Koiran kipuartikkelisarja - OSA 4: KIVUN VAIKEAT ERITYISMUODOT

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004

Vaikean kivun luokittelu

Kivun luokitus vaikeaksi, erityismuotoiseksi kivuksi edellyttää kivun luonteen ja etenkin sen aiheuttajan asettumista kategoriaan, jossa kipua on vaikea hallita, tai että kivun aiheuttajasyytä ei voida poistaa ja kivusta tulee krooninen, sekä joskus kipu mahdollisesti toistuu äkillisesti ja täysin ennustamattomasti.

Vaikka vaikeaksi luonnehdittavaa kipua voidaankin nähdä akuuteissa tiloissa, kuten vakavaan kudosvaurioon liittyvää nosiseptiivistä kipua, on tavallisempaa, että vaikea kipu liitetään kroonisiin, tai uusiutuviin sairaus- ja muutostiloihin, joissa täydellinen paraneminen ei ole mahdollista.
Tässä artikkelissa käsitellään tiivistetysti kroonisia, vaikeita kivun muotoja.

Vaikea, kroonistunut kipu ilmenee joko paikallisena, tai hyvinkin laaja-alaisena, sekä toisinaan lisäksi erilaisia kipuheijaste- oireita aiheuttavana, jolloin kivun alkuperäinen lähde saattaa olla varsin etäällä itse kipua signaloivasta alueesta.

Vaikealle kivulle tunnusomaista on oireen hallitsemattomuus ja siitä aiheutuva merkittävä haitta, kärsimys, toiminnallinen rajoittavuus, sekä usein psyykkiset seurannaiset muutokset, kuten lamaantuneisuus (masennus, vetäytyminen), tai aggression lisääntyminen.

Vaikean kivun erityismuodot

Tavallisimpia, pitkittyneitä vaikean kivun muotoja ovat krooninen nosiseptiivinen kipu, neuropaattinen kipu, sekä syöpäkipu.

Krooninen nosiseptiivinen kipu

Kroonisen kudosvauriosta johtuvan kivun (krooninen nosiseptiivinen kipu) syy on hermoston ulkopuolisten kudosten kroonistunut kipu, jossa kudoksia tuhoutuu pitkittyneesti ja jatkuvasti jonkin niitä rappeuttavan, tai ärsyttävän tekijän vuoksi.

Yleisimpiä esimerkkejä kroonistuneesta nosiseptiivisesta kivusta ovat tulehduskipu, sekä nivelrikkokivut.
Koska rappeuttava, tai tulehdustilaa ylläpitävä prosessi on lähes aina etenevä, aiheuttaa se sairaustilan myöhäisemmässä vaiheessa usein vaurioita laajemmalle ympäröiviin kudoksiin, kuten hermotusta sääteleviin rakenteisiin, jolloin kipuun voi yhdistyä myös neuropaattisen, eli hermovaurioon liittyvän kivun piirteitä.

On tavallista, että pitkään jatkunut krooninen kudosvauriokipu onkin nk. sekamuotoista kipua, jossa kivun aiheuttaja ja tyyppi vaihtelee.

Kroonisen nosiseptiivisen kivun mahdollisimman tehokkaassa hoidossa on itse kiputuntemusta hillitsevän lääkityksen lisäksi hyödyllisintä pyrkiä löytämään osoitetusti toimivia tukihoito-muotoja, joilla tavoitellaan tulehdusta ylläpitävän, tai kudosta rappeuttavan prosessin rajoittamista. Kokeilemisen arvoisia, usein tehokkaastikin toimivia tukihoitomuotoja on saatavilla mm. useilta koirien terveyspalveluyrittäjiltä.

Asianmukaisesti koulutetun ammattilaisen opastuksen pohjalta voidaan usein löytää turvallisia ja toimivia ratkaisuja esimerkiksi tarkkaan valittujen ravintolisien täsmäkäytöstä, johon voidaan tarpeen mukaan liittää tehokkaaksi ja turvalliseksi havaittu muu, kuten manuaalinen, tai hoitavan sähkön avulla toteutettu hoitomuoto.
Ravintolisien sekä turvallisesta, että etenkin tehokkaasta, niin tutkimustietoon, kuin myös pitkäaikaiseen käytännön koettuun näyttöön pohjautuvasta tukihoidosta voi kysyä neuvoa mm. Koiran Diplomiravitsemusneuvojilta (Dipl. KRN)®.

Neuropaattinen kipu ja aavekipu

Neuropaattinen kipu, eli hermovauriokipu tarkoittaa kiputilaa, jonka syynä on vaurio, tai sairauden synnyttämät muutokset tuntoaistimuksia rekisteröivässä ja välittävässä hermojärjestelmässä.
Alttius joillekin hermostoperäisille sairauksille saattaa juontaa juurensa jo alkion keskushermoston varhaiskehityksen aikaisista häiriöistä, mutta koirilla esiintyvistä neuropaattisista kivuista vain osa on ns. synnynnäisestä sairaudesta johtuvaa.
Aina neuropaattisen kivun taustasyy ei ole pysyvä kudosvaurio, vaan myös mm. lihashermopinne saattaa synnyttää neuropaattisia kipuja.

Kivun synnyttävä ongelma voi sijaita perifeerisen, eli ääreishermoston tuntohermopäätteissä, tai niistä selkäytimeen tietoa kuljettavissa hermosäikeissä, selkäytimessä, selkäytimen nousevassa kipuradassa, tai aivojen kipua käsittelevissä ja tietoa välittävissä keskuksissa. Neuropaattiseen kipuun liittyy usein lisäksi tuntohäiriöitä vaurioituneen hermon hermotusalueella.

Yleisiä esimerkkejä neuropaattisen kivun syistä ovat aivo- ja selkäydinperäiset sairaudet, joissa viestejä kuljettaviin hermokanaviin kohdistuu epänormaali ärsyke, kuten paine, mikä muokkaa ja häiritsee hermojärjestelmän normaalia palaute-toimintaa, sekä toisinaan synnyttää itsessäänkin erilaisia kiputiloja muiden oireiden ohessa.
Hermovauriokipuja esiintyy tavallisena ja ohimenevänä myös useiden välttämättömien kirurgisten toimenpiteiden jälkeen, jolloin monasti kivun kroonistumista voidaan kuitenkin yrittää ennaltaehkäistä huolellisella ja kattavalla pre- ja postoperatiivisella lääkehoidolla.

Neuropaattisen kivun diagnosointi koirilla voi olla toisinaan haasteellista ja monivaiheista, etenkin jos kipuoireen aiheuttava taustasyy ei ole heti selkeästi osoitettavissa riittävän selkeiden ja painavien kliinisten sairauteen viittaavien oireiden, sekä niihin pojautuvien diagnoosia tukevien tutkimusten pohjalta.

Jatkuva jomottava kipu, tai äkilliset, ennustamattomat ja sähköiskumaiset kivut, tai teoriassa kivuttomien ärsykkeiden tuntuminen kipuna (allodynia = kipuyliherkistyminen) ovat ominaisia hermovauriokivuille.

Neuropaattisessa kivussa tuntoaisti saattaa toimia poikkeavasti, mikä johtuu tuntoratojen vaurioitumisesta ja sen aiheuttamista plastisista muutoksista aivoissa.
Aivojen plastisuus tarkoittaa, että niillä on kyky muuttaa hermosolujen välisten synapsien määrää ja vahvuutta, mikä on tavallista kroonisissa kiputiloissa. Yksittäisten synapsiyhteyksien liiallinen vahvistuminen, tai heikkeneminen voi johtaa hermosolujen yliaktiivisuuteen, tai totaaliseen vaimenemiseen.
Hermoihin kohdistuvan ärsykkeen ja sen synnyttämän vasteen (esim. refleksi) välinen suhde voi olla muuttunut joko määrällisesti, laadullisesti, tai ajallisesti.

Neuropaattisessa kivussa itse tuntoherkkyys voi olla heikentynyt (hypoestesia), kipuherkkyys voi olla heikentynyt (hypoalgesia), tuntoherkkyys voi olla lisääntynyt (hyperestesia), tai kipuherkkyys voi olla myös lisääntynyt (hyperalgesia).

Haamukipu, fantomikipu, eli aavesärky, aavekipu on kipua, joka tunnetaan menetetyssä ja puuttuvassa, yleensä amputoidussa elimistön osassa, kuten varvas, häntä jne.
Aavekipu on neuropaattista kipua, jonka syntymekanismi on edelleen osittain tuntematon, mutta tällä hetkellä tiedetään siinä olevan mukana sekä keskus-, että ääreishermoston mekanismeja.

Eläinlääketieteessä ei ole toistaiseksi tehty tutkimuksia eläinten aavekivusta.
On kuitenkin syytä painavasti olettaa, että eläimet kokevat aavekipua siinä missä ihmisetkin, koska niiden kipua välittävät järjestelmät ovat hyvin samanlaiset, kuin ihmisillä.
Aavekivun arviointi ja sen hoidollinen lähestyminen tukeutuu vielä toistaiseksi ihmislääketieteestä saatuun informaatioon ja sen soveltamiseen.

Krooninen kipu raaja-amputaation jälkeen on monitahoinen ongelma, johon liittyy erilaisia kipuongelmia myös muualla kehossa. Amputaatiota seuraava kehon asennon muutos altistaa muiden muassa selkäkivuille, sekä muiden raajojen kuormitusvirhekivuille.

Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet kroonisen kivun ennen amputaatiota olevan riskitekijä aavekivulle ja osalla amputoiduista kipu jatkuu samanlaisena amputaation jälkeen, kuin juuri ennen amputaatiotakin koettu kipu. Nämä havainnot tukevat hypoteesia siitä, että voimakkaat kipukokemukset jättävät pysyviä jälkiä keskushermostoon, mistä kehittyy niin sanottu somato-sensorinen kipumuisti.
Eläintenkin aavekipua voisikin mahdollisesti yrittää ehkäistä amputaatio- leikkausten pre- ja postoperatiivisessa vaiheessa tehokkaalla kivun lääkehoidolla jatkuen vielä muutamia amputaation jälkeisiä viikkoja. Näin voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä myös kroonisen aavekivun kehittymistä koirilla. 
 

Syöpäkipu

 

Syöpäsairaudessa kivun erilaisina aiheuttajina ovat mahdollisesta kasvaimesta itsessään aiheutuva kipu, tulehdukselliset kivut, neuropaattiset kivut, tai syöpähoidosta aiheutunut kipu, sekä etenevien syöpien terminaalivaiheessa kakeksiasta, eli syöpä-sairauden seurannaisilmiönä tapahtuvasta kuhtumisesta aiheutuva (etenevä kudosvaurio)kipu.

Erillisestä kasvannaisesta aiheutuvia kipuja on useanlaisia, kuten kasvainta ympäröivään kudokseen kohdistuva mekaaninen ärsytys ja mahdollinen verenkierron heikkeneminen alueella, kudostuhoon liittyvä tulehdus, kemiallisten kipuun liittyvien välittäjäaineiden vapautuminen, sekä mahdollinen kudoshermoon kohdistuva paineen synnyttämä neuropaattinen kipu.

Vaikka kaikki kasvaimet eivät aiheuta kipuja, keskimäärin 30 %:lla koirista, joilla havaitaan kasvaimia, esiintyy jonkinasteisia kipuja diagnoosihetkellä.

Koirien tavallisin ja kivuliain pahanlaatuinen syöpämuoto on luuston osteosarkooma.
Kaiken kaikkiaan syövän eri muotojen kipuluokituksissa eläinlääkäreiden keskimääräisen arvion mukaan kivuliaimpia ovat luuston kasvaimet, suun kasvaimet taas kohtalaisesta erittäin kivuliaisiin, sekä ihon-, keuhkojen-, nisien kasvaimet ja lymfosarkooma lievemmästä kivusta kohtalaiseen kipuun liitettäviä.

Syövän kipuluokitus on kuitenkin aina yksilökohtainen ja siihen vaikuttavat useat muuttuvat tekijät, kuten syövän laajuus, tarkempi sijainti kudostyypissä ja metasoivuus (etäpesäkkeiden synnyn voimakkuus), sekä syövän ”kypsyysvaihe”, jossa sairaus diagnosoidaan ja sitä voidaan alkaa hoitaa.

Monien syöpien hoidossa on nykyään hyväkin hoitoennuste, jolloin syöpäkivuistakin on mahdollista hoidon jossain vaiheessa vapautua, kun kudosten toipuminen pääsee hyvään vaiheeseen. Toisaalta on syöpämuotoja, kuten osteosarkooma, jonka ennuste on hoitotoimista riippumatta käytännössä aina huono ja odotettavissa oleva eliniän ennustekin hoidosta huolimatta on hyvin matala, sekä palaavat, tai jatkuvat kivut ovat merkittävä ongelma.

Toisinaan siis myös oikea-aikainen eutanasia saattaa olla ainoa keino tarpeettoman kivusta johtuvan kärsimyksen päättämiseksi. 

 

HUOM! Kuvaukset tässä tiivistetysti kivun vaikeista ilmenemismuodoista kertovassa artikkelissa on tarkoitettu ainoastaan yleisen tiedon lisäämiseksi.
Mikäli koiralla esiintyy vaikeaan kipuun viittaavia oireita, tulee sen hoidosta aina ensisijaisesti keskustella koiraa hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 4 - Sari Kivilähde: Kivun vaikeat erityismuodot

Lähteitä:
Merck Veterinary manual, Pain assessment and management: Sandra Allweiler/ Cronic Pain, A. Bell, J. Helm, J. Reid: Veterinarians attitudes to chronic pain in dogs, L. Helenius : Aavekipu koirilla ja kissoilla raaja-amputaatioleikkausten jälkeen, Lascelles BDX: Management of chronic cancer pain, Looney A: Oncology pain in veterinary patients, Mathews K. A.: Neuropathic pain in dogs and cats: if only they could tell us if they hurt

Koiran kipuartikkelisarja - OSA 3: KIVUN LOKAALISET ILMENEMISMUODOT

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004 

 

Onko koiralla kipuja - kivun olemassaolon tunnistaminen

Melko usein, jopa harmillisen usein, koiran kipu jää koiranomistajalta huomaamatta.

Tämän taustalla vaikuttaa yleisimmin se inhimmillinen seikka, että koiran kivusta kertovia oireita ei joko lainkaan huomata, tai tunnisteta, eli niitä ei välttämättä osata tulkita varsinaisiksi kipuoireiksi.

Ongelmaa lisää se, että koiran erilaisista kivun merkeistä on vain vähän helposti ja julkisesti saatavilla olevaa tietoa koiranomistajille. Lisäksi saatavilla olevan tiedon laajuus on pääasiallisesti suppeaa, sekä yleistävää, tai pohjaa jonkin tuotteen, tai palvelun myyntiä edistävään, valikoituun tiedottamiseen.
Hämmennystä ja väärinkäsityksiä vahvistavat myöskin tietyt, koiran käytökseen pohjaavat, laajasti vallalla olevat ja yleistävät kipua poissulkevat tunnusmerkit ja niihin perustuvat oletukset koiran kivuttomuudesta.

Merkittävimmät syyt koiralla havaittavien kipuoireiden ”ohittamisen” taustalla
ovatkin yksinkertaisesti kivun merkkien esiintymisestä, tai toisaalta sen oletetuista, kivun poissulkevista tekijöistä esiintyvät, tietynlaiseen käytökseen liittyvät oletusnormit ja niiden pohjalta tehty arvio.

On tavallista, että vaikean tapaturman, tai sairauden yhteydessä koiranomistaja
koiran käyttäytymistä seurattuaan toteaa terveydentilan kartoituksessa, että koiran käytös on joltain osin muuttunut, mutta että onneksi sillä ei näyttäisi olevan kipuja.
Yksi tavallisimmista tätä tilannetta kuvaavista esimerkeistä lienee koiran ontuminen. Ontuminen on kuitenkin aina kivun välttämiseksi tapahtuva seurannaisoire. Jos koira ontuu, sillä on kipua.

Koiran kivun havaitsemisen yleisiä haasteita

Monasti vaikkapa koiran muuttunut liikkumistapa, haluttomuus tehdä tiettyjä asioita, lisääntynyt reaktioherkkyys/ aggressiivisuus (tai muut käyttäytymis-muutokset), tai äärimmäisessä tilanteessa koiran jonkin aistijärjestelmän epänormaali toiminta ovat tyypillisiä tilanteita, jotka saattavat kehittyä niin vähitellen, että sekä koira itse, että koiranomistaja asteittain ”mukautuvat” tilanteeseen.
Tällöin on tavallista, että näihin muutoksiin reagoi vasta joku koiran perheen ulkopuolinen henkilö, kuten koulutusohjaaja, trimmaaja, eläinlääkäri, tai jokin
muu koiran olemusta, tai terveydentilaa arvioiva taho. Hankalammassa asemassa ovat ne koirat, jotka eivät ole lainkaan ulkopuolisen, arvioivan silmän ulottuvissa.

On tyypillistä, että kun (etenkin krooniseen) kipuun viittaavia oireita havaitaan,
ne tulevat koiranomistajalle yllätyksenä ja usein myös järkytyksenä.
Moni koiranomistaja kokee syyllisyyttä ja epäuskoakin, etenkin, kun oma arvio koiran kivuttomuudesta on perustunut sitä julkisesti tukevaan, saatavilla olevaan informaatioon.

Tavallisia tilanteita, joissa koiran kipua on usein vaikea huomata;

• Koira on iäkäs. Liikkumisen, ruokahalun, väsyneisyyden (tai vetäytymisen) ja vähentyneen/ lisääntyneen kontaktihalukkuuden oletetaan liittyvän luontaisesti koiran ikääntymiseen.
• Oireet kehittyvät pikkuhiljaa, tai ovat voimakkuudeltaan vaihtelevia.
  Kun koira on välillä vähäoireinen/ jopa oireeton, tai oireet kehittyvät ilman voimakasta, äkillistä ja merkittävää tilan huononemista, koira ja omistaja mukautuvat oireiden olemassaoloon, tai siihen, että kipua esiintyy oirevoimakkuudeltaan erilaisina ja ennustamattomina jaksoina.
• Useat koirat ja tietyt rodut pyrkivät viimeiseen asti peittämään kivun. Kipu, etenkin krooninen, saattaa tällöin kehittyä hyvin voimakkaaksi ilman, että koiranomistaja välttämättä havaitsee selviä oireita siitä. Nämä tilanteet saattavat toisinaan johtaa mm. näennäisesti selittämättömiin, äkillisiin ja
  täysin arvaamattomiin aggression purkauksiin.
• Koiralla on useita vaivoja, tai sairauksia. Osaan voi liittyä seurannaisilmiönä kipua, osaan taas suoranaisesti ei. Koska kipu tällöin voi olla vain ohimenevää ja koiralla esiintyy samaan aikaan monia muitakin oireita, voi olla vaikea huomata, tai erottaa olemassaolevia oireita kokonaan uusista.
• Tapaturmasta aiheutunut välitön (akuutti nosiseptiivinen) kudosvaurio-kipu väistyy ja muuttuu asteittain krooniseksi kivuksi (Katso; Koiran kipuartikkelisarja: OSA 2 - ERI KIPUTYYPIT).
  Etenkin liikuntaelimistöön, raajoihin kohdistuvissa vaurioissa on tavallista, että ensivaiheessa koira osoittaa hyvin selkeästi havaittavia kivun merkkejä, kuten ontuminen, raajan käyttämättömyys, jopa pienet kivun synnyttämät äänimerkit paineen, tai rasituksen kohdistuessa vaurioituneelle alueelle. Tulehdusprosessin myöhäisemmässä paranemisvaiheessa akuutti kipu helpottuu. Mikäli kuitenkin pysyviä rakenteita on rikkoutunut, alkaa tästä syntyä uusi, progressiivisesti etenevä, rappeuttava tila, jota seuraava (krooninen) kipu etenee asteittain. 
  
  

Kivun toteaminen

Koiralla esiintyvien kipuoireiden havaitsemisen ei tulisi olla yksin koiranomistajan harteilla, koska useissa tilanteissa se ei yksinkertaisesti ole edes mahdollista.

Toisaalta ei ole kaikille oikeutettua vaikkapa suoraan kommentoida kadulla kanssakulkijan koiralla ulkopuolisen silmään näkyviä mahdollisia oireita, eivätkä
kaikki oireet luonnollisesti aina olekaan sitä, miltä äkkiseltään voisi näyttää.

Lain mukaan Suomessa ainoastaan viranomaisoikeudet omaavalla taholla on oikeus varsinaisesti puuttua esim. selviin eläinsuojelullisesti epäilyttäviin tilanteisiin.
Toisaalta taas laki ei kiellä ottamasta keskustelunomaisesti, rakentavalla
ja hienotunteisella tavalla puheeksi vaikkapa kivusta kieliviä oireita koiralla.
Toisinaan tämä saattaisi olla jopa palvelus koiranomistajalle, saatikka oireilevalle koiralle.

Kivun oireet ovat usein helpohkosti todennettavissa, mikäli arvioija tietää, mitä etsii ja arvioi. Tällaista arviointia joutuvat käytännön tasolla tekemään usein
mm. eläinfysioterapeutit, koirahierojat, diplomiurheilukoirahierojat, eläinosteopaatit, sekä monet muut koirille manuaalisia hoitoja tarjoavat ammattilaiset.
Kipu on oire, heijaste jostain tietyn elimistön osan/ solujen rappeutumisesta,
tai tulehduksesta, käytännössä siis sairaudesta, joka vaatii aina tarkemman aiheuttajasyyn selvittämistä, eli diagnosointia.

Oireen taustasyyn, varsinaisen diagnoosin, tarkemmin lääketieteelliseen tietoon perustuvan varsinaisen arvion kipuoireiden taustalla suorittaa aina ainoastaan eläinlääkäri.
Eläinlääkäri ja myös koiranomistaja saattavat kuitenkin hyötyä merkittävästi, mikäli koiran manuaalisia hoitoja tarjoava ammattilainen pystyy osaltaan kertomaan niitä, ehkä kliinisessä tutkimuksessa ja manipulaatiossa havaitsemiaan oireita, jotka esim. selkeästi provosoivat joitain kipuoireita,
tai antavat viitteellisen, paikallisen sijainnin vaivalle.

Eläinlääkinnässä on useita erilaisia menetelmiä, joita käyttämällä oireen taustalla oleva ja kipuoireita aiheuttava diagnoosi pyritään mahdollisimman tarkasti määrittelemään. Useimmissa tilanteissa tämä on nopeaa ja helppoa, mutta on myös ajoittain tilanteita, jolloin selkeän kivun aiheuttajan löytyminen huolellisesta tutkimisesta huolimatta on hyvin haasteellista.

Kivun syiden, varsinaisen sairaustilan toteamisessa, eli diagnostiikassa käytetään eläinlääketieteellisinä keinoina mm. veriarvoihin liittyviä vertailu-laboratorioarvoja, erilaisia kuvantamismenetelmiä (ultraääni, röntgen, lämpökamerakuvantaminen, CT-kuvaus, eli tietokonetomografiatutkimus (TT) jne.).

Koiran kroonisen kivun arviointiin ja muutosten seurannan tueksi esim. lääke-hoidon yhteydessä on Suomessa kehitetty ns. Koiran kipumittari, ”Helsinki chronic pain index” (HCPI ). Tämä on koiranomistajalle tarkoitettu kyselylomake, joka täytetään joko eläinlääkäriasemalla, tai kotona. Se koostuu kysymyksistä, joiden toistuvista vastauksista voidaan tehdä arvioita koiran kulloisenkin kivun määrästä terveeseen koiraan verrattuna.
Usein kuitenkin vasta kipulääkityksen aloittamisen, tai sen lopettamisen jälkeen omistaja oppii paremmin yhdistämään kivuista kertovat oireet koiran tietynlaiseen käyttäytymiseen.

Yleisoireita, jotka saattavat kertoa kivusta koiralla

Koiran hoidosta päivittäin vastaava ei tavallisesti kiinnitä erityistä huomiota koiran arkipuuhiin, mikäli koiran käyttäytyminen on ”normaalia”. Normaali arki-käyttäytyminen pitää sisällään tekijöitä, kuten; mieliala, energisyys, liikkumistapa, ruokahalu, janon määrä, unen määrä, liikkumisen tavanomainen määrä (etenkin sisätiloissa).
Usein hyvin selkeät, nopeat muutokset tähän normaaliin nähden saavat koiran-omistajan havaitsemaan, että kaikki ei ehkä ole kunnossa.

Tässä kappaleessa listatut oireet ovat yleisoireita, eivätkä vielä tarjoa tarkempaa informaatiota kivun määrästä, tai sen sijainnista. Kaikki oireet yksinäänkin saattavat antaa perustellun aiheen tutkituttaa koira eläinlääkärillä, mutta erityisesti, mikäli oireita on useista oireryhmistä, saattaa se kertoa hyvinkin vakavasta ja pikaista apua vaativasta tilanteesta.

Muutokset hengitystavassa

Kipu saattaa tehdä koiran hengittämisestä pinnallisempaa ja nopeampaa.
Tähän voi liittyä myös läähättäminen. Muutokset hengitystavassa saattavat
näkyä pelkästään rintakehän ja vatsan seudun lihasten liikkeiden muutoksena ilman voimistuneita hengitysääniä.

Sydämen sykkeen ja pulssin muutokset

Usein kivut lisäävät sydämen lyöntitiheyttä ja nostavat pulssia. Syke saattaa selkeästi tihentyä, kun kivuliasta kohtaa kosketaan, tai liikutetaan.

Asentoisuuden muutokset

Toiset kivut saavat koiran seisomaan hyvin liikkumattomana ja jäykkänä, ns. sahapukkimaisessa asennossa, kun taas joissain kiputiloissa koira asettuu etunojaiseen asentoon, etujalat/kyynärpäät maahan ja takaosa ylös korotettuna, pyrkien samalla venyttämään vatsan seutuaan.

Osa koirista saattaa maata tiukemmalla kippurassa, tai vaihtoehtoisesti ne pyrkivät venymään mahdollisimman pitkäksi pyrkien samalla painamaan kipeää kohtaa maata vasten. Osa ei halua käydä lainkaan makuulle, tai asento voi olla tavallisesta poikkeava (esim. pään/ kaulan asettaminen korkealle).

Asentoisuuden muutos voi olla myös paikallinen, kuten köyristynyt lanne, laskenut selkä, tai laskenut häntä yksilöllä, joka normaalisti kantaa häntänsä korkealla.

Silmissä nähtävät muutokset

Silmissä näkyvät muutokset voivat kieliä niin kivusta silmissä itsessään, kuin yhtälailla myös muualla kehossa.
Toisaalla kehossa ilmenevä kipu näkyy usein pupillien symmetrisenä dilataationa (laajentumana), kun taas kipu silmässä, tai silmissä voi aiheuttaa sekä pupillien laajenemisen, tai supistumisen, riippuen aiheuttajan laadusta (tapaturma, sairaus), sekä osin siitä, onko ongelma tois-, vai molemminpuoleinen. Monasti kipuileva koira myös siristää silmiään.

Muutokset ruokailu- ja juomiskäyttäytymisessä

Kivut voivat toisinaan vaikuttaa koiran ruokahalua vähentävästi, mutta normaalisti syövillä, tai etenkin ahneilla koirilla tämä ei ole luotettava merkki kipujen poissulkemiseksi. Jopa silloin, kun kipu paikantuu suun alueelle (hampaat, ikenet, kieli, nielu) ei ole varmaa, että koira kieltäytyisi syömästä. Tavallisempaa on, että tällöin koiran kyky käsitellä ravintoa (tarttuminen, nieleminen jne.) on jotenkin hankaloitunut ja näkyy mm. ravintopalojen pudotteluna, muuttuneena, erikoisena tapana pureskella jne.

Tihentynyt juominen on yksi tavallisimmista sijaiskäyttäytymisen muodoista, joilla koira viestii kipuun liittyvästä stressistä. Toisinaan myös muuttuneet juomatavat, kuten lisääntynyt tarve juoda hyvin kylmää vettä (esim. ulkoa lammikoista) saattaa kieliä suorasta kivuista (etenkin nielun alueella).

Muutokset energisyydessä

Useat koirat, joilla on kipuja, muuttuvat selvästi passiivisemmiksi ja saattavat osoittaa haluttomuutta lähteä lenkille, liikkuvat normaalia hitaammin (”muuttuvat perässävedettäviksi”), tai nukkuvat normaalia enemmän/ useammin.

Toiset kiputilat, kuten monet hyvin akuutit kivuliaat tulehdukset, tai neuropaattiset kiputilat taas saavat aikaan levottomuutta ja ahdistuneisuutta, mikä näkyy usein epänormaalina tarpeena liikkua jatkuvasti, sekä pakonomaisesti, tai aiheuttaa epätavallista liikkumista, kuten jatkuva kehän kiertäminen (ja kaatuilu).

Liikkuvuudessa näkyvät muutokset

Haluttomuus, tai vaikeus käydä makuulle (koira hakee pitkään oikeaa asentoa), pidemmän levon jälkeen vaikeudet päästä ylös, sekä merkittävä jäykkyys levon jälkeen voivat kieliä kivusta. Usein esim. levon jälkeinen jäykkyys etenkin vanhalla koiralla tulkitaan ”inhimmillisesti” puutuneisuudeksi, vaikka koira tällöin todellisuudessa pyrkisikin aktiivisesti lihaksia jäykistäen minimoimaan kipua tuottavaa liikettä vaikkapa nivelrikkoisessa nivelessä.

Haluttomuus hypätä autoon, sohvalle, tai niistä alas, vaikeudet kulkea portaissa, tai kiivetä/ laskea jyrkissä mäissä voivat kertoa mm. lihasten ja nivelien kiputiloista.

Koira, joka hieronnassa, fysioterapiassa, tai muussa manipulatiivisessa hoidossa ei enää venykään oletettujen liikeratojen puitteissa, tai jokin ote, tai liikkeen passiivinen tuotto alkaa synnyttää näkyviä vastareaktiota koirassa, on potentiaali kipuoireilija.

Muutokset tarpeidenteossa

Useat kivut lihaksistossa ja nivelissä saattavat vaikeuttaa koiran ulostamista, koska ponnistusasento kuormittaa kehoa.
Kivut itsessään ulosteen tuottoon paikallistuvassa osassa, kuten anaalirauhasissa, saattaa aiheuttaa asteittain lisääntyvää väistämiskäyttäytymistä ulostaessa ja koiralle saattaakin kehittyä toissijainen ummetus sen vältellessä kipua tuottavaa ponnistelua.

Virtsaamisen muuttuminen vaivalloiseksi, sen epätavallinen pitkäkestoisuus, sekä virtsan tiputteleminen vielä pitkään virtsaamistoimituksen jälkeen ovat tavallisia oireita eri ongelmista ja kivuista. Virtsatietulehdusten lisäksi (molemmilla sukupuolilla), eturauhasen vaivat uroskoirilla ovat tyypillisesti ongelmia, jotka voivat heijastua muinakin (kipu)oireina, kuten vaikeutunut ulostaminen, tai lantion alueen kivut ja jäykistyminen.

Kehon suhteiden muutokset

Voimakkaat, äkilliset turvotukset naaman alueella, raajassa, tai kehossa (esim. vatsan alue) liittyvät tavallisesti kivuliaisiin tiloihin, kuten eläinten puremat/ pistot, vaikeat tulehdukset, tai vakavat allergiset reaktiot.

Käytökseen liittyvät muutokset

Lisääntynyt ärtyneisyys ja aggressiivisuus, etenkin näennäisesti ilman selkeää syytä, sekä yllättäen ilmaantuvat pelot voivat olla merkkinä kivuista.

Myös lisääntynyt empiminen ja arkailu aiemmin tutuissa tilanteissa on aikuisella koiralla usein merkkinä kivusta, jonka se on oppinut yhdistämään mielessään johonkin tietynlaiseen tilanteeseen (tietty ääni, ihminen, tai samanlaisena toistuva tapahtuma, kuten pannan/ manttelin pukeminen).

Vetäytyminen ja selkeä piiloutuminen (esim. sängyn alle) lepäämään aiemmin sosiaalisesti ihmisten seuraan hakeutuneella koiralla saattaa kieliä kivusta.

Tavallisia, koiralle mahdollisesti kipua aiheuttavia oireyhtymiä

Vaikka onkin paljon varsinkin akuutteja tilanteita, joissa on helppo päätellä, että koiralla saattaa olla kipuja, esiintyy koirilla monia, melko tavallisiakin, kipua aiheuttavia tilanteita, jotka jäävät oireiden hankalan tulkinnan vuoksi havaitsematta ja näin myös samalla hoidotta.

Useimmat näistä tavallisista, osin arkisistakin vaivoista syntyvät pikkuhiljaa, kun tietty ärsytystekijä kehossa ei poistu, vaan ärsykkeen määrä lisääntyy asteittain, kunnes vaiva lopulta alkaa synnyttää selkeitä kipuoireita.

Yleisiä esimerkkejä hitaasti syntyvistä kipuoireyhtymistä:

• Hammasogelmat. Monille roduille, tai sukulinjoille (etenkin kääpiörodut) on tyypillistä voimakas hammaskiven muodostus ja siihen liittyvä krooninen gingiviitti (ientulehdus) ja tilan edetessä hampaiden irtoaminen.
  Tulehdustilan asteittainen, joskus nopeakin eteneminen, synnyttää kipua, jota voi olla vaikea havainnoida, etenkin jos koiralla on normaali/ hyvä ruokahalu. Koira myös ”tottuu” krooniseen tulehdustilaan suussa ja hakee keinoja välttää kipua (ruoan pureskelun vähentäminen, lisääntynyt ”hotkiminen”, leukojen/ pään sovelletut liikkeet syödessä).
• Korvaongelmat. Akuutti, yksittäinen korvatulehdus on tavallisesti raju ja selkeäoireinen, eikä jää koiranomistajalta huomaamatta. Monet hitaammin syntyvät ärsytystilat ja tulehdukset kuitenkin ovat hyvin tavallisia ja niiden synnyttämä kipu/ ärsytys on vaikeammin huomattavissa.
  Korvapunkki, tartuntaperäinen vaiva, joka usein saadaan infektiona esim. perheen ulkona vapaasti kulkevalta kissalta, on tyypillinen vaiva, joka aiheuttaa kiusaa ja vaivaa, sekä hoitamattomana myös tulehdusoireita ja kipua.
  Hiivan liikakasvu korvassa liittyy monasti koiran huonoon yleiskuntoon ja ongelmiin ravitsemustekijöissä, sekä ravinnon laadussa.
  Voimakas, välikorvaan saakka vähitellen edennyt tulehdus ja kipu voivat aiheuttaa myös hämäävästi nerologiseen oireistoon viittaavia oireita ja ärsytystä (mm. tasapaino-ongelmat, kaatuilu).
• Iho-ongelmat. Lukuisat eri syistä johtuvat iho-oireet, kuten atopia, muut allergiset oireet, tai hiivan liikakasvusta jne. aiheutuvat iholla esiintyvät tulehdukselliset muutokset saatavat olla koiralle toisaalta harmittavia (kutina), mutta myös kivuliaita. Maaninen raapiminen/ pureskelu voi kieliä myös suoranaisesta kivusta oireilevalla alueella.
  Jotkin neuromuskulaariset (lihas-hermo-) vaivat, kuten ihoalueille säteilevät hermopinteet, tai aktiiviset triggerpisteet voivat aiheuttaa voimakkaita, paikallisia kiputiloja.
• Virtsatievaivat. Monet kroonisista virtsaputken-, tai rakon tulehduksista, virtsakivivaivat, tai inkontinenssivaivat jne. syntyvät seurannaisilmiöinä ja pikkuhiljaa, joten niiden synnyttämiä muutoksia on usein vaikea havaita.
  Tulehdukset saattavat kliinisesti oireilla vain niin, että koiran virtsaamistarve lisääntyy, eli täytyy päästä ulos esim. yöllä (joskus toistuvasti), Vahinkoja tapahtuu, etenkin yksinollessa, joskus muulloinkin. Yöllinen makuusijalle alle laskeminen toistuu. Virtsaamiseen liittyy vaikeutta ja viivettä virtsan laskuun, sekä esiintyy pitkittymistä ja pätkittelyä virtsasuihkussa. Kaikkien näiden yhteydessä esiintyy tavallisesti kipua, jota koira ei varsinaisesti juurikaan
  näytä erikseen.
• Silmävaivat. Silmävaivojen kirjo on laaja ja niiden aiheuttamien oireiden ja kivun luonne vaihtelee aiheuttajan mukaan. Selkeimmin voidaan havaita akuutit, silmään kohdistuneiden vammojen aiheuttamat kivut, joihin tavallisesti liittyy voimakas silmävuoto, siristely, luomen/ luomien turvotus, sekä kosketusarkuus. Vaikeammin havaittavia oireita ovat useista eri syistä johtuvat rappeuttavat ja kivuliaat, etenevät muutokset silmän rakenteessa (mm. glaukooma, linssiluksaatio jne.), jotka voidaan todentaa ainoastaan silmän eläinlääketieteellisessä, oftalmologisessa tutkimuksessa.
• Niveltulehdukset. Niveltulehdusten tausta on monikirjoinen ja voi olla mm. tapaturman aiheuttama, tai rakenteellisesta, synnynnäisestä syystä johtuva epämuotoisuus nivelpintojen yhteensopivuudessa, mikä ajan myötä synnyttää tulehdus-, sekä myös kudosten rappeumamuutoksia.
  Akuutti niveltulehdus tapaturman jälkeen näkyy usein selkein oirein ja hoitoon hakeudutaan ajoissa.
  Rakenteellisten poikkeamien synnyttämät oireet ilmaantuvat hitaasti, eikä esim. kasvuikäisen pennun poikkeuksellinen liikkumistapa välttämättä tule vaikkapa eläinlääketiteellisessä perus-seurannassakaan havaituksi, ellei pennulle erikseen suoriteta liikkumiskykyä arvioivia tutkimuksia. Vaikeutunut raajojen käyttö, liikkuminen, tai ylösnousu, ”apaattisuus” jne. saatavat kuitenkin viestiä kivuista.
  Aikuisella (yli 3v.), tai ikääntyvällä koiralla kipua aiheuttavt nivelongelmat liittyvät usein nivelrikkomuutoksiin. Moni koira ja koiranomistaja tottuu esim. koiran hitaampaan likkeellelähtöön jne., eikä liitä tätä kipuoireeksi.
• Ristisidevaivat. Polvinivelen ristiside voi äkillisesti vaurioitua tapaturmaisesti. Koirilla hyvin tavallisia kuitenkin ovat myös ns. rakenteelliset, asteittain syntyvät ristisiteen vauriot, joissa polven nivelrakennetta tukevat ligamentit tuhoutuvat vähitellen, kuin purkautuvasta köydestä hajoavat säikeet rappeutuisivat vähitellen, johtaen lopulta nivelen hallinnan vaikeuteen, eli jonkin asteiseen koordinaatiovaivaan, kuten kompurointiin, raajojen sotkeutumiseen, tai pahimmillaan kaatuiluun hallintapuutoksesta johtuen. Hallintapuutoksen lisäksi ligamenttivaurioon liitty usein voimakasta kipua, mitä voi olla joskus vaikea suoraan tulkita koiran käyttäytymisestä.
• Syöpäkivut. Vaikeita usein tulkita, koska sairaus syntyy asteittain, sekä kivun määrä/ luonne määräytyy sijainnin, osin myös syövän aggressiivisuuden mukaan. Hankalimpia ovat onteloissa oireita aiheuttavat syövät (esim. maksa-, tai aivokudosperäinen syöpä), joiden oireet ovat pitkään hyvin epämääräisiä ja vasta äärimmäisen pitkälle edettyään aiheuttavat niin merkille pantavia oireita, että tutkimuksen pariin osataan hakeutua.

Kivun paikallistaminen

Koiran kivun tarkka paikallistaminen ja kivun alkuperäisen lähteen osoittaminen
eivät useinkaan ole helppoja tehtäviä ratkaistavaksi.

Ihmisellä kivun paikantaminen ja tarkempi alueellinen rajaaminen perustuu suoraan kommunikoiden tuotettuun ilmaisuun, joko tutkimustilanteessa kipua sanallisesti kuvaillen, tai potilaalta kysyttäessä suoraan kipukohtaa osoittamalla (”kipu tuntuu tässä kohdassa”).
Ihmisten pidempiaikaisen, kroonisen kivun arvioinnin apuna käytetään tavallisesti myös ihmishahmon piirroskuvia, joihin potilas itse merkitsee kivun, tai muun tuntemuksen sijainnin ja luonteen (esim. kivun sijainti: oikea jalkaterä, tuntemus: särky, pistävä kipu, puutuneisuus jne.).

Koiran kivun, etenkin pitkittyneen kivun paikallistaminen edellyttää usein monia eri vaiheita, joissa kivun olemassaoloa ja aiheuttajaa haetaan sekä koiran käyttäytymistä arvioimalla, että erilaisin tutkimusmenetelmin.

Yleensä alkuarviointi käynnistyy siitä, että jokin muutos koiran arjessa saa koiranomistajan huolestumaan, hänen havaittuaan selvää poikkeamaa aiempaan.

Tällöin monet, etenkin aktiivisesti koiran kanssa harrastavat, hakeutuvat koiran terveyspalveluita tuottavan ammattilaisen luokse. Rajusti ja akuutisti oireilevissa tilanteissa useimmat koiranomistajat hakeutuvat suoraan eläinlääkärin vastaanotolle, mutta toisinaan ensiarviota (etenkin omistajan tulkitsemiin lihas-, ym. oireisiin viittaavissa tilanteissa) tekevät myös koiran terveysalan ammattilaiset.

Kivun merkkien ja niiden mahdollisten aiheuttajien hahmottaminen on tärkeää kaikille koirien kanssa työskentelevien, sekä erityisesti koirien terveyspalveluja tuottavien näkökulmasta.
Yhteistyö ja kommunikaatio koiran terveydestä vastaavien eri tahojen kesken on tärkeää, jotta kaikki koiran oireisiin mahdollisesti tarjolla oleva tieto ja hoito voidaan yhdistää oireilevaa koiraa yksilöllisesti ja kattavasti palvelevin keinoin.

Monilla Suomessa koirien terveysalalla toimivilla ammattilaisilla on joko riittävät,
tai osalla jopa erittäin hyvät taidot tunnistaa koirilla esiintyviä ongelmatilanteita, jotka edellyttävät eläinlääkinnällisiä toimia. Osalla kuitenkaan välttämättä ei.
Tämä luo luonnollisesti ongelmallisuutta myös kivun tunnistamisen ja kipu-käyttäytymisen havainnoinnin suhteen käytännön praktiikassa eri aloilla.
Koska eri alojen yhteisenä tavoitteena on kuitenkin koiran etu ja hyvinvointi,
on monia mahdollisuuksia saavuttaa tämä tavoite eri toimijoiden yhteistyötä lisäämällä.

Kivun lokalisaatio (paikantaminen) ja sen tunnistaminen

Vaikka kipu tuottaakin monia helposti tunnistettavia yleisoireita, tulee niiden tausta-syy lähtökohtaisesti löytää, jotta kivusta päästään eroon ja valitulla hoitomuodolla (useimmiten hoitomuotojen yhdistelmällä) on todellinen, pitkäaikainen ja parhaimmillaan pysyvä vaikutus hoidettavan kipuoireiden taustaongelmaan.

Huom! Kipuongelmista kärsivällä koiralla ei useinkaan esiinny kaikkia kuvattuja yleisoireita, sekä toisaalta yksilöittäin voi olla oireita, jotka eivät ole listattuna tyypilliseen oireluetteloon.

Tämä suppea listaus on vain kapea otanta kaikista eri kivun muodoista. Mikäli koiralla kuitenkin esiintyy ainakin joitain tässä yleislistauksessa lueteltuja oireita,
tulee koira tutkituttaa ensi tilassa eläinlääkärillä.

Tiivistetysti kuvattuja oireita kivun muodoista eri esiintymisalueilla;

Päänsärky

Koirilla, toisin kuin ihmisillä, ei yleensä esiinny ns. yleispäänsärkyjä, vaan koiralla pään alueella esiintyvät säryt (tai kipuheijasteet) ovat lähes poikkeuksetta luonteeltaan sekundaarisia, seurannaisena syntyviä vaivoja.

Tavallisia oireita:

• Ylireaktiivisuus, tai välttely kosketukselle (pää, päälaki, kaula, laaja alue olkavarresta ylöspäin päälakea kohti).
• Välttelevä, tai outo käytös lähestyttäessä (säpsähtely)
• Hyperaktiivisuus, jatkuva (pakonomainen) liikehdintä
• Ataksia (tahdonalaisten lihasten koordinoinnin ongelmat), kömpelyys
• Pään asennon muutos; pitkälle eteen-ulosasettaminen, alas/ylös suuntaava asento
• Pannan/ valjaiden pukemisen ongelmat
• Ärtyisyys, aggressiivisuus, outo käytös
• Pään ravistelu (jatkuva, toistuva), pään painaminen jotain vasten
• Voimakkaasti erkaantuneet ripset (= luomien turvotus), ”tuijottavat” silmät, laskeutuneet silmät/ luomet (ns. huolestunut katse), jatkuva räpyttely
• Kireä suun/ leukojen asento (jatkuvana)
• Kehon ravistelun ”epätäydellinen” suorittaminen, lisääntynyt ravistelu

Suu- ja nielukipu

Tavallisia oireita:

• Hidastunut/ hotkiva, muutunut tapa ruokailla ja pureskella
• Ohimenevä huono ruokahalu
• Lisääntynyt kuolaaminen (etenkin paksu, venyvä kuola)
• Jatkuva veden lipittely (etenkin hyvin kylmä, tai juuri laskettu vesi)
• Yökkiminen, kuiva yskiminen ja kakominen (liman oksentelua)
• Voimakas, toistuva ruohon, tai kuivan heinän, sekä ”soveltumattoman” aineksen syönti (hiekka, roskat, multa, nenäliinat, vaatteet, kaukosäätimet jne.)
• Jatkuva ihmisten käsien, mattojen, muiden tekstiilien nuoleskelu

Niskakivut 

Niskakivuissa roduilla ja koolla on paljon vaikutusta kipujen syiden taustoissa. Pienillä roduilla ongelmia aiheutuu mm. yläniskan muodostavan kahden ensimmäisen nikaman syntyperäisessä rakenteessa. Tietyillä suurilla, pitkäkaulaisilla roduilla nikamarakenteeseen liittyvä synnynnäinen epämuotoisuus voi aiheuttaa vakavaa,
jopa elämänlaatua rajoittavaa ongelmaa. Myös traumat ovat niskakipujen tavallinen syy.

Tavallisia oireita:

• Vaikeus/ haluttomuus syödä kiposta lattialta
• Kaulan kosketusarkuus (välttely pannan/ valjaiden pukemisessa)
• Äkilliset kipukrampit (koira taivuttaa voimakkaasti kaulaa jommalle kummalle sivulle valittaen samalla)
• Koira ei halua suorittaa, tai suorittaa hätiköiden tiettyjä (taipumiseen/ ojentamiseen/ koukistamiseen edellyttäviä) liikkeitä harrasteissa
• Kulkee ”niska tosi pitkänä”, selkärangan suorana jatkeena
• Jäykkä, jähmeä niska (ei pidä kaulan taivutuksista, harjaamisesta jne, voi jopa purra)
• Ojentaa kaulaa/ päätä oudoissa tilanteissa
• Raapii pakonomaisesti naamaa, kaulaa, tai kylkeä aina samasta kohtaa

Rankakivut

Rankakivuilla on lukuisia erilaisia tausta-aiheuttajia. Vaivan syy voi olla itse selän luissa (nikamissa), nikamavälilevyissä, nikamakanavassa sijaitsevissa hermojuurissa, tai selkärangan kanavassa kulkevassa selkäytimessä, sekä siihen kohdistuvassa ärsytyksessä johtuen rangan rakenteissa tapahtuneista muutoksista.

Tavallisia oireita:

• Liikkumisessa/ liikkumishalussa näkyvät muutokset (vaikeus kääntyä, nousta/ laskeutua, haluttomuus hypätä, virheet etäisyyksien arvioinnissa)
• Liikkeiden jäykistyminen
• Muutokset asentoisuudessa (lantion supistuminen/ köyristyminen)
• Etupainottuneisuuden lisääntyminen (takaosa vaikuttaa hennolta/ holtittomalta)
• Liikkeiden holtittomuus (säätelyn häiriöt käännöksissä, raajojen toimintahäiriöt, kompurointi)
• Lisääntynyt aggressio, tai muut käytöksessä näkyvät muutokset aiempaan nähden

Maha- ja muut ruoansulatuskanavan kivut

Ruoansulatuskanavassa esiintyvät kivut ovat koirilla tavallisia ja niiden taustat
ovat moninaiset. Akuutit oireet osataan usein yhdistää ravinnon mikrobiologisiin,
tai rakenteellisiin muutoksiin, koska niihin usein liittyy muitakin oireita, kuten ripuli. Patologisista aiheuttajista syntyvät muutokset suolen mikrobiomissa, tai suolen rakenteellisissa osissa voivat synnyttää sulatus- ja imeytymisongelmista johtuvaa viivästynyttä kipua, jonka oireita ei aina ole helppo yhdistää perussyyhyn. Oireita, kuten toistuva oksentelu, tai ravinnon pulauttelu (regurgitaatio) ei taas aina edes pidetä kivuliaana, vaan vain epämukavana haittana. Usein esim. mahasta tuotetun, osin sulaneen ja mahanestettä (mm. suolahappoa) sisältävän massan toistuva oksentelu ja palautusvirtaus ruokatorveen aiheuttaa joskus limakalvo-vauriota, sekä siitä aiheutuvaa ”jomottavaa” kipua, jota saatetaan tulkita vaikkapa inhimmillistävästi närästyksenä.

Tavallisia oireita:

• Oksentelua tyhjästä mahasta (valkoista vaahtoa, tai ohutsuoliperäistä keltaista/ vihertävää sappinestettä)
• Jatkuva maiskuttelu, nieleskely, voimakas röyhtäily
• Periodinen, totaalinen ruokahaluttomuus
• Ruohon/ karkean heinän toistuva, yletön ahmiminen
• Jatkuvasta pahoinvoinnista johtuva lisääntynyt syljen eritys
• Mattojen, seinien, ihmisten, tai vaatteiden epätavallinen nuoleminen
• Lumen, keppien, käpyjen jne. jatkuva syöminen
• Lantion köyristynyt asento (seisoo takajalat pitkällä edessä vatsan alla)
• Suoliston voimakas kurina, tai vinkuvat äänet
• Äkillinen, tiivis maahan painautuminen ja läähättely (esim. kesken lenkin)
• Oksentelu (toistuva)
• Ripuli (vetinen, rasvainen, tervamainen, verinen)
• Voimakas ummetus, ponnistelu kivuliasta, ilman tulosta
• Voimakkaat ilmavaivat (voimistunut suolistokaasujen muodostus). Hajuhaitan lisäksi myös mahdollista todellista kipua, mikäli aiheuttajana on koiran suolistolle vaikeasti käsiteltävä/ pilkkoutuva ravinnon raaka-aine, tai olomuoto
• Voinnin äkillinen heikkeneminen

Nivelkivut

Nivelperäisten kipujen tavallisimmat aiheuttajat ovat erilaisista kuluma- ja rappeuma-muutoksista seuraavat ilmiöt, mutta myös tapaturmat ovat kipujen taustalla etenkin harrastavien koirien kohdalla. Tapaturmasta aiheutuvat oireet ilmaantuvat selkeästi
ja äkillisinä ja niihin liittyy usein helposti nähtävää, voimakastakin kipua, johon
usein liittyy selvä toiminnallinen vaikeus. Rappeuttavat sairaudet, kuten nivelrikko, syntyvät tavallisimmin hitaasti vaiheissa edeten, jolloin mahdollista havaittavaa kipua syntyy usein vasta, kun rappeuma/ muutos ulottuu sellaisiin nivelrakenteisiin, joissa voidaan selvemmin aistia kiputuntemusta. Etenkin vanhan koiran nivelmuutoksista johtuvat kivut voivat jäädä havaitsematta, koska kivusta ja liikerajoitteisuudesta kertovat oireet tulkitaan ”vanhuudesta” johtuvaksi kankeudeksi tmv.

Tavallisia oireita:

• Ontuminen. Akuuteissa tapaturmissa ohimenevää, mutta jatkuvaa. Kroonisissa vaivoissa, kuten nivelrikko, pahempaa voimakkaan rasituksen/ levon jälkeen
• Haluttomuus hypätä, kiivetä, kulkea ylös/ alas portaita jne.
• Selkäkivut ja selän jäykistyminen. Primaarina syynä selän nivelrakenteiden muutokset. Toissijaisena aiheuttajana raajojen nivelkipujen aiheuttama muuttunut, usein jäykistävä liikkumistapa.
• Ärtyisyyden lisääntyminen (muille eläimille, perheenjäsenille jne.)
• Lihasten ”katoaminen” raajasta/ raajoista. Liikkumishalun ja liikkeen tuottamiskyvyn vähentyessä käynnistyy nopeasti lihasten atrofioituminen,
  käyttämättömyydestä seuraava lihasten surkastuminen.
• Raajan hallinnan puutokset; kompurointi, kaatuilu, kevennetty painon raajalle varaaminen. Harvemmin syynä esim. suoraan niveleen kohdistunut murtuma/ luksoituminen (paikoiltaan siirtyminen). Yleisemmin syynä niveltä tukevien tukisidosten, ligamenttien ja jänteiden vammat, tai rakenteelliset, asteittain etenevät rappeumat.

HUOM! Kaikki kuvaukset tässä tiivistetysti kivun mahdollisista eri ilmenemis-muodoista ja taustasyistä kertovassa artikkelissa on tarkoitettu ainoastaan terävöittämään koiranomistajan omaa havainnointikykyä hänen omalla koirallaan mahdollisesti ilmenneiden oireiden tunnistamiseksi, tai koiran muuttuneen käytöksen tarkkailun lisäämiseksi.
Mikäli koiralla esiintyy kipuun viittaavia oireita, tulee se aina viipymättä viedä eläinlääkärin tutkittavaksi oireiden taustasyyn tarkentamista, diagnosointia ja hoitoa varten. 

Huom! Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 3 - Sari Kivilähde: Kivun lokaaliset ilmenemismuodot

Lähteitä:

Allweiler Sandra: Recognition and Assessment of Pain in Animals, Kuutila E. & Yrjölä S. : Kivunhoidon opas, Salanterä: Kivun mittaaminen, Preventivevet: how can i tell if my dog is in pain, ivcjournal.com/headache-in-animals/, www.amcny.org/blog/2017/08/23/what-gives-a-dog-a-pain-in-the-neck, www.medvetforpets.com/manage-spinal-pain-dogs/, wagwalking.com/condition/painful-abdomen, merckvetmanual.com/dog-owners/bone,-joint,-and-muscle-disorders-of-dogs/other-joint-disorders-in-dogs,https://www.southbostonanimalhospital.com/blog/6-signs-your-dog-could-be-experiencing-early-arthritis