla itse selän luissa
(nikamissa), nikamavälilevyissä, nikamakanavassa sijaitsevissa
hermojuurissa, tai selkärangan kanavassa kulkevassa selkäytimessä,
sekä siihen kohdistuvassa ärsytyksessä johtuen rangan rakenteissa
tapahtuneista muutoksista.
Tavallisia
oireita:
Liikkumisessa/ liikkumishalussa
näkyvät muutokset (vaikeus kääntyä, nousta/ laskeutua,
haluttomuus hypätä, virheet etäisyyksien arvioinnissa)
Liikkeiden jäykistyminen
Muutokset asentoisuudessa
(lantion supistuminen/ köyristyminen)
Etupainottuneisuuden
lisääntyminen (takaosa vaikuttaa hennolta/ holtittomalta)
Liikkeiden holtittomuus (säätelyn
häiriöt käännöksissä, raajojen toimintahäiriöt, kompurointi)
Lisääntynyt aggressio, tai muut
käytöksessä näkyvät muutokset aiempaan nähden
Maha-
ja muut ruoansulatuskanavan kivut
Ruoansulatuskanavassa esiintyvät
kivut ovat koirilla tavallisia ja niiden taustat
ovat moninaiset.
Akuutit oireet osataan usein yhdistää ravinnon mikrobiologisiin,
tai rakenteellisiin muutoksiin, koska niihin usein liittyy
muitakin oireita, kuten ripuli. Patologisista aiheuttajista syntyvät
muutokset suolen mikrobiomissa, tai suolen rakenteellisissa osissa
voivat synnyttää sulatus- ja imeytymisongelmista johtuvaa
viivästynyttä kipua, jonka oireita ei aina ole helppo yhdistää
perussyyhyn. Oireita, kuten toistuva oksentelu, tai ravinnon
pulauttelu (regurgitaatio) ei taas aina edes pidetä kivuliaana, vaan
vain epämukavana haittana. Usein esim. mahasta tuotetun, osin
sulaneen ja mahanestettä (mm. suolahappoa) sisältävän massan
toistuva oksentelu ja palautusvirtaus ruokatorveen aiheuttaa joskus
limakalvo-vauriota, sekä siitä aiheutuvaa ”jomottavaa” kipua,
jota saatetaan tulkita vaikkapa inhimmillistävästi närästyksenä.
Tavallisia
oireita:
Oksentelua
tyhjästä mahasta (valkoista vaahtoa, tai ohutsuoliperäistä
keltaista/ vihertävää sappinestettä)
Jatkuva
maiskuttelu, nieleskely, voimakas röyhtäily
Periodinen,
totaalinen ruokahaluttomuus
Ruohon/
karkean heinän toistuva, yletön ahmiminen
Jatkuvasta
pahoinvoinnista johtuva lisääntynyt syljen eritys
Mattojen, seinien,
ihmisten, tai vaatteiden epätavallinen nuoleminen
Lumen, keppien,
käpyjen jne. jatkuva syöminen
Lantion köyristynyt
asento (seisoo takajalat pitkällä edessä vatsan alla)
Suoliston voimakas
kurina, tai vinkuvat äänet
Äkillinen, tiivis
maahan painautuminen ja läähättely (esim. kesken lenkin)
Oksentelu
(toistuva)
Ripuli (vetinen,
rasvainen, tervamainen, verinen)
Voimakas ummetus,
ponnistelu kivuliasta, ilman tulosta
Voimakkaat
ilmavaivat (voimistunut suolistokaasujen muodostus). Hajuhaitan
lisäksi myös mahdollista todellista kipua, mikäli aiheuttajana on
koiran suolistolle vaikeasti käsiteltävä/ pilkkoutuva ravinnon
raaka-aine, tai olomuoto
Voinnin
äkillinen heikkeneminen
Nivelkivut
Nivelperäisten
kipujen tavallisimmat aiheuttajat ovat erilaisista kuluma- ja
rappeuma-muutoksista seuraavat ilmiöt, mutta myös tapaturmat ovat
kipujen taustalla etenkin harrastavien koirien kohdalla. Tapaturmasta
aiheutuvat oireet ilmaantuvat selkeästi
ja äkillisinä ja
niihin liittyy usein helposti nähtävää, voimakastakin kipua,
johon
usein liittyy selvä toiminnallinen vaikeus. Rappeuttavat
sairaudet, kuten nivelrikko, syntyvät tavallisimmin hitaasti
vaiheissa edeten, jolloin mahdollista havaittavaa kipua syntyy usein
vasta, kun rappeuma/ muutos ulottuu sellaisiin nivelrakenteisiin,
joissa voidaan selvemmin aistia kiputuntemusta. Etenkin vanhan koiran
nivelmuutoksista johtuvat kivut voivat jäädä havaitsematta, koska
kivusta ja liikerajoitteisuudesta kertovat oireet tulkitaan
”vanhuudesta” johtuvaksi kankeudeksi tmv.
Tavallisia
oireita:
Ontuminen.
Akuuteissa tapaturmissa ohimenevää, mutta jatkuvaa. Kroonisissa
vaivoissa, kuten nivelrikko, pahempaa voimakkaan rasituksen/ levon
jälkeen
Haluttomuus
hypätä, kiivetä, kulkea ylös/ alas portaita jne.
Selkäkivut
ja selän jäykistyminen. Primaarina syynä selän nivelrakenteiden
muutokset. Toissijaisena aiheuttajana raajojen nivelkipujen
aiheuttama muuttunut, usein jäykistävä liikkumistapa.
Ärtyisyyden
lisääntyminen (muille eläimille, perheenjäsenille jne.)
Lihasten
”katoaminen” raajasta/ raajoista. Liikkumishalun ja liikkeen
tuottamiskyvyn vähentyessä käynnistyy nopeasti lihasten
atrofioituminen,
käyttämättömyydestä seuraava lihasten
surkastuminen.
Raajan
hallinnan puutokset; kompurointi, kaatuilu, kevennetty painon
raajalle varaaminen. Harvemmin syynä esim. suoraan niveleen
kohdistunut murtuma/ luksoituminen (paikoiltaan siirtyminen).
Yleisemmin syynä niveltä tukevien tukisidosten, ligamenttien ja
jänteiden vammat, tai rakenteelliset, asteittain etenevät
rappeumat.
HUOM!
Kaikki kuvaukset tässä tiivistetysti kivun mahdollisista eri
ilmenemis-muodoista ja taustasyistä kertovassa artikkelissa on
tarkoitettu ainoastaan terävöittämään koiranomistajan omaa
havainnointikykyä hänen omalla koirallaan mahdollisesti ilmenneiden
oireiden tunnistamiseksi, tai koiran muuttuneen käytöksen
tarkkailun lisäämiseksi.
Mikäli koiralla esiintyy kipuun
viittaavia oireita, tulee se aina viipymättä viedä eläinlääkärin
tutkittavaksi oireiden taustasyyn tarkentamista, diagnosointia ja
hoitoa varten.
Huom! Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 3 - Sari Kivilähde: Kivun lokaaliset ilmenemismuodot
Lähteitä:
Allweiler
Sandra: Recognition and Assessment of Pain in Animals, Kuutila E. &
Yrjölä S. : Kivunhoidon opas, Salanterä: Kivun mittaaminen,
Preventivevet: how can i tell if my dog is in pain,
ivcjournal.com/headache-in-animals/,
www.amcny.org/blog/2017/08/23/what-gives-a-dog-a-pain-in-the-neck,
www.medvetforpets.com/manage-spinal-pain-dogs/,
wagwalking.com/condition/painful-abdomen,
merckvetmanual.com/dog-owners/bone,-joint,-and-muscle-disorders-of-dogs/other-joint-disorders-in-dogs,https://www.southbostonanimalhospital.com/blog/6-signs-your-dog-could-be-experiencing-early-arthritis