torstai 6. helmikuuta 2020

Koiran kipuartikkelisarja: OSA 5 - KIVUN LÄÄKINNÄLLISET HOITOKEINOT




Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004


Koiran kivun lääkehoito

Koiran kipulääkityksen tarpeesta, kestosta ja lääkkeen lajista päättää aina eläinlääkäri.
On kuitenkin tärkeää, että koiranomistaja itsekin tarkkailee koiraansa
ja kertoo havainnoistaan ja mahdollisesta kipuepäilystään eläinlääkärille.

Koiran kivun lääkintää suunniteltaessa otetaan huomioon kivun muoto, eli hoidetaanko akuuttia, vai kroonista kipua. Olennaista on myös hoidettavan
kivun kiputyyppi, koska eri kipulaadut aistitaan eri mekanismein, jolloin myös lääkkeen vaikutusalueella pyritään vaikuttamaan mahdollisimman täsmällisesti juuri siitä vastaavassa aistijärjestelmän osassa.

Kivun hoito saattaa akuuteissa tilanteissa kestää vain päiviä, tai vaikean, kroonisen sairauden tukihoitona vuosia, tai jopa koiran jäljellä olevan elämän ajan.
Hyvin vaikeissa kroonisissa kiputiloissa, mikäli sopivaa kipulääkitystä ei löydy
ja kipua ei saada hallintaan, suositellaan tavallisesti lopulta eutanasiaa. 


Koirista jopa arviolta 30%:lla on jonkin asteista kroonista kipua. Osa koirien
kroonisesta kipuoireilusta on kokonaan diagnosoimattomia, koska on tavallista,
että oman koiran vähitellen lisääntyneeseen oireiluun, tai asteittain muuttuneeseen käyttäytymiseen tottuu ja usein muutoksiin haetaan omaehtoisesti jokin selitys, kuten että koira on vanha. Vanhuus ei kuitenkaan tarkoita sairautta, vaikka ikä tuokin joskus mukanaan ajan myötä mahdollisesta etenevästä solujen rappeutumisesta johtuvia toiminnallisia häiriöitä.
 
Se, että vanha koira vaikkapa nukkuu paljon, ei välttämättä ihan aina liitykään ”vanhuuteen”, vaan saattaa olla koiran kehittämä tapa pärjätä jatkuvan kivun kanssa.


Lääkityksestä koituvat mahdolliset haittavaikutukset

Koirille tulee käyttää aina ensisijaisesti juuri niille lajina kehitettyjä, omia
reseptilääkkeitä. Näiden kehitystyössä on huomioitu koiran lääkeainemetabolia,
sekä mm. koiran ruoansulatuskanavan erityispiirteet, jotka poikkeavat esim.
ihmisten vastaavista.


Vaikka juuri koirille kehitellyissä kipulääkkeissä niistä mahdollisesti koituvat
haitta- ja sivuvaikutukset ovatkin pienimmät, ovat ne silti usein ongelmana
etenkin pitkäaikaisessa kivunhoidossa.


Toisinaan haittavaikutukset saattavat olla hyvinkin nopeasti ilmaantuvia, jopa
parissa päivässä näkyviä ja vakavia, joskus jopa hengenvaarallisia, etenkin jos
koiralle annetaan ns. itsehoitoperiaatteella esim. ihmisille tarkotettuja vapaan
kaupan tulehduskipulääkkeitä.

Sopivan lääkityksen löytymiseen kroonisen kivun hoidossa saattaa joskus
mennä aikaa ja joskus voi olla tarpeen kokeilla useampiakin vaihtoehtoja sopivimman, mahdollisimman vähän haittoja aiheuttavan lääkityksen löytymiseksi.
Etenkin neuropaattisen, eli hermovauriosta johtuvan kivun hallinta saattaa vaatia
pitkäjänteisyyttä.

Yleisimpiä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksia ovat ruoansulatuskanavan ärsytys ja haavaumat. Kuitenkin pitkäaikaisella tulehduskipulääkehoidolla koiran mahalaukun limakalvo usein alkaa mukautua kipulääkkeiden aiheuttamaan ärsytykseen ja vauriot saattavat ajan kuluessa vähentyä. Näin ollen ei pidä paikkaansa, että nimenomaan pitkäkestoinen lääkitys olisi aina eniten haittavaikutuksia synnyttävää.

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita poistamaan kipu- ja tulehdusoireita,
mutta saattavat sivuvaikutuksena samalla kuitenkin ylläpitää tulehdusta.

Vaikeampien ja kroonisten kiputilojen hoidossa käytettävien lääkkeiden, kuten opioidien haittavaikutuksena ovat erityyppiset, vaikeatkin elimistön toiminnalliset häiriöt, mistä johtuen niiden aloitus ja käytön lopettaminen tehdään aina erityistä varovaisuutta ja tiivistä seurantaa noudattaen. 

Lääkeaineiden haittavaikutukset ilmenevät reaktiosta riippuen eri kehon-
osissa; ruoansulatusjärjestelmässä (oksentelu, ripulointi, verenvuodot, maksavauriot), aineenvaihdunnassa (elektrolyyttihäiriöt), aistinelimissä (silmä-, kuulo- ja tasapainohäiriöt), hengityselimistössä, iholla (ihottuma), keskushermostossa, verijärjestelmässä, tai munuaisissa ja virtsateissä.

Koska lääkeaineet ja niiden aineenvaihduntatuotteet käsitellään ja poistetaan
maksan ja/ tai munuaisten avulla, aina käytettäessä jatkuvaa kipulääkitystä,
tulee koiran sisäelinten toiminnallisuutta samalla tarkkailla säännöllisesti munuais- ja maksa-arvojen seurantakontrolleilla.


Mikäli lääkityksen aloituksen jälkeen ilmaantuu haittavaikutuksia, tai outoja, äkillisiä, normaalista poikkeavia oireita, lopetetaan lääkkeen sen hetken
annostus mieluimmin heti (paitsi tilanteessa, kun lääkkeen ominaisuudet eivät
sitä salli) ja samalla
otetaan välittömästi yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin toimintaohjeita varten.
Huom! Osa lääkityksen jälkeen alkavista poikkeavista oireista saattaa johtua
myös erilaisista yksilöllisistä sairauksista, kuten maksan toiminnalliset sairaudet,
muut pitkäaikaissairaudet, lääkeaineyliherkkyys, lääkeaineallergia jne.
 


Vaikka eläinlääkäri yleensä ohjeistaakin lääkkeen käytössä ja mahdollisten haittavaikutusten seurannassa, tulisi lääkityksen aloituksen yhteydessä koiranomistajan vielä aina itsekin tutustua käytetyn lääkkeen pakkaus-
selosteeseen, jossa mainitaan kyseisen eläinlääkkeen aiemmin raportoituja sivuvaikutuksia.
Niissä tapauksissa, joissa joudutaan kokeilemaan tiettyjä ihmisille tarkoitettuja
lääkkeitä, ei pakkausselosteessa luetella mahdollisia koiralle aiheutuvia sivu-vaikutusoireita, mutta yleensä tällöin koiranomistaja saa niistä erillistä
ohjeistusta hoitavalta eläinlääkäriltä. 


Eläinlääkkeiden käytössä ilmenevien kaikkien epäiltyjen haittavaikutusten raportointi on eläinten omistajien ja eläinlääkäreiden aktiivisuuden varassa. Ilmoittaminen on tärkeää, sillä esimerkiksi harvinaisemmat haittavaikutukset
eivät välttämättä aina ilmene myyntilupaa edeltävissä turvallisuustutkimuksissa. Tietojen perusteella voidaan tarvittaessa muuttaa lääkkeen valmisteyhteenvetoa ja pakkausselostetta, tai joskus jopa rajoittaa lääkkeen käyttöä.
Lääkeaineiden aiheuttamien haittavaikutusten todellista määrää eläimillä ei tarkkaan tiedetä, koska haittavaikutuksia ei läheskään aina raportoida.


Suomessa lääkealan lupa- ja valvontatehtävät, tutkimus- ja kehittämistehtävät,
sekä lääketiedon tuottaminen ja mm. haittavaikutusilmoitusten käsittely kuuluu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea:lle (ent. Lääkelaitos).

Erityisesti laadultaan ja voimakkuudeltaan odottamattomista, tai aiemmin tuntemattomista haittavaikutuksista ilmoittaminen on erittäin tärkeää.
Epäillystä haittavaikutuksesta voivat ilmoittaa lääkkeen käyttäjät, eläinlääkärit, apteekit ja myyntiluvan haltijat. Ilmoituksen voi tehdä täyttämällä Fimean verkkosivuilta löytyvän eläinlääkkeiden haittavaikutusilmoituslomakkeen ja lähettämällä sen sähköpostilla vethava@fimea.fi-osoitteeseen, tai postitse lomakkeessa mainittuun osoitteeseen. Eläinlääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat ilmoittaa myös sähköisellä lomakkeella.


Fimean 2018 raportti eläinlääkkeiden haittavaikutusilmoituksista:
https://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2019/1-2_2019/tarjolla-verkossa/elainlaakkeiden-haittavaikutukset-2018


Tulehduskipulääkkeet 

Tulehduskipulääkkeet, eli NSAID-lääkkeet (ei-steroidaaliset anti-inflammatoriset lääkkeet) ovat ryhmä erilaisia lääkeaineita, joilla on kipua lievittävä, kuumetta alentava ja tulehdusta estävä vaikutus. Ne vaikuttavat estämällä kipua välittävien aineiden muodostumista.

Suurimmassa osassa kiputiloista on taustalla jokin tulehduksellinen komponentti.Tulehduskipulääkkeitä käytetään mm. useimpien akuuttien tuki- ja liikuntaelin-vaivojen hoidossa, mutta myös kroonisten kivuliaiden tilojen, kuten nivelrikko, pitkäaikaiseen hoitoon.

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita kivunlievittäjiä, jotka oikein käytettynä
ovat tavallisesti melko hyvin siedettyjä. Lääkkeitä aloitettaessa on tärkeää, että eläinlääkärille tiedotetaan esim. aiemmista, hiljakkoin käytetyistä tulehduskipu-, kortisoni-, tai muista, kroonisen sairauden hoidossa käytettävästä lääkityksestä.
Tällä voidaan osaltaan minimoida haittavaikutusten todennäköisyyttä.
Koiralle tulee antaa ensisijassa ainoastaan koiralle kehitettyjä tulehduskipu-lääkkeitä.


Suomessa koirille myyntiluvallisia tulehduskipulääkkeitä ovat meloksikaami, karprofeeni, robenakoksibi, firokoksibi ja mavakoksibi (sekä erityisluvalla piroksikaami).

Lääkkeitä vaikuttavan aineen mukaan (suluissa kauppanimiä)

  • Meloksikaami (Metacam®, Flexicam®, Loxicom®, Rheumocam®)
  • Karprofeeni (Rimadyl®, Norocarp®, Canidryl®, Dolagis®)
  • Robenakoksibi (Onsior®)
  • Firokoksibi (Previcox®)
  • Mavakoksibi (Trocoxil ®)

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit, eli kortisonin johdokset eivät ole varsinaisia kipulääkkeitä, vaan
niiden vaikutus on tulehdusrteaktiota vaimentava ja immuunipuolustusta muokkaava ja sitä kautta kipua vähentävä ja ennaltaehkäisevä.
Lääkettä ei juurikaan käytetä nykyään suun kautta annosteltuna sen hankalien sivuvaikutusten vuoksi, mutta sitä voidaan käyttää esim. leikkaustoimenpiteissä
yhdessä paikallisten puudutteiden kanssa em. mekanismeihin perustuen kipua ennaltaehkäisevänä täydentävänä lääkeaineena. 


Muut kipulääkkeet

Keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä, kuten opioideja, käytetään silloin,
kun tulehduskipulääkkeiden kipua rajoittava vaikutus ei riitä, tai kun tulehdus-kipulääkkeitä ei muuten voida käyttää.   


Opioidit (euforisoivat analgeetit) 

Opioideilla on erittäin vahva vaikutus niin akuutin, kuin kroonisenkin kivun hoidossa. Lisäksi niillä on ennaltaehkäisevä vaikutus leikkauskivun syntyyn, jolloin niitä käytetään (suonensisäisesti, tai epiduraalitilaan ruiskutettuna) rauhoittavien ja sedatiivisten lääkkeiden ohella jo ennen toimenpiteeseen ryhtymistä, ns. preoperatiiviseen kivun poistoon.

Niitä käytetään mm. akuutin leikkauskivun jälkihoidossa, traumaperäisen kivun hoidossa, kroonisen viskeraalisen kivun hoitoon, kroonisessa syöpäkivussa ja harvoin osana neuropaattisen kivun hoitoa. Myös käärmeenpuremiin liittyvän kivun hoidossa suositellaan opioideja, koska tulehduskipulääkkeet ovat tällöin kontraindisoituja akuutista verenkierron vajaatoiminnasta johtuen.

Myös ruoansulatuskanavan verenvuodoista ennestään kärsiville koirille opioidit
ovat tulehduskipulääkkeitä parempi vaihtoehto, koska ne eivät lisää verenvuoto-taipumusta. Traumapotilaille saattaa olla eduksi valita kipulääkkeeksi opioidi,
mikäli koira on shokissa, sillä on todennetusti verenvuotoa, tai myös, jos näitä
seurannaisilmiöitä ei ole vielä pystytty poissulkemaan.


Opioidit vaikuttavat keskushermostoon ja saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksena tokkuraisuutta, hengitys-, sydän- ja verenkiertoelimistön lamaantumista (voivat olla ongelmana etenkin näiden toiminnallisesta sairaudesta ennestään kärsiville), ruoansulatuskanavan toiminnallisuuden vähenemistä (suoliston peristalttisen mekanismin hidastuminen), ataksiaa (tasapainovaikeudet/ koordinaatiohäiriöt), psyykkiset häiriöt (esim. hallusinaatiot mahdollisia - ei tutkimustietoa), oksennuskeskuksen stimuloituminen (toistuva oksentelu), riippuvuus, mahdolliset lääkevieroitusoireet. 

Kaikkien opioidien käytössä on noudatettava ylimääräistä varovaisuutta silloin, kun kyseessä on geriatrinen hoidettava (koiravanhus), tai muuten erittäin heikkokuntoinen potilas, tai koiralla on krooninen toiminnallinen sairaus, kuten mm. hypotyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta), vakava munuaisten, tai maksan vajaatoiminta, tai Addisonin tauti.

Opioidiryhmän lääkkeiden tarpeen, yksilökohtaisen soveltuvuuden ja lääkitys-
kokonaisuuden arvioi koiraa hoitava eläinlääkäri. Opioideja annetaan koiralle valvotusti pääsääntöisesti suonen- ja lihaksensisäisesti, tai nahan alle.



Esimerkkejä opioidiryhmän lääkeaineista indikaation, eli käyttöaiheen mukaan;


Tramadoli

Keskushermostoon vaikuttava opiaattianalgeetti, ns. miedompi opiaatti, jota käytetään keskivaikean, tai vaikean kivun hoitoon. Usein sitä käytetään esim. kroonisen kivun hoidossa, ennen siirtymistä vahvempiin opiaatteihin.

Tramadoli voi käytännössä olla hyvä vaihtoehto kotona toteutettavaa kipulääkitystä tarvitsevalle koiralle, jolle tavanomaiset tulehduskipulääkkeet
eivät sovi. 


Morfiini 

Vahva opioidi, joka kohottaa kipukynnystä ja aiheuttaa lievän sedatiivisen vaikutuksen, jolloin kivun aistiminen heikkenee.

Käytetään mm. leikkauksen, tai vamman jälkeisen voimakkaan kivun hoitoon. Käyttöaiheita ovat lisäksi krooniset kiputilat, esimerkiksi syöpäkivut. Käyttö-
alueena voi olla myös tylppä kipu, kuten sisäelinkipu.
Morfiini lievittää paremmin tulehduksellista, kuin esim. neuropaattista kipua.

Lääkkeen imeytymisessä (ja metaboliassa) on kuitenkin yksilöiden välillä suuriakin eroja, mistä johtuen morfiinilääkkeen peroraalista (suun kautta tapahtuvaa) antoa ei välttämättä suositella koirille.

Morfiinia käytetään yleisimmin lihaksensisäisesti (intramuskulaarisesti = i.m. injektio). 

Fentanyyli (nestemäinen transdermaalinen fentanyyli - käytetään kipulaastarina)

Fentanyyli on morfiinin sukuinen, voimakas, vahva opioidi. Sillä on myös rauhoittavaa vaikutusta. Käytetään koirilla tilapäisesti esim. terminaalivaiheen syöpäkivuissa, etenkin äkillisissä kivuissa, joita kutsutaan läpilyöntikivuiksi ja
joita hoidetaan toisinaan tällä lisälääkkeellä.

On tärkeää, että tämän lisälääkkeen lisäksi jatketaan jatkuvaan kipuun tarkoitettua kipulääkitystä eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Fentanyylilaastarit on suunniteltu ihmisille, mutta niitä käytetään myös koirille.

Metadoni / Levometadoni

Metadonin, tai levometadonin käytöstä kroonisen kivun hoidossa koirilla ei ole tehty tutkimuksia, mutta metadonilla/ levometadonilla on mahdollisesti muita opioideja parempi vaste etenkin kroonisen ja neuropaattisen kivun, tai syöpäkivun hoitoon.
 


Bifosfonaatti  

Bifosfonaattia käytetään toisinaan luusyöpäkivun hoitoon muiden lääkkeiden rinnalla.

Mieliala-, epilepsia- ym. lääkkeet 

Näihin ryhmiin kuuluvia lääkkeitä voidaan käyttää kroonisen, vaikean kivun,
kuten neuropaattisen kivun hoitoon. Jatkuva kipuärsyke voi aiheuttaa sentraalista herkistymistä keskushermostossa, mikä edellyttää kivun laajempaa lähestymistä.
Usein tällöin turvaudutaan multimodaaliseen hoitotapaan, jossa eri lääkkeitä
yhdistelemällä pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä kivun hoitovaste
niin pienin päällekkäis- ja haittavaikutuksin, kuin mahdollista. Mukana voi olla
esim. tulehduskipulääke yhdistettynä 1-2:een muiden ryhmien lääkeiaineisiin.

Koirilla käytetään pääsääntöisesti samoja lääkkeitä kuin ihmisille. Ainoa koirille
erikseen kehitetty mielialalääke on Clomicalm, jonka vaikuttavana aineena on
klomipramiini.

Amitriptyliini
Käytetään neuropaattisen kivun ja syöpäkivun lievittämiseksi yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa.


Amantadiini
Käytetään neuropaattisen kivun lievittämiseksi, sekä yhdessä tulehduskipu-lääkkeen, tai jonkin opioidin kanssa kroonisen kivun (esim. nivelrikko) lievityksessä.


Gabapentiini
Gabapentiini on alun perin kehitetty epileptisten kohtausten hoitoon, mutta sitä voidaan käyttää myös tiettyjen kroonisten kiputilojen hoitoon.

Voidaan antaa yhdessä tulehduskipulääkkeiden (esim. tramadoli, amantadiini),
tai opioidin kanssa vaikean kroonisen kivun hoitoon.

Puudutteet 
Puudutteita käytetään kivun hoitoon ja ennaltaehkäisyyn etenkin operatiivisten toimenpiteiden yhteydessä paikallisesti, epiduraalisesti, tai kipuinfuusioissa.
Puudutteiden käytöllä voidaan mm. ennaltaehkäistä kroonisen kivun syntyä.



Eläinlääkinnässä yleisesti käytettyjä puudutteita ovat mm. lidokaiini ja bupivakaiini.  

Miksi EI ihmisille tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä 

Koiran sairastuessa akuutisti, tulee sairauden syy selvittää. Koiralle ei tule antaa omatoimisesti esim. mitään kuumeen alentamiseksi tarkoitettua lääkettä tietämättä kuumeen aiheuttajaa. Äkillinen kuume on usein merkkinä virussairaudesta, joka saattaa olla koiralle nopeasti etenevä ja henkeä uhkaava.

Apteekista ilman reseptiä myytäviä, ihmisille tarkoitettuja kipu-, tai tulehduskipu-lääkkeitä ei lain mukaan saa antaa koiralle. Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä voidaan kuitenkin joissakin erityistilanteissa käyttää koiralle, mutta silloinkin ainoastaan eläinlääkärin määräyksestä ja valvonnassa, jolloin vastuu mahdollisista haitoista kuuluu hoidon määränneelle eläinlääkärille.

Elimistön erilaisen fysiologian ja metabolian vuoksi koiran elimistössä lääkeaineet käyttäytyvät ja hajoavat hyvin eri tavoin, kuin ihmisen elimistössä. Samoin myös lääkkeiden annostus poikkeaa ihmisten vastaavasta. 

Monet ihmisille suunnattujen valmisteiden lievemmistä haittavaikutuksista
liittyvät ruoansulatuskanavan eriasteiseen ärsytykseen, tai vaurioitumiseen.
Vaikea-asteiset reaktiot voivat olla nopeasti ilmeneviä ja johtaa äärimillään
koiran menehtymiseen. Lääkepakkauksissa mainitut sivuvaikutukset ovat ihmistutkimuksissa havaittuja sivuvaikutuksia, eivätkä siis päde koiraan.
 


Suurin osa esim. myrkytyksen aiheuttamista oireista näkyy heti, mutta munuais-,
tai maksavaurion oireet voivat ilmetä myöhemmin, jopa vasta viikkojen kuluttua.
Erityisen myrkyllinen koirille on parasetamoli, joka voi jo pienenäkin annoksena
aiheuttaa kuolemaan johtavan myrkytyksen.

Koska ongelmia esim. koiran nopean hoitoon saattamisen osalta esiintyy, joko
pitkien välimatkojen, tai eläinlääkintätoimen resurssien vuoksi, etenkin Pohjois-
Suomessa, koirien omatoimista lääkintää kuitenkin tapahtuu käytännössä.
Koirien omatoiminen lääkintä on kuitenkin aina todellinen riski ja merkittävä
osa lääkeaineista koituneista vakavista haitoista liittyykin juuri näihin tilanteisiin. 


Jos koirien kipulääkkeitä saisi apteekista itsehoitotuotteina, ihmisten reseptivapaiden lääkkeiden käyttö koirille todennäköisesti vähenisi.
Samalla koiranomistajien kynnys kipulääkitsemiseen saattaisi laskea, jos lääkkeitä olisi nykyistä helpommin saatavilla.

Lääkkeiden vapauttaminen ei kuitenkaan ole mikään ongelmaton ratkaisu, 
koska myös koirille tarkoitetut lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia,
etenkin, jos lääkitystä aloitettaessa koiran todellinen terveydentila ei ole selvillä, lääkettä annostellaan väärin, tai jos esim. yhteisvaikutuksia muiden mahdollisesti käytössä olevien lääkkeiden/ muiden valmisteiden kanssa ei ole kartoitettu.


Esimerkkejä ihmisten lääkkeiden aiheuttamista haittavaikutuksista koirilla;     

Asetyylisalisyylihappo (mm. Aspirin, Disperin)  

Ruoansulatuskanavan eri ärsytysoireet, kuten oksentelu, ovat yleisimpiä asetyylisalisyylihapon haittavaikutuksia.

Saattaa aiheuttaa lyhyessäkin käytössä ruoansulatuskanavan haavaumia, joista voi seurata veristä oksentelua ja melenaa (ruoansulatuskanavan verenvuodosta johtuvaa mustaa pikimäistä ulostetta).

Asetyylisalisyylihappo stimuloi suurilla annoksilla hengityskeskusta ja
voi koiralla aiheuttaa vaikeaa hyperventilaatiota. 


Ibuprofeeni (mm. Burana, Ibumax, Ibuxin)

Yleisimmin on raportoitu oksentelua, letargiaa ja munuaisten toiminnan häiriöitä.
Suurilla annoksilla keskushermosto-oireita, kooma ja jopa kuolema.


Yleisimmät ibuprofeenista aiheutuvat ruoansulatuskanavan oireet ovat oksentelu, ripuli, ulosteen verisyys, regurgitaatio ja vatsaontelon kipu.

Suurilla kerta-annoksilla munuaisvauriota, keskushermosto-oireita, kuten kohtauksia, ataksiaa ja kooma.

Ketoprofeeni (mm. Ketorin, Keto)

Eläinlääkärin luvalla ja seurannassa, mikäli koiralle tarkoitettua tulehduskipulääkettä ei ole jostain syystä heti saatavilla.
Sallittu annos koirille on 1 mg/kg/pv korkeintaan 5 päivän ajan akuuttivaiheessa.


Ketoprofeenin on kuitenkin todettu aiheuttavan ruoansulatuskanavaan haittavaikutuksia koirille joskus jo suosituksen mukaisella terapeuttisella annoksella.

Pitkällä ketoprofeenihoidolla kehittyy mahalaukun limakalvon vahingollista eroosioita. Ketoprofeeni saattaa vaikuttaa haitallisesti myös veren hyytymisnopeuteen, mutta laajemmat kokeelliset tulokset tästä ovat toistaiseksi ristiriitaisia.

Parasetamoli (mm. Panadol, Pamol, Para-Tabs)

Ei luokitella tulehduskipulääkeryhmään - kipulääke.

Parasetamoli aiheuttaa koirilla yleisimmin naaman ja tassujen turvotusta, methemoglobinemiaa (solujen happivaje) ja maksavaurioita. Pääasialliset haittavaikutukset kohdistuvat maksaan.
Myrkytysoireita havaitaan koirilla isompien kerta-annosten seurauksena. Maksavauriosta johtuen nähdään oireena suurilla annoksilla annettuna ainakin oksentelua, ripulia ja anoreksiaa. Myrkytys saattaa johtaa nopeaan menehtymiseen.



Artikkelisarjan osassa 6 – ”Kivun ei-lääkkeelliset hoitomuodot” käsitellään
mm. suojaravintoaineiden/ ravintolisien tehokasta käyttöä kivun tukihoidossa



HUOM! Kuvaukset tässä kivun lääkehoitoa suppeasti kuvaavassa artikkelissa on tarkoitettu ainoastaan yleisen tiedon lisäämiseksi. Koiran tarpeellisesta lääkehoidosta tulee aina ensisijaisesti keskustella ja sopia koiraa hoitavan eläinlääkärin kanssa.


Artikkelin tekstiä ei ole luvallista edelleen jakaa, tai -julkaista. Artikkelin linkin jakaminen on sallittua, kun alkuperäinen julkaisija on selkeästi mainittu.Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 5 - Sari Kivilähde: Kivun lääkinnälliset hoitokeinot



Lähteitä:

https://www.fimea.fi/elainlaakkeet, Fimean uutiskirje eläinlääkkeistä 1/2019,https://www.aaha.org/globalassets/02-guidelines/pain-management/ 2015_aaha_aafp_ pain_management _guidelines_ for_dogs_and_cats.pdf, Anna Hielm-Björkman: Koiran kroonisen kivun hoito / Kipuviesti 2/2011, Kaisa Vepsäläinen: Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma: Ihmisten itsehoitokipulääkkeiden käyttö koirilla, Heli I. Koskinen: Lääkeoppi (SETO:n opetusmateriaali), Eija Malin lisensiaatin tutkielma: Opioidien käyttö koiran kipulääkityksessä