Koiran kipuartikkelisarja: OSA 6 - KIVUN EI-LÄÄKKEELLISET HOITOKEINOT

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), eläinalan terveyspalveluyrittäjä
vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004

KIVUN LÄHESTYMINEN EI-LÄÄKINNÄLLISESTÄ NÄKÖKULMASTA

Lähdettäessä lähestymään kipua ja kivun hoitoa ei-lääkkeellisestä näkökulmasta,
hoidon tavoite painottuu osin eri osa-alueille, kuin lääkinnällisessä kivunhoidossa.

Lääkkeellisen hoidon perustuessa suoraan kivun aistimekanismien manipulaatioon, tavallisimmin kiputuntemuksen lieventämiseen, tai poistamiseen, ei-lääkkeellinen
hoito painottuu kipua synnyttävien ja ylläpitävien mekanismien muokkaamiseen
niin, että seurauksena kipua aiheuttavaa prosessia tuetaan päättymään nopeammin,
tai että kroonisen kivun aistimukseen osallistuvia järjestelmiä tukihoidetaan siten,
että kipuviesti jää mahdollisimman matalaksi, tai vaimenee niin pitkälle, kuin
se on toiminnallisesti mahdollista.

Sekä lääkkeellinen, että ei-lääkkeellinen hoitonäkökulma muokkautuu kuitenkin käytännössä käsittämään eri osa-alueita niin, ettei tarkka, erillinen kategorinen
rajanveto aina ole helppoa, eikä toisaalta edes tarpeellistakaan.
Myös lääkkeellinen hoito laajemmin tarkastellen käsittää samoja tavoitteita,
kuin ei-lääkkeellinen hoito, esimerkkinä kipua aiheuttavan prosessin paranemisen nopeuttaminen (esim. tulehduksen lääkehoito). Toisaalta ei-lääkkeellinen hoito taas
voi pitää sisällään sähkön avulla tuotettuja, tai muuta manipulatiivista stimulaatiota,
jolla on suoraan kivun aistijärjestelmää manipuloivaa vaikutusta, kuten lääkehoidollakin.
Parhaaseen lopputulokseen hoidettavan kannalta päästään tavallisesti käyttämällä
molempia lähestymissuuntia, jolloin ei-lääkkeellinen hoitotapa toimii lääke-
hoitoa täydentävänä hoitomuotona. Samanaikaisella, mutta mekanismin eri
osiin suunnatuilla hoidoilla voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisempi, samalla
usein myös nopeampi hoitovaste.

Kivun ei-lääkinnällisen tukihoidon toteutus Suomessa tapahtuu käytännössä lähestulkoon poikkeuksetta jonkin muun tahon, kuin eläinlääkärin toteuttamana.
Terveyspalveluita, täydentäviä hoitopalveluita tuottavia tahoja on olemassa
laajasti. Terveyspalveluyrittäjien koulutus ja käytännön kokemus saattavat vaihdella
paljonkin, joten kipuilevaa, oireista ja sairasta koiraa hoidattaessa on hyväksi,
että koiranomistaja itse huolellisestikin ottaa selvää hoitoa tarjoavan tahon
osaamistasosta ennen hoitoon hakeutumista.

Ensisijaisesti on turvallisinta toteuttaa hoitoa sellaisen palveluntarjoajan kanssa,
joka tekee suoraa yhteistyötä koiran ongelmaan perehtyneen eläinlääkärin kanssa,
tai on osoitettavasti kouluttautunut, sekä etenkin erityiskouluttautunut kyseisen hoitomuodon toteuttamiseen, sekä sen lisäksi tuntee riittävästi koiran elimistön
toimintaa ja myös sairauksien lainalaisuuksia, jotta hoidon toteutus on koko
ajan hoidettavalle mahdollisimman osaavaa, turvallista ja sillä tavoin toimivaa,
että hoitaja heti tilanteen niin vaatiessa myös osaa ohjata koiran hoitavan
(yhteistyö-)eläinlääkärin tutkittavaksi, tai uudelleen arvioitavaksi.

EI-LÄÄKKEELLISIÄ HOITOKEINOJA KIVUN TUKIHOIDOSSA

Koirille ja yleensäkin eläimille on olemassa valtava määrä eri tyyppisiä ja eri
hoitofilosofioihin pohjautuvia hoitomuotoja, joista hyvin monilla on selvästi
havaittavia, positiivisia vaikutuksia myös kivunlievityksessä.
Tässä artikkelissa erilaisia kivunlievitystä täydentäviä hoitomuotoja käsitellään
vain hyvin suppealla otannalla. Tietoa hoitovaihtoehdoista on melko hyvin
saatavilla esim. netin hakupalveluiden avulla, joskin tietoa etsivän tulee osata
ottaa huomioon esim. edellisessä kappaleessa mainittuja seikkoja.

Ihmisillä etenkin kroonisen kivun hoidossa ja hallinnassa psyykkisillä tekijöillä
ja psyykkisellä ”uudelleen kouluttamisella” on hyvin suuri merkitys potilaan
kuntouttamisessa ja pysyvän kivun tukihoidossa.

Vaikka käytännön tasolla voidaankin selvästi havaita, että myös joillain koirilla
psyykkiset, vaihtoehtoista ajateltavaa, tai mielihyvää tuottavat tekijät, kuten
omistajalta saatu lisääntynyt huomio voivatkin hetkellisesti vaikuttaa koiran
kipuun keskittymistä lieventävästi, ei pelkästään psyykkisen ”kouluttamisen”
malli pelkästään ole koiran osalta sovellettavissa oleva hoitomalli.

Koiran tapa yhdistää todellinen fyysinen aistimus, kokemus ja niistä seuraava kokonaisvaltainen olotila on paljon suoraviivaisempaa, kuin vaikkapa ihmisellä.
Niinpä tämä tulee huomioida koiralle tehokkaita, toimivia hoitoja sunnitellessa.
Koira on oireensa kanssa hyvin musta-valkoinen; kipu joko tuntuu, tai ei.
Ihmiset saattavat erilaisten kivun hoitoon tähtäävien terapioiden yhteydessä
kokea todellista, tai sosiaaliseen paineeseen pohjautuvaa tarvetta ”tuntea olonsa
paremmaksi”, olipa hoidon fysiologinen vaste todellinen, tai ei. Koiralla taas ei
em. ”plasebovaikutusta” nähdä, vaan hoidon toimivuus nähdään aina välittömänä
ja suorana palautteena.

Termaaliset hoidot

Kudosalueen termaalinen muokkaaminen kivun lievityksen apuna on tehokasta etenkin akuuttien vammojen hoidossa, mukaan lukien juuri leikkaamalla operoidut alueet.

Kylmähoitoa käytetään erityisesti kaikkien traumaperäisten tilanteiden yhteydessä ensihoitona, esim. kylmäpakkauksen avulla toteutettuna. Kylmähoito
vähentää akuuttia kipua ja kudosvaurion etenemistä, mikä vähentää tulehdusprosessin käynnistymistä/ pahenemista.
Kylmähoito on kudosvaurion ensihoitoa, jota voidaan tehokkaasti hyödyntää ainoastaan vaurion ensivaiheessa. Mikäli kylmähoitoa jatketaan liian pitkään,

tai se aloitetaan liian myöhään, sillä on vamman paranemista pitkittävä ja kipua jatkava vaikutus.

Lämpöhoito (pinnallinen lämpöterapia) on usein tehokas kivunlievityskeino, kun
akuutein ensivaihe esim. kudosvaurion jälkeen on rauhoittunut. Lämpöhoito on aina
vasta kivunhoidon ja tulehduksenvastaisen hoidon jatkohoito ensihoidon jälkeen.
Liian aikaisin aloitettu lämpöhoito saattaa voimistaa inflammaatiota, tulehdustilaa, sekä samalla voimistaa kipua ja hidastaa paranemista, mikäli se toteutetaan väärään aikaan.
Oikea-aikaisella lämpöhoidolla parannetaan normaalia verenvirtausta, sekä kudosten hapen saantia.

Vaikka esim. akuuttien kudosvaurioiden epäilyn yhteydessä koiranomistajallakin
on tärkeä osuus koiran ensihoidossa, kuten kylmähoidon toteutuksessa vaikkapa
harrastekoirilla, tulisi kaikkien koiranomistajien olla tietoinen myöskin riskeistä,
joita termaalisten hoitojen toteutukseen liittyy.

Sekä vääräaikainen, että väärin toteutettu kylmä- ja lämpöhoito voivat aina pahentaa
niin kipu-, kuin myös kudosvaurioiden astetta. Ikävimmillään hyvin taitamattomasti
toteutettu hoito aiheuttaa koiralle pysyviä, palautumattomia kudosvaurioita.

Ensisijaisesti ja ihan aina kun mahdollista, tulisi niin kylmä-, kuin lämpöhoitojenkin toteutuksen tapahtua osaavasti ja ainoastaan koulutetun terveyspalveluammattilaisen ohjauksessa, joka tuntee tarkasti vammautumiseen ja kudoksen paranemiseen liittyvät aikamääreet, sekä niiden merkityksen vammaprosessin etenemisen näkökulmasta.

Fysioterapia

Fysioterapia, josta aiemmin on käytetty nimitystä lääkintävoimistelu, on toimintakykyä ylläpitävää ja kuntoutumista tukevaa hoitoa ja ohjausta. Fysioterapiaa käytetään tavallisimmin koirien tuki- ja liikuntaelinongelmien hoidossa painottuen kuntouttavaan terapiaan. Sitä käytetään osana neurologisten ja vammautuneiden koirien jatkohoitoa,
sekä ortopedisten leikkausten jälkeisessä kuntoutuksessa. Kipua lievittäviä menetelmiä ovat mm. ohjattu liikuntaharjoittelu ja siihen mahdollisesti liittyvä vesiterapia, mahdollinen proprioseptiivinen tukiteippaus, sekä sähköisesti toteutettujen manipulatiivisten hoitojen käyttö (esim. terapialaser, ultra-äänihoito, TENS jne.).

Esim. hieronta ei käytännössä varsinaisesti ole fysioterapeuttista hoitoa, vaan fysioterapia hoitomuotona tukee ensisijassa kuntoutumista ja normaalin toimintakyvyn palauttamista/ ylläpitoa juuri sitä tukevin, lääkinnälliseen tapaan vaikuttavin, aiemmin mainituin menetelmin.

Osa eläinfysioterapeuteista on lisäkouluttautunut myös erilaisten terveyttä tukevien hoitomuotojen, kuten akupunktion käyttöön. 

Eläinlääkinnän sähkö- ja biolääketiteelliset hoidot

Kivunhoidon uusimpia eläinlääketieteellisiä menetelmiä, muita kuin lääkkeellisiä hoitomuotoja edustavat kivun taustasyiden poistoon ja solujen uudistumiseen ja paranemiseen tähtääviä hoitomuotoja ovat mm. shockwave-terapia ja biolääketieteen hoitomuotoina plasma- ja kantasoluhoidot.   

Shockwave, eli paineaaltohoito on sähköistä, kudokseen annettavaa, kohdistettua sykäyksittästä paineaaltoa, jolla saadaan halutun alueen aineenvaihduntaa aktivoitua.

Hoidon seurauksena kudokseen syntyy mikrovaurio, minkä seurauksena käynnistyy reaktiosarja, jossa kipualueen aineenvaihdunta lisääntyy ja kudoksen hapensaanti paranee, jolloin paraneminen nopeutuu ja edistyy.
Koska hoito toisinaan saattaa olla koiralle lievästi kivuliasta, toteutetaan hoito
useimmiten rauhoituksessa eläinlääkärin vastaanotolla. Joillain klinikoilla myös eläinfysioterapeutit tekevät hoitoja yhteistyössä eläinlääkärin kanssa.

Terapialaserhoidolla parannetaan solutasolla aineenvaihduntaa ja hapen kulkeutumista kudoksiin. Laser synnyttää ohimenevästi paikallista verisuonien laajenemista ja imutiehyeiden aktivoitumista, mikä auttaa mm. turvotusalueiden hoidossa. Terapialaser lievittää kipua mm. lisäämällä endorfiinien tuotantoa ja vaikuttamalla hermosolujen toimintaan. Terapialaserhoitoa käytetään mm. tulehduksiin, haavoihin (leikkaushaavojen jälkihoito), rasitusvammoihin sekä
nivelrikon tukihoitoon. Nivelrikkopotilailla se auttaa ylläpitämään liikkuvuutta. Terapialaser ei vaurioita kudoksia ja hoito on koiralle kivuton.
Korkeatehoisia terapialaserhoitoja tekevät eläinlääkärit ja eläinfysioterapeutit ja
ns. matalateholaserhoitoja myös monet koirahierojat.

Kantasoluhoidossa koiran omasta kehosta irrotetut kantasolut toimivat kudoksen uusiutumisen alustana, jolloin esim. jännekudos, nivelkapseli, nivelrusto jne.
pystyvät siirrettyjen, muuntumiskykyisten kantasolujen avulla korjautumaan
uudeksi, samanlaiseksi rakennesoluksi. Vauriokohdassa kantasolut edistävät paranemista mm. tuottamalla kasvutekijöitä, edistämällä verisuoniston kehittymistä
ja vähentämällä tulehdusreaktiota.

IRAP (interleukiinireseptorin antagonistiproteiini) seerumi valmistetaan koiran omasta verestä. Seerumi injisoidaan suoraan oireilevaan niveleen, jossa sen tarkoitus on estää ja poistaa tulehdusta ylläpitävät välittäjäaineet nivelestä, sekä sen kasvu-tekijät pyrkivät korjaamaan niveleen kehittyneitä vaurioita.  

PRP (Platelet rich plasma), tai ACP (Autologous conditioned plasma), verihiutalerikas plasma auttaa kudoksia uusiutumaan. Runsasverihiutaleinen plasma on koiran omasta verestä eristettyä, kasvutekijöitä sisältävää plasmatiivistettä. Plasma sisältää bioaktiivisia proteiineja, jotka käynnistävät ja edistävät jänteiden, nivelsiteiden ja nivelruston korjaantumista, sekä vähentävät tulehduksen välittäjäaineita nivelrikkoisessa nivelessä vähentäen kipua. PRP-hoitoa käytetään tukihoitona nivelrikossa, sekä jänteiden ja nivelsiteiden vammoissa.

Akupunktio

Akupunktio on alkujaan vain yksi osa-alue perinteistä, hyvin laajaa terveyttä ja ajatusta sairauksien synnystä selittävää kiinalaista lääketiedettä, joka pitää sisällään monia muitakin terveyttä ylläpitäviä, hoidon kannalta tärkeitä osa-alueita.

Perinteinen kiinalainen lääketiede on syntynyt jo arviolta jopa 7000 vuotta sitten
ja se on käytössä edelleen ympäri maailmaa.
Eläinakupunktiosta on vähemmän dokumentoitua tietoa, mutta on löydetty todisteita, jotka viittaavat myös eläinakupunktiota käytettäneen jo jopa 4000 vuotta.

Akupunktion kaikkein tavallisin käyttöalue Suomessa eläinlääkinnässä on kivunlievitys. Yleisimmin akupunktiolla hoidettavia sairauksia ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kuten nivelrikkomuutokset, lonkkaviat ja lihasjäykkyydet, sekä näihin liittyvien kiputilojen lievittäminen.
Akupunktiolla on kuitekin merkittävän laaja toimintakenttä koiran koko kehon
toiminnan kannalta hyvin monissa jokapäiväisissä, silti merkittävissä toiminnallisissa häiriöissä.

Länsimaisessa, lähinnä kivunlievitykseen perustuvassa ns. klinikka- akupunktiohoidossa aktivoituneet, kivusta kertovat triggerpisteet, toimivat sellaisenaan ns. hoitopisteinä.

Akupunktiolla pystytään lisäämään verenkiertoa ja aineenvaihduntaa paikallisesti
ja myös laajemmin kehossa. Akupunktiostimulaatio lähettää hermosignaaleja selkäytimeen ja aivoihin, joissa tapahtuu muun muassa kroonisten kipusignaalien estymistä ja kipukokemuksen muokkautumista. Elimistössä myös vapautuu kipua lievittäviä aineita, kuten endorfiineja. Kivunhoidon lisäksi akupunktiopisteitä ja
samalla eri hermoratoja stimuloimalla voidaan vaikuttaa lihasten rentoutumiseen, sisäelimiin, immuunipuolustukseen ja hormonieritykseen ja siten tukea kehoa saavuttamaan tervettä tasapainotilaa.

Neulatonta elektro- eli sähköakupunktiota voidaan toteuttaa tähän erikseen kehitetyillä hoitolaitteilla. Hoidon vaikutus säilyy lyhyemmän aikaa neulahoitoon verrattuna. Käsittelyllä voidaan joissain tapauksissa vähentää turvotusta, lihas- ja nivelkipua, kramppeja, sekä parantaa verenkiertoa.

Akupunktiohoitoja tekevät akupunktiohoitoon lisäkouluttautuneet eläinlääkärit ja eläinfysioterapeutit, sekä useampivuotisen perinteisen kiinalaisen lääketieteen/ akupunktiohoidon koulutuksen (TCM) suorittaneet, sekä eläinten hoitoon lisäkouluttautuneet henkilöt.

Muut manipulatiiviset hoidot

Koirille on saatavilla suuri määrä erilaisia manipulatiivisia hoitoja, joilla kullakin
on metodille ominainen hoitofilosofia. Tässä artikkelissa käsitellään erilaisia manipulatiivisia hoitotapoja vain suppeasti, lähinnä perinteisimpiä hoitomenetelmiä, joilla on jo pitkä käyttöhistoria. 

 

Hieronta on vanhimpia manipulatiivisia hoitotapoja. Hieronnan teho perustuu useisiin eri vaikutusmekanismeihin. Hieronnan mekaanista vaikutusta tuotetaan hierontaotteiden synnyttämän paineen ja venytyksen avulla, mikä aikaan saa nestekierron vapautumista ja paranemista käsiteltävällä alueella, mikä helpottaa aineenvaihduntakuonan ja muiden pehmytkudoksissa kipua aiheuttavien, sekä liikerajoitteisuutta tuottavien tekijöiden poistumista hoitoalueelta. Hieronnan kemiallinen vaikutus perustuu hieronnassa vapautuvien välittäjäaineiden erittymiseen ja niiden synnyttämiin heijastevaikutuksiin. Reflektorisen vaikutuksen seurauksena hiusverisuonet aktivoituvat ja myös lymfanesteen kulku vilkastuu ohimenevästi, mistä johtuen etenkin kevyt sivelyhieronta vähentää turvotusta. Hieronnan avustaviin tekniikoihin kuuluva faskioiden venytys täydentää lihasjännityksen vähenemistä mikä tehostaa hieronnan kokonaisvaikutusta.

Osteopatia on vanhimpia nikamien ja nivelien manipulaatiohoidoista. Usein osteopatia mielletään tuki- ja liikuntaelimistön hoidoksi, mutta sen vaikutukset ovat laaja-alaisemmat, sillä tietyillä osteopaattisilla tekniikoilla hoito voi vaikuttaa tuki-
ja liikuntaelimistön ohella myös verenkiertoon, nestekiertoon ja sisäelimiin, sekä hermojärjestelmään, kudos- ja lihasjännityksiin, eli sillä on myös suoraa kipua lievittävää vaikutusta. Osteopaattisessa hoidossa käsitellään eri kudoksia, pääasiassa niveliä, lihaksia ja sidekudoksia pehmein ottein, rytmisin liikkein tapahtuvaa mobilisointia käyttäen, sekä manipulaatiota, eli nopealla impulssilla tapahtuvaa tekniikkaa hyödyntäen. Hoito on koiralle kivutonta.

Jäsenkorjaus on vanha, suomalaiseen perinnekulttuuriin perustuva tuki- ja liikuntaelimistön hoitomenetelmä. Hoito on pehmeää, luontaisia liikeratoja hyödyntävää, eikä nivelien liikeratoja ylitetä, tai aiheuteta hoidettavalle kipua.
Tekniikassa käytetään rentouttavaa hierontaa, jota tehostetaan pehmeällä mobilisoinnilla, sekä triggerpisteitä erityistekniikalla hoitaen. Osa koirille jäsenkorjausta tekevistä hoitajista on ihmisten jäsenkorjausta opiskelleita, sekä lisäkurssin koiran hoidosta käyneitä. Tällä hetkellä Suomessa on myös käynnissä pitkä koirajäsenkorjauskoulutus, jonka pohjavaatimuksena on koirahierojan koulutus, tai muu pitkän ammatillisen koulutuksen ja -kokemuksen omaava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö.

Nutritionaaliset hoidot

Ravitsemuksellisilla keinoilla saattaa olla merkittävä vaikutus kipuilevan koiran tukihoitomuotona. Erilaisten niveloireiden pysyvämmän ja maksimaalisen helpottumisen saavuttaminen saattaa joissain tapauksissa edellyttää koiran
merkittävää painonpudotusta hyvin ylipainoisten koirien kohdalla. Koiran
”laihduttamisessa” tulee kuitenkin ottaa huomioon lukuisia, koiran kokonaisterveyden kannalta tärkeitä seikkoja. Lisäksi painon turvalliselle ja elimistöä vahoingoittamattomalle painon laskulle on tarkka, tieteellisestikin osoitettu aikataulu, jota tulee kunnioittaa. Epäonnistumiset painonpudotuksessa johtuvat yleensä joko epärealistisesti asetetusta aikataulusta, tai vielä tavallisemmin toimimattomasta ruokintamallista. Monet koirille suunnatuista teollisesti tuotetuista ns. ”Light rehuista”, eli laihdutusravinnoista eivät koostumuksensa vuoksi todellisesti toimi terveen painonpudotuksen apuna. Sama pätee esim. huonosti toteutuneen raakaruokintamallin lopputulokseen. Pahimmillaan koiran painon putoaminen tarkoittaa lihasmassan menetystä, mikäli energianlähde ei ole oikea.

Kroonisten tulehdusten, kuten tietynlaisten niveltulehdusten oireiden voimakkuus
saattaa olla riippuvainen ravinnon raaka-aineista. Tällöin oikeanlainen, eli ei-tulehdusta lisäävä ravintokoostumus saattaa jo itsessään olla oireilevan koiran
kipuilua vaimentavaa.

Monilla sekä mikro-, että makrokivennäisaineilla, sekä rasvahapoilla ja vitamiineilla on merkittävä vaikutus kehon eri toimintojen mahdollistajana ja ylläpitäjänä. Näiden ravitsemustekijöiden puutoksella, tai vajeella saattaa olla suoria, isojakin vaikutuksia elimistön toiminnallisuuteen ja joidenkin toiminnallisten häiriöiden esiintyvyyteen. Toisaalta taas näiden ravintoaineiden täsmäkäyttö perusravinnon tukena, etenkin monissa toipilastilanteissa saattaa olla merkittävä tekijä kuntoutumisen kannalta. Pelkkä ravintoperäinen suojaravintoaineiden saanti voi riittää täyttämään perustarpeen normaalitilanteessa, mutta kuntoutumista tukevan selvän hoitovaikutuksen saavuttaminen edellyttää tavallisesti erillisen ravintolisän käyttöä.

Nykyinen sekä kokemusperäinen, että hitaammin jäljessä seuraava tutkimustieto tukee tiettyjen hivenaineiden, antioksidanttisten ravintotekijöiden, sekä rasvahappovalmisteiden täsmäkäyttöä monien tulehduksellisten, toiminnallisten ja muiden toipumistilojen yhteydessä.
Ongelmana on, että tieto ravintotekijöiden, käytännössä tieto terapeuttisesta ravintolisien käytöstä on vielä toistaiseksi hyvin hajanaista ja osittain virheelistäkin.
Toisin sanoen, vaikka tiedetään, että esim. tietyillä rasvahappomuodoilla, tai vitamiineilla on elimistön toiminnallisuuden ja esim. tulehduksen ja tätä myötä
kivun lievityksen kannalta todennettuja, positiivisia vaikutuksia, ei aina osata ottaa huomioon kyseisen ravintotekijän laatua, tai olomuotoa (esim. tieteellisissä tutkimuksissa), millä saattaa kuitenkin olla olennainen merkitys ravintolisän toimivuuden ja samalla terapeuttisen lopputuloksen kannalta. Ikävimmillään vaikkapa huonolaatuinen valmiste saattaa heikentää hoidettavan terveydentilaa.

Asiantuntevaa neuvontaa koiran terveyttä ja toipumista tukevasta ravitsemuksesta, turvallisesta painonpudotuksesta, sekä täsmäravinteiden käytöstä erilaisten toiminnallisten häiriöiden tukena (mm. toipilaisuus, lihaskunnon palauttaminen ym.) saa mm. koulutetuilta Koiran diplomiravitsemusneuvojilta (Dipl. KRN)®, jotka
tavallisesti toimivat yhteistyössä eläinlääkärin kanssa, etenkin toipilaita hoidettaessa.

Ravintolisien järkevästä ja tarpeenmukaisesta hyödyntämisestä harrastavien ja mm. nivelongelmista kärsivien koirien tukihoidossa saa myös Diplomi urheilukoirahierojilta (Dipl. UKH)®, sekä aihealueeseen lisäkoulutetuilta koirahierojilta. Kaikki harrastekoirat eivät läheskään automaattisesti tarvitse ravintolisiä. Ravintolisien ainesosasisältö saattaa vaikuttaa merkittävästi siihen, onko siitä todellista hyötyä esim. nivelen toimivuuden kannalta.

Muut hoitotekniikat

Vesiterapiaa käytetään tehokkaana, täydentävänä kuntoutusmuotona joissain tuki-
ja liikuntaelinsairauksissa, neurologisissa ongelmissa toipumisvaiheessa, sekä leikkauspotilaiden jälkihoidossa. Kuntoutushoito vesiterapiassa on koiran elimistöä, hermojen säätelymotoriikkaa ja etenkin nivelien kuormitusta keventävää, koska vesi
tukee koiran kehoa kauttaaltaan. Tästä syystä vesiterapia ja mahdollinen vesijuoksumaton yhdistetty käyttö saattaa olla hyvä apukeino myös ylipainoisen
(ja nivelvaivoista kärsivän koiran) kuntoutussuunnitelmaa. Vesiterapian toteutuksessa
sairauksien yhteydessä on tärkeää, että hoito toteutetaan veden korkeus-, vastus- ja fysiologinen kuormittavuus huomioiden, joten turvallinen kuntouttaminen olisi suositeltavinta toteuttaa asiaan perehtyneen eläinlääkärin, tai eläinfysioterapeutin kanssa yhteistyössä.
Vesiterapiaa on nykyisin tarjolla eri muodoissa monilla eläinklinikoilla, sekä myös koirien hieronta- ja kuntoutuspalveluita tarjoavissa yrityksissä.

Tteam, eli Tellington Ttouch metodi (Tellington touch every animal method) on
80-luvulla hoitomuodon saavuttanut kosketusterapia. Menetelmän tavoitteena on
mm. tasapainottaa hermojärjestelmää, aktivoida käyttämättä jääneitä aivoihin
johtavia hermoratoja ja herättää solumuistia. Menetelmää käytetään apuna eri menetelmiä soveltaen hoidettaessa käytöshäiriöitä, kipuja ja sillä voidaan myös edistää vammojen paranemista. Ttouch pitää sisällään laajemmin erilaisia hoitotekniikoita, kuten manuaaliset tekniikat, lisäksi kenttäharjoitukset (kuten harjoituspuomitekniikat), sekä kehotietoisuutta lisäävien apuvälineiden käyttäminen (kääreet, tasapainohihnat, teippaus jne.).

Ttouchia käytetään laajalti Pohjois-Amerikassa ja joissain Euroopan maissa ja Englannissa monilla eläinlääkärivastaanotoilla ja eläinsuojeluyhdistysten huostaanottopisteissä. Suomessa Ttouchin manuaalisia käsittelytekniikoita
käyttävät esim. tähän perehdytyksen erikseen saaneet koirahierojat, kuten
Diplomi urheilukoirahierojat.

Artikkelin tekstiä ei ole luvallista edelleenjakaa, tai -julkaista. Artikkelin linkin jakaminen on sallittua, kun alkuperäinen julkaisija on mainittu.Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde
ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 6 - Sari Kivilähde: Kivun ei-lääkkeelliset hoitokeinot

Lähteitä:

VETERINARY PRACTICE GUIDELINES/ 2015 AAHA/AAFP Pain Management Guidelinesfor Dogs and Cats, Corti L : Nonpharmaceutical approaches to pain management

Koiran kipuartikkelisarja: OSA 5 - KIVUN LÄÄKINNÄLLISET HOITOKEINOT

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004

Koiran kivun lääkehoito

Koiran kipulääkityksen tarpeesta, kestosta ja lääkkeen lajista päättää aina eläinlääkäri.
On kuitenkin tärkeää, että koiranomistaja itsekin tarkkailee koiraansa
ja kertoo havainnoistaan ja mahdollisesta kipuepäilystään eläinlääkärille.

Koiran kivun lääkintää suunniteltaessa otetaan huomioon kivun muoto, eli hoidetaanko akuuttia, vai kroonista kipua. Olennaista on myös hoidettavan
kivun kiputyyppi, koska eri kipulaadut aistitaan eri mekanismein, jolloin myös lääkkeen vaikutusalueella pyritään vaikuttamaan mahdollisimman täsmällisesti juuri siitä vastaavassa aistijärjestelmän osassa.

Kivun hoito saattaa akuuteissa tilanteissa kestää vain päiviä, tai vaikean, kroonisen sairauden tukihoitona vuosia, tai jopa koiran jäljellä olevan elämän ajan.
Hyvin vaikeissa kroonisissa kiputiloissa, mikäli sopivaa kipulääkitystä ei löydy
ja kipua ei saada hallintaan, suositellaan tavallisesti lopulta eutanasiaa. 

Koirista jopa arviolta 30%:lla on jonkin asteista kroonista kipua. Osa koirien
kroonisesta kipuoireilusta on kokonaan diagnosoimattomia, koska on tavallista,
että oman koiran vähitellen lisääntyneeseen oireiluun, tai asteittain muuttuneeseen käyttäytymiseen tottuu ja usein muutoksiin haetaan omaehtoisesti jokin selitys, kuten että koira on vanha. Vanhuus ei kuitenkaan tarkoita sairautta, vaikka ikä tuokin joskus mukanaan ajan myötä mahdollisesta etenevästä solujen rappeutumisesta johtuvia toiminnallisia häiriöitä.
 

Se, että vanha koira vaikkapa nukkuu paljon, ei välttämättä ihan aina liitykään ”vanhuuteen”, vaan saattaa olla koiran kehittämä tapa pärjätä jatkuvan kivun kanssa.

Lääkityksestä koituvat mahdolliset haittavaikutukset

Koirille tulee käyttää aina ensisijaisesti juuri niille lajina kehitettyjä, omia
reseptilääkkeitä. Näiden kehitystyössä on huomioitu koiran lääkeainemetabolia,
sekä mm. koiran ruoansulatuskanavan erityispiirteet, jotka poikkeavat esim.
ihmisten vastaavista.

Vaikka juuri koirille kehitellyissä kipulääkkeissä niistä mahdollisesti koituvat
haitta- ja sivuvaikutukset ovatkin pienimmät, ovat ne silti usein ongelmana
etenkin pitkäaikaisessa kivunhoidossa.

Toisinaan haittavaikutukset saattavat olla hyvinkin nopeasti ilmaantuvia, jopa
parissa päivässä näkyviä ja vakavia, joskus jopa hengenvaarallisia, etenkin jos
koiralle annetaan ns. itsehoitoperiaatteella esim. ihmisille tarkotettuja vapaan
kaupan tulehduskipulääkkeitä.

Sopivan lääkityksen löytymiseen kroonisen kivun hoidossa saattaa joskus
mennä aikaa ja joskus voi olla tarpeen kokeilla useampiakin vaihtoehtoja sopivimman, mahdollisimman vähän haittoja aiheuttavan lääkityksen löytymiseksi.
Etenkin neuropaattisen, eli hermovauriosta johtuvan kivun hallinta saattaa vaatia
pitkäjänteisyyttä.

Yleisimpiä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksia ovat ruoansulatuskanavan ärsytys ja haavaumat. Kuitenkin pitkäaikaisella tulehduskipulääkehoidolla koiran mahalaukun limakalvo usein alkaa mukautua kipulääkkeiden aiheuttamaan ärsytykseen ja vauriot saattavat ajan kuluessa vähentyä. Näin ollen ei pidä paikkaansa, että nimenomaan pitkäkestoinen lääkitys olisi aina eniten haittavaikutuksia synnyttävää.

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita poistamaan kipu- ja tulehdusoireita,
mutta saattavat sivuvaikutuksena samalla kuitenkin ylläpitää tulehdusta.

Vaikeampien ja kroonisten kiputilojen hoidossa käytettävien lääkkeiden, kuten opioidien haittavaikutuksena ovat erityyppiset, vaikeatkin elimistön toiminnalliset häiriöt, mistä johtuen niiden aloitus ja käytön lopettaminen tehdään aina erityistä varovaisuutta ja tiivistä seurantaa noudattaen. 

Lääkeaineiden haittavaikutukset ilmenevät reaktiosta riippuen eri kehon-
osissa; ruoansulatusjärjestelmässä (oksentelu, ripulointi, verenvuodot, maksavauriot), aineenvaihdunnassa (elektrolyyttihäiriöt), aistinelimissä (silmä-, kuulo- ja tasapainohäiriöt), hengityselimistössä, iholla (ihottuma), keskushermostossa, verijärjestelmässä, tai munuaisissa ja virtsateissä.

Koska lääkeaineet ja niiden aineenvaihduntatuotteet käsitellään ja poistetaan
maksan ja/ tai munuaisten avulla, aina käytettäessä jatkuvaa kipulääkitystä,
tulee koiran sisäelinten toiminnallisuutta samalla tarkkailla säännöllisesti munuais- ja maksa-arvojen seurantakontrolleilla.

Mikäli lääkityksen aloituksen jälkeen ilmaantuu haittavaikutuksia, tai outoja, äkillisiä, normaalista poikkeavia oireita, lopetetaan lääkkeen sen hetken
annostus mieluimmin heti (paitsi tilanteessa, kun lääkkeen ominaisuudet eivät
sitä salli) ja samalla otetaan välittömästi yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin toimintaohjeita varten.
Huom! Osa lääkityksen jälkeen alkavista poikkeavista oireista saattaa johtua
myös erilaisista yksilöllisistä sairauksista, kuten maksan toiminnalliset sairaudet,
muut pitkäaikaissairaudet, lääkeaineyliherkkyys, lääkeaineallergia jne. 

Vaikka eläinlääkäri yleensä ohjeistaakin lääkkeen käytössä ja mahdollisten haittavaikutusten seurannassa, tulisi lääkityksen aloituksen yhteydessä koiranomistajan vielä aina itsekin tutustua käytetyn lääkkeen pakkaus-
selosteeseen, jossa mainitaan kyseisen eläinlääkkeen aiemmin raportoituja sivuvaikutuksia.
Niissä tapauksissa, joissa joudutaan kokeilemaan tiettyjä ihmisille tarkoitettuja
lääkkeitä, ei pakkausselosteessa luetella mahdollisia koiralle aiheutuvia sivu-vaikutusoireita, mutta yleensä tällöin koiranomistaja saa niistä erillistä
ohjeistusta hoitavalta eläinlääkäriltä. 

Eläinlääkkeiden käytössä ilmenevien kaikkien epäiltyjen haittavaikutusten raportointi on eläinten omistajien ja eläinlääkäreiden aktiivisuuden varassa. Ilmoittaminen on tärkeää, sillä esimerkiksi harvinaisemmat haittavaikutukset
eivät välttämättä aina ilmene myyntilupaa edeltävissä turvallisuustutkimuksissa. Tietojen perusteella voidaan tarvittaessa muuttaa lääkkeen valmisteyhteenvetoa ja pakkausselostetta, tai joskus jopa rajoittaa lääkkeen käyttöä.
Lääkeaineiden aiheuttamien haittavaikutusten todellista määrää eläimillä ei tarkkaan tiedetä, koska haittavaikutuksia ei läheskään aina raportoida.

Suomessa lääkealan lupa- ja valvontatehtävät, tutkimus- ja kehittämistehtävät,
sekä lääketiedon tuottaminen ja mm. haittavaikutusilmoitusten käsittely kuuluu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea:lle (ent. Lääkelaitos).

Erityisesti laadultaan ja voimakkuudeltaan odottamattomista, tai aiemmin tuntemattomista haittavaikutuksista ilmoittaminen on erittäin tärkeää.
Epäillystä haittavaikutuksesta voivat ilmoittaa lääkkeen käyttäjät, eläinlääkärit, apteekit ja myyntiluvan haltijat. Ilmoituksen voi tehdä täyttämällä Fimean verkkosivuilta löytyvän eläinlääkkeiden haittavaikutusilmoituslomakkeen ja lähettämällä sen sähköpostilla vethava@fimea.fi-osoitteeseen, tai postitse lomakkeessa mainittuun osoitteeseen. Eläinlääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat ilmoittaa myös sähköisellä lomakkeella.

Fimean 2018 raportti eläinlääkkeiden haittavaikutusilmoituksista:

https://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2019/1-2_2019/tarjolla-verkossa/elainlaakkeiden-haittavaikutukset-2018

Tulehduskipulääkkeet 

Tulehduskipulääkkeet, eli NSAID-lääkkeet (ei-steroidaaliset anti-inflammatoriset lääkkeet) ovat ryhmä erilaisia lääkeaineita, joilla on kipua lievittävä, kuumetta alentava ja tulehdusta estävä vaikutus. Ne vaikuttavat estämällä kipua välittävien aineiden muodostumista.

Suurimmassa osassa kiputiloista on taustalla jokin tulehduksellinen komponentti.Tulehduskipulääkkeitä käytetään mm. useimpien akuuttien tuki- ja liikuntaelin-vaivojen hoidossa, mutta myös kroonisten kivuliaiden tilojen, kuten nivelrikko, pitkäaikaiseen hoitoon.

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita kivunlievittäjiä, jotka oikein käytettynä
ovat tavallisesti melko hyvin siedettyjä. Lääkkeitä aloitettaessa on tärkeää, että eläinlääkärille tiedotetaan esim. aiemmista, hiljakkoin käytetyistä tulehduskipu-, kortisoni-, tai muista, kroonisen sairauden hoidossa käytettävästä lääkityksestä.
Tällä voidaan osaltaan minimoida haittavaikutusten todennäköisyyttä.
Koiralle tulee antaa ensisijassa ainoastaan koiralle kehitettyjä tulehduskipu-lääkkeitä.

Suomessa koirille myyntiluvallisia tulehduskipulääkkeitä ovat meloksikaami, karprofeeni, robenakoksibi, firokoksibi ja mavakoksibi (sekä erityisluvalla piroksikaami).

Lääkkeitä vaikuttavan aineen mukaan (suluissa kauppanimiä)

• Meloksikaami (Metacam®, Flexicam®, Loxicom®, Rheumocam®)
• Karprofeeni (Rimadyl®, Norocarp®, Canidryl®, Dolagis®)
• Robenakoksibi (Onsior®)
• Firokoksibi (Previcox®)
• Mavakoksibi (Trocoxil ®)

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit, eli kortisonin johdokset eivät ole varsinaisia kipulääkkeitä, vaan
niiden vaikutus on tulehdusrteaktiota vaimentava ja immuunipuolustusta muokkaava ja sitä kautta kipua vähentävä ja ennaltaehkäisevä.
Lääkettä ei juurikaan käytetä nykyään suun kautta annosteltuna sen hankalien sivuvaikutusten vuoksi, mutta sitä voidaan käyttää esim. leikkaustoimenpiteissä
yhdessä paikallisten puudutteiden kanssa em. mekanismeihin perustuen kipua ennaltaehkäisevänä täydentävänä lääkeaineena. 

Muut kipulääkkeet

Keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä, kuten opioideja, käytetään silloin,
kun tulehduskipulääkkeiden kipua rajoittava vaikutus ei riitä, tai kun tulehdus-kipulääkkeitä ei muuten voida käyttää.   

Opioidit (euforisoivat analgeetit) 

Opioideilla on erittäin vahva vaikutus niin akuutin, kuin kroonisenkin kivun hoidossa. Lisäksi niillä on ennaltaehkäisevä vaikutus leikkauskivun syntyyn, jolloin niitä käytetään (suonensisäisesti, tai epiduraalitilaan ruiskutettuna) rauhoittavien ja sedatiivisten lääkkeiden ohella jo ennen toimenpiteeseen ryhtymistä, ns. preoperatiiviseen kivun poistoon.

Niitä käytetään mm. akuutin leikkauskivun jälkihoidossa, traumaperäisen kivun hoidossa, kroonisen viskeraalisen kivun hoitoon, kroonisessa syöpäkivussa ja harvoin osana neuropaattisen kivun hoitoa. Myös käärmeenpuremiin liittyvän kivun hoidossa suositellaan opioideja, koska tulehduskipulääkkeet ovat tällöin kontraindisoituja akuutista verenkierron vajaatoiminnasta johtuen.

Myös ruoansulatuskanavan verenvuodoista ennestään kärsiville koirille opioidit
ovat tulehduskipulääkkeitä parempi vaihtoehto, koska ne eivät lisää verenvuoto-taipumusta. Traumapotilaille saattaa olla eduksi valita kipulääkkeeksi opioidi,
mikäli koira on shokissa, sillä on todennetusti verenvuotoa, tai myös, jos näitä
seurannaisilmiöitä ei ole vielä pystytty poissulkemaan.

Opioidit vaikuttavat keskushermostoon ja saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksena tokkuraisuutta, hengitys-, sydän- ja verenkiertoelimistön lamaantumista (voivat olla ongelmana etenkin näiden toiminnallisesta sairaudesta ennestään kärsiville), ruoansulatuskanavan toiminnallisuuden vähenemistä (suoliston peristalttisen mekanismin hidastuminen), ataksiaa (tasapainovaikeudet/ koordinaatiohäiriöt), psyykkiset häiriöt (esim. hallusinaatiot mahdollisia - ei tutkimustietoa), oksennuskeskuksen stimuloituminen (toistuva oksentelu), riippuvuus, mahdolliset lääkevieroitusoireet. 

Kaikkien opioidien käytössä on noudatettava ylimääräistä varovaisuutta silloin, kun kyseessä on geriatrinen hoidettava (koiravanhus), tai muuten erittäin heikkokuntoinen potilas, tai koiralla on krooninen toiminnallinen sairaus, kuten mm. hypotyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta), vakava munuaisten, tai maksan vajaatoiminta, tai Addisonin tauti.

Opioidiryhmän lääkkeiden tarpeen, yksilökohtaisen soveltuvuuden ja lääkitys-
kokonaisuuden arvioi koiraa hoitava eläinlääkäri. Opioideja annetaan koiralle valvotusti pääsääntöisesti suonen- ja lihaksensisäisesti, tai nahan alle.

Esimerkkejä opioidiryhmän lääkeaineista indikaation, eli käyttöaiheen mukaan;

Tramadoli

Keskushermostoon vaikuttava opiaattianalgeetti, ns. miedompi opiaatti, jota käytetään keskivaikean, tai vaikean kivun hoitoon. Usein sitä käytetään esim. kroonisen kivun hoidossa, ennen siirtymistä vahvempiin opiaatteihin.

Tramadoli voi käytännössä olla hyvä vaihtoehto kotona toteutettavaa kipulääkitystä tarvitsevalle koiralle, jolle tavanomaiset tulehduskipulääkkeet
eivät sovi. 

Morfiini 

Vahva opioidi, joka kohottaa kipukynnystä ja aiheuttaa lievän sedatiivisen vaikutuksen, jolloin kivun aistiminen heikkenee.

Käytetään mm. leikkauksen, tai vamman jälkeisen voimakkaan kivun hoitoon. Käyttöaiheita ovat lisäksi krooniset kiputilat, esimerkiksi syöpäkivut. Käyttö-
alueena voi olla myös tylppä kipu, kuten sisäelinkipu.
Morfiini lievittää paremmin tulehduksellista, kuin esim. neuropaattista kipua.

Lääkkeen imeytymisessä (ja metaboliassa) on kuitenkin yksilöiden välillä suuriakin eroja, mistä johtuen morfiinilääkkeen peroraalista (suun kautta tapahtuvaa) antoa ei välttämättä suositella koirille.

Morfiinia käytetään yleisimmin lihaksensisäisesti (intramuskulaarisesti = i.m. injektio). 

Fentanyyli (nestemäinen transdermaalinen fentanyyli - käytetään kipulaastarina)

Fentanyyli on morfiinin sukuinen, voimakas, vahva opioidi. Sillä on myös rauhoittavaa vaikutusta. Käytetään koirilla tilapäisesti esim. terminaalivaiheen syöpäkivuissa, etenkin äkillisissä kivuissa, joita kutsutaan läpilyöntikivuiksi ja
joita hoidetaan toisinaan tällä lisälääkkeellä.

On tärkeää, että tämän lisälääkkeen lisäksi jatketaan jatkuvaan kipuun tarkoitettua kipulääkitystä eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Fentanyylilaastarit on suunniteltu ihmisille, mutta niitä käytetään myös koirille.

Metadoni / Levometadoni

Metadonin, tai levometadonin käytöstä kroonisen kivun hoidossa koirilla ei ole tehty tutkimuksia, mutta metadonilla/ levometadonilla on mahdollisesti muita opioideja parempi vaste etenkin kroonisen ja neuropaattisen kivun, tai syöpäkivun hoitoon. 

Bifosfonaatti  

Bifosfonaattia käytetään toisinaan luusyöpäkivun hoitoon muiden lääkkeiden rinnalla.

Mieliala-, epilepsia- ym. lääkkeet 

Näihin ryhmiin kuuluvia lääkkeitä voidaan käyttää kroonisen, vaikean kivun,
kuten neuropaattisen kivun hoitoon. Jatkuva kipuärsyke voi aiheuttaa sentraalista herkistymistä keskushermostossa, mikä edellyttää kivun laajempaa lähestymistä.
Usein tällöin turvaudutaan multimodaaliseen hoitotapaan, jossa eri lääkkeitä
yhdistelemällä pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä kivun hoitovaste
niin pienin päällekkäis- ja haittavaikutuksin, kuin mahdollista. Mukana voi olla
esim. tulehduskipulääke yhdistettynä 1-2:een muiden ryhmien lääkeiaineisiin.

Koirilla käytetään pääsääntöisesti samoja lääkkeitä kuin ihmisille. Ainoa koirille
erikseen kehitetty mielialalääke on Clomicalm, jonka vaikuttavana aineena on
klomipramiini.

Amitriptyliini

Käytetään neuropaattisen kivun ja syöpäkivun lievittämiseksi yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa.

Amantadiini

Käytetään neuropaattisen kivun lievittämiseksi, sekä yhdessä tulehduskipu-lääkkeen, tai jonkin opioidin kanssa kroonisen kivun (esim. nivelrikko) lievityksessä.

Gabapentiini

Gabapentiini on alun perin kehitetty epileptisten kohtausten hoitoon, mutta sitä voidaan käyttää myös tiettyjen kroonisten kiputilojen hoitoon.

Voidaan antaa yhdessä tulehduskipulääkkeiden (esim. tramadoli, amantadiini),
tai opioidin kanssa vaikean kroonisen kivun hoitoon.

Puudutteet 
Puudutteita käytetään kivun hoitoon ja ennaltaehkäisyyn etenkin operatiivisten toimenpiteiden yhteydessä paikallisesti, epiduraalisesti, tai kipuinfuusioissa.
Puudutteiden käytöllä voidaan mm. ennaltaehkäistä kroonisen kivun syntyä.

Eläinlääkinnässä yleisesti käytettyjä puudutteita ovat mm. lidokaiini ja bupivakaiini.  

Miksi EI ihmisille tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä 

Koiran sairastuessa akuutisti, tulee sairauden syy selvittää. Koiralle ei tule antaa omatoimisesti esim. mitään kuumeen alentamiseksi tarkoitettua lääkettä tietämättä kuumeen aiheuttajaa. Äkillinen kuume on usein merkkinä virussairaudesta, joka saattaa olla koiralle nopeasti etenevä ja henkeä uhkaava.

Apteekista ilman reseptiä myytäviä, ihmisille tarkoitettuja kipu-, tai tulehduskipu-lääkkeitä ei lain mukaan saa antaa koiralle. Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä voidaan kuitenkin joissakin erityistilanteissa käyttää koiralle, mutta silloinkin ainoastaan eläinlääkärin määräyksestä ja valvonnassa, jolloin vastuu mahdollisista haitoista kuuluu hoidon määränneelle eläinlääkärille.

Elimistön erilaisen fysiologian ja metabolian vuoksi koiran elimistössä lääkeaineet käyttäytyvät ja hajoavat hyvin eri tavoin, kuin ihmisen elimistössä. Samoin myös lääkkeiden annostus poikkeaa ihmisten vastaavasta. 

Monet ihmisille suunnattujen valmisteiden lievemmistä haittavaikutuksista
liittyvät ruoansulatuskanavan eriasteiseen ärsytykseen, tai vaurioitumiseen.
Vaikea-asteiset reaktiot voivat olla nopeasti ilmeneviä ja johtaa äärimillään
koiran menehtymiseen. Lääkepakkauksissa mainitut sivuvaikutukset ovat ihmistutkimuksissa havaittuja sivuvaikutuksia, eivätkä siis päde koiraan.  

Suurin osa esim. myrkytyksen aiheuttamista oireista näkyy heti, mutta munuais-,
tai maksavaurion oireet voivat ilmetä myöhemmin, jopa vasta viikkojen kuluttua. Erityisen myrkyllinen koirille on parasetamoli, joka voi jo pienenäkin annoksena
aiheuttaa kuolemaan johtavan myrkytyksen.

Koska ongelmia esim. koiran nopean hoitoon saattamisen osalta esiintyy, joko
pitkien välimatkojen, tai eläinlääkintätoimen resurssien vuoksi, etenkin Pohjois-
Suomessa, koirien omatoimista lääkintää kuitenkin tapahtuu käytännössä.
Koirien omatoiminen lääkintä on kuitenkin aina todellinen riski ja merkittävä
osa lääkeaineista koituneista vakavista haitoista liittyykin juuri näihin tilanteisiin. 

Jos koirien kipulääkkeitä saisi apteekista itsehoitotuotteina, ihmisten reseptivapaiden lääkkeiden käyttö koirille todennäköisesti vähenisi.
Samalla koiranomistajien kynnys kipulääkitsemiseen saattaisi laskea, jos lääkkeitä olisi nykyistä helpommin saatavilla.

Lääkkeiden vapauttaminen ei kuitenkaan ole mikään ongelmaton ratkaisu, 

koska myös koirille tarkoitetut lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia,
etenkin, jos lääkitystä aloitettaessa koiran todellinen terveydentila ei ole selvillä, lääkettä annostellaan väärin, tai jos esim. yhteisvaikutuksia muiden mahdollisesti käytössä olevien lääkkeiden/ muiden valmisteiden kanssa ei ole kartoitettu.

Esimerkkejä ihmisten lääkkeiden aiheuttamista haittavaikutuksista koirilla;     

Asetyylisalisyylihappo (mm. Aspirin, Disperin)  

Ruoansulatuskanavan eri ärsytysoireet, kuten oksentelu, ovat yleisimpiä asetyylisalisyylihapon haittavaikutuksia.

Saattaa aiheuttaa lyhyessäkin käytössä ruoansulatuskanavan haavaumia, joista voi seurata veristä oksentelua ja melenaa (ruoansulatuskanavan verenvuodosta johtuvaa mustaa pikimäistä ulostetta).

Asetyylisalisyylihappo stimuloi suurilla annoksilla hengityskeskusta ja
voi koiralla aiheuttaa vaikeaa hyperventilaatiota. 

Ibuprofeeni (mm. Burana, Ibumax, Ibuxin)

Yleisimmin on raportoitu oksentelua, letargiaa ja munuaisten toiminnan häiriöitä.
Suurilla annoksilla keskushermosto-oireita, kooma ja jopa kuolema.

Yleisimmät ibuprofeenista aiheutuvat ruoansulatuskanavan oireet ovat oksentelu, ripuli, ulosteen verisyys, regurgitaatio ja vatsaontelon kipu.

Suurilla kerta-annoksilla munuaisvauriota, keskushermosto-oireita, kuten kohtauksia, ataksiaa ja kooma.

Ketoprofeeni (mm. Ketorin, Keto)

Eläinlääkärin luvalla ja seurannassa, mikäli koiralle tarkoitettua tulehduskipulääkettä ei ole jostain syystä heti saatavilla.
Sallittu annos koirille on 1 mg/kg/pv korkeintaan 5 päivän ajan akuuttivaiheessa.

Ketoprofeenin on kuitenkin todettu aiheuttavan ruoansulatuskanavaan haittavaikutuksia koirille joskus jo suosituksen mukaisella terapeuttisella annoksella.

Pitkällä ketoprofeenihoidolla kehittyy mahalaukun limakalvon vahingollista eroosioita. Ketoprofeeni saattaa vaikuttaa haitallisesti myös veren hyytymisnopeuteen, mutta laajemmat kokeelliset tulokset tästä ovat toistaiseksi ristiriitaisia.

Parasetamoli (mm. Panadol, Pamol, Para-Tabs)

Ei luokitella tulehduskipulääkeryhmään - kipulääke.

Parasetamoli aiheuttaa koirilla yleisimmin naaman ja tassujen turvotusta, methemoglobinemiaa (solujen happivaje) ja maksavaurioita. Pääasialliset haittavaikutukset kohdistuvat maksaan.
Myrkytysoireita havaitaan koirilla isompien kerta-annosten seurauksena. Maksavauriosta johtuen nähdään oireena suurilla annoksilla annettuna ainakin oksentelua, ripulia ja anoreksiaa. Myrkytys saattaa johtaa nopeaan menehtymiseen.

Artikkelisarjan osassa 6 – ”Kivun ei-lääkkeelliset hoitomuodot” käsitellään
mm. suojaravintoaineiden/ ravintolisien tehokasta käyttöä kivun tukihoidossa

HUOM! Kuvaukset tässä kivun lääkehoitoa suppeasti kuvaavassa artikkelissa on tarkoitettu ainoastaan yleisen tiedon lisäämiseksi. Koiran tarpeellisesta lääkehoidosta tulee aina ensisijaisesti keskustella ja sopia koiraa hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Artikkelin tekstiä ei ole luvallista edelleen jakaa, tai -julkaista. Artikkelin linkin jakaminen on sallittua, kun alkuperäinen julkaisija on selkeästi mainittu.Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 5 - Sari Kivilähde: Kivun lääkinnälliset hoitokeinot

Lähteitä:

https://www.fimea.fi/elainlaakkeet, Fimean uutiskirje eläinlääkkeistä 1/2019,https://www.aaha.org/globalassets/02-guidelines/pain-management/ 2015_aaha_aafp_ pain_management _guidelines_ for_dogs_and_cats.pdf, Anna Hielm-Björkman: Koiran kroonisen kivun hoito / Kipuviesti 2/2011, Kaisa Vepsäläinen: Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma: Ihmisten itsehoitokipulääkkeiden käyttö koirilla, Heli I. Koskinen: Lääkeoppi (SETO:n opetusmateriaali), Eija Malin lisensiaatin tutkielma: Opioidien käyttö koiran kipulääkityksessä

Koiran kipuartikkelisarja - OSA 4: KIVUN VAIKEAT ERITYISMUODOT

Teksti: Sari Kivilähde, ELH, NTM (luonnonvara-ala), Eläinten terveyspalveluyrittäjä vuodesta 1996, eläinten terveysalan kouluttaja vuodesta 2004

Vaikean kivun luokittelu

Kivun luokitus vaikeaksi, erityismuotoiseksi kivuksi edellyttää kivun luonteen ja etenkin sen aiheuttajan asettumista kategoriaan, jossa kipua on vaikea hallita, tai että kivun aiheuttajasyytä ei voida poistaa ja kivusta tulee krooninen, sekä joskus kipu mahdollisesti toistuu äkillisesti ja täysin ennustamattomasti.

Vaikka vaikeaksi luonnehdittavaa kipua voidaankin nähdä akuuteissa tiloissa, kuten vakavaan kudosvaurioon liittyvää nosiseptiivistä kipua, on tavallisempaa, että vaikea kipu liitetään kroonisiin, tai uusiutuviin sairaus- ja muutostiloihin, joissa täydellinen paraneminen ei ole mahdollista.
Tässä artikkelissa käsitellään tiivistetysti kroonisia, vaikeita kivun muotoja.

Vaikea, kroonistunut kipu ilmenee joko paikallisena, tai hyvinkin laaja-alaisena, sekä toisinaan lisäksi erilaisia kipuheijaste- oireita aiheuttavana, jolloin kivun alkuperäinen lähde saattaa olla varsin etäällä itse kipua signaloivasta alueesta.

Vaikealle kivulle tunnusomaista on oireen hallitsemattomuus ja siitä aiheutuva merkittävä haitta, kärsimys, toiminnallinen rajoittavuus, sekä usein psyykkiset seurannaiset muutokset, kuten lamaantuneisuus (masennus, vetäytyminen), tai aggression lisääntyminen.

Vaikean kivun erityismuodot

Tavallisimpia, pitkittyneitä vaikean kivun muotoja ovat krooninen nosiseptiivinen kipu, neuropaattinen kipu, sekä syöpäkipu.

Krooninen nosiseptiivinen kipu

Kroonisen kudosvauriosta johtuvan kivun (krooninen nosiseptiivinen kipu) syy on hermoston ulkopuolisten kudosten kroonistunut kipu, jossa kudoksia tuhoutuu pitkittyneesti ja jatkuvasti jonkin niitä rappeuttavan, tai ärsyttävän tekijän vuoksi.

Yleisimpiä esimerkkejä kroonistuneesta nosiseptiivisesta kivusta ovat tulehduskipu, sekä nivelrikkokivut.
Koska rappeuttava, tai tulehdustilaa ylläpitävä prosessi on lähes aina etenevä, aiheuttaa se sairaustilan myöhäisemmässä vaiheessa usein vaurioita laajemmalle ympäröiviin kudoksiin, kuten hermotusta sääteleviin rakenteisiin, jolloin kipuun voi yhdistyä myös neuropaattisen, eli hermovaurioon liittyvän kivun piirteitä.

On tavallista, että pitkään jatkunut krooninen kudosvauriokipu onkin nk. sekamuotoista kipua, jossa kivun aiheuttaja ja tyyppi vaihtelee.

Kroonisen nosiseptiivisen kivun mahdollisimman tehokkaassa hoidossa on itse kiputuntemusta hillitsevän lääkityksen lisäksi hyödyllisintä pyrkiä löytämään osoitetusti toimivia tukihoito-muotoja, joilla tavoitellaan tulehdusta ylläpitävän, tai kudosta rappeuttavan prosessin rajoittamista. Kokeilemisen arvoisia, usein tehokkaastikin toimivia tukihoitomuotoja on saatavilla mm. useilta koirien terveyspalveluyrittäjiltä.

Asianmukaisesti koulutetun ammattilaisen opastuksen pohjalta voidaan usein löytää turvallisia ja toimivia ratkaisuja esimerkiksi tarkkaan valittujen ravintolisien täsmäkäytöstä, johon voidaan tarpeen mukaan liittää tehokkaaksi ja turvalliseksi havaittu muu, kuten manuaalinen, tai hoitavan sähkön avulla toteutettu hoitomuoto.
Ravintolisien sekä turvallisesta, että etenkin tehokkaasta, niin tutkimustietoon, kuin myös pitkäaikaiseen käytännön koettuun näyttöön pohjautuvasta tukihoidosta voi kysyä neuvoa mm. Koiran Diplomiravitsemusneuvojilta (Dipl. KRN)®.

Neuropaattinen kipu ja aavekipu

Neuropaattinen kipu, eli hermovauriokipu tarkoittaa kiputilaa, jonka syynä on vaurio, tai sairauden synnyttämät muutokset tuntoaistimuksia rekisteröivässä ja välittävässä hermojärjestelmässä.
Alttius joillekin hermostoperäisille sairauksille saattaa juontaa juurensa jo alkion keskushermoston varhaiskehityksen aikaisista häiriöistä, mutta koirilla esiintyvistä neuropaattisista kivuista vain osa on ns. synnynnäisestä sairaudesta johtuvaa.
Aina neuropaattisen kivun taustasyy ei ole pysyvä kudosvaurio, vaan myös mm. lihashermopinne saattaa synnyttää neuropaattisia kipuja.

Kivun synnyttävä ongelma voi sijaita perifeerisen, eli ääreishermoston tuntohermopäätteissä, tai niistä selkäytimeen tietoa kuljettavissa hermosäikeissä, selkäytimessä, selkäytimen nousevassa kipuradassa, tai aivojen kipua käsittelevissä ja tietoa välittävissä keskuksissa. Neuropaattiseen kipuun liittyy usein lisäksi tuntohäiriöitä vaurioituneen hermon hermotusalueella.

Yleisiä esimerkkejä neuropaattisen kivun syistä ovat aivo- ja selkäydinperäiset sairaudet, joissa viestejä kuljettaviin hermokanaviin kohdistuu epänormaali ärsyke, kuten paine, mikä muokkaa ja häiritsee hermojärjestelmän normaalia palaute-toimintaa, sekä toisinaan synnyttää itsessäänkin erilaisia kiputiloja muiden oireiden ohessa.
Hermovauriokipuja esiintyy tavallisena ja ohimenevänä myös useiden välttämättömien kirurgisten toimenpiteiden jälkeen, jolloin monasti kivun kroonistumista voidaan kuitenkin yrittää ennaltaehkäistä huolellisella ja kattavalla pre- ja postoperatiivisella lääkehoidolla.

Neuropaattisen kivun diagnosointi koirilla voi olla toisinaan haasteellista ja monivaiheista, etenkin jos kipuoireen aiheuttava taustasyy ei ole heti selkeästi osoitettavissa riittävän selkeiden ja painavien kliinisten sairauteen viittaavien oireiden, sekä niihin pojautuvien diagnoosia tukevien tutkimusten pohjalta.

Jatkuva jomottava kipu, tai äkilliset, ennustamattomat ja sähköiskumaiset kivut, tai teoriassa kivuttomien ärsykkeiden tuntuminen kipuna (allodynia = kipuyliherkistyminen) ovat ominaisia hermovauriokivuille.

Neuropaattisessa kivussa tuntoaisti saattaa toimia poikkeavasti, mikä johtuu tuntoratojen vaurioitumisesta ja sen aiheuttamista plastisista muutoksista aivoissa.
Aivojen plastisuus tarkoittaa, että niillä on kyky muuttaa hermosolujen välisten synapsien määrää ja vahvuutta, mikä on tavallista kroonisissa kiputiloissa. Yksittäisten synapsiyhteyksien liiallinen vahvistuminen, tai heikkeneminen voi johtaa hermosolujen yliaktiivisuuteen, tai totaaliseen vaimenemiseen.
Hermoihin kohdistuvan ärsykkeen ja sen synnyttämän vasteen (esim. refleksi) välinen suhde voi olla muuttunut joko määrällisesti, laadullisesti, tai ajallisesti.

Neuropaattisessa kivussa itse tuntoherkkyys voi olla heikentynyt (hypoestesia), kipuherkkyys voi olla heikentynyt (hypoalgesia), tuntoherkkyys voi olla lisääntynyt (hyperestesia), tai kipuherkkyys voi olla myös lisääntynyt (hyperalgesia).

Haamukipu, fantomikipu, eli aavesärky, aavekipu on kipua, joka tunnetaan menetetyssä ja puuttuvassa, yleensä amputoidussa elimistön osassa, kuten varvas, häntä jne.
Aavekipu on neuropaattista kipua, jonka syntymekanismi on edelleen osittain tuntematon, mutta tällä hetkellä tiedetään siinä olevan mukana sekä keskus-, että ääreishermoston mekanismeja.

Eläinlääketieteessä ei ole toistaiseksi tehty tutkimuksia eläinten aavekivusta.
On kuitenkin syytä painavasti olettaa, että eläimet kokevat aavekipua siinä missä ihmisetkin, koska niiden kipua välittävät järjestelmät ovat hyvin samanlaiset, kuin ihmisillä.
Aavekivun arviointi ja sen hoidollinen lähestyminen tukeutuu vielä toistaiseksi ihmislääketieteestä saatuun informaatioon ja sen soveltamiseen.

Krooninen kipu raaja-amputaation jälkeen on monitahoinen ongelma, johon liittyy erilaisia kipuongelmia myös muualla kehossa. Amputaatiota seuraava kehon asennon muutos altistaa muiden muassa selkäkivuille, sekä muiden raajojen kuormitusvirhekivuille.

Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet kroonisen kivun ennen amputaatiota olevan riskitekijä aavekivulle ja osalla amputoiduista kipu jatkuu samanlaisena amputaation jälkeen, kuin juuri ennen amputaatiotakin koettu kipu. Nämä havainnot tukevat hypoteesia siitä, että voimakkaat kipukokemukset jättävät pysyviä jälkiä keskushermostoon, mistä kehittyy niin sanottu somato-sensorinen kipumuisti.
Eläintenkin aavekipua voisikin mahdollisesti yrittää ehkäistä amputaatio- leikkausten pre- ja postoperatiivisessa vaiheessa tehokkaalla kivun lääkehoidolla jatkuen vielä muutamia amputaation jälkeisiä viikkoja. Näin voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä myös kroonisen aavekivun kehittymistä koirilla. 
 

Syöpäkipu

 

Syöpäsairaudessa kivun erilaisina aiheuttajina ovat mahdollisesta kasvaimesta itsessään aiheutuva kipu, tulehdukselliset kivut, neuropaattiset kivut, tai syöpähoidosta aiheutunut kipu, sekä etenevien syöpien terminaalivaiheessa kakeksiasta, eli syöpä-sairauden seurannaisilmiönä tapahtuvasta kuhtumisesta aiheutuva (etenevä kudosvaurio)kipu.

Erillisestä kasvannaisesta aiheutuvia kipuja on useanlaisia, kuten kasvainta ympäröivään kudokseen kohdistuva mekaaninen ärsytys ja mahdollinen verenkierron heikkeneminen alueella, kudostuhoon liittyvä tulehdus, kemiallisten kipuun liittyvien välittäjäaineiden vapautuminen, sekä mahdollinen kudoshermoon kohdistuva paineen synnyttämä neuropaattinen kipu.

Vaikka kaikki kasvaimet eivät aiheuta kipuja, keskimäärin 30 %:lla koirista, joilla havaitaan kasvaimia, esiintyy jonkinasteisia kipuja diagnoosihetkellä.

Koirien tavallisin ja kivuliain pahanlaatuinen syöpämuoto on luuston osteosarkooma.
Kaiken kaikkiaan syövän eri muotojen kipuluokituksissa eläinlääkäreiden keskimääräisen arvion mukaan kivuliaimpia ovat luuston kasvaimet, suun kasvaimet taas kohtalaisesta erittäin kivuliaisiin, sekä ihon-, keuhkojen-, nisien kasvaimet ja lymfosarkooma lievemmästä kivusta kohtalaiseen kipuun liitettäviä.

Syövän kipuluokitus on kuitenkin aina yksilökohtainen ja siihen vaikuttavat useat muuttuvat tekijät, kuten syövän laajuus, tarkempi sijainti kudostyypissä ja metasoivuus (etäpesäkkeiden synnyn voimakkuus), sekä syövän ”kypsyysvaihe”, jossa sairaus diagnosoidaan ja sitä voidaan alkaa hoitaa.

Monien syöpien hoidossa on nykyään hyväkin hoitoennuste, jolloin syöpäkivuistakin on mahdollista hoidon jossain vaiheessa vapautua, kun kudosten toipuminen pääsee hyvään vaiheeseen. Toisaalta on syöpämuotoja, kuten osteosarkooma, jonka ennuste on hoitotoimista riippumatta käytännössä aina huono ja odotettavissa oleva eliniän ennustekin hoidosta huolimatta on hyvin matala, sekä palaavat, tai jatkuvat kivut ovat merkittävä ongelma.

Toisinaan siis myös oikea-aikainen eutanasia saattaa olla ainoa keino tarpeettoman kivusta johtuvan kärsimyksen päättämiseksi. 

 

HUOM! Kuvaukset tässä tiivistetysti kivun vaikeista ilmenemismuodoista kertovassa artikkelissa on tarkoitettu ainoastaan yleisen tiedon lisäämiseksi.
Mikäli koiralla esiintyy vaikeaan kipuun viittaavia oireita, tulee sen hoidosta aina ensisijaisesti keskustella koiraa hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Tätä tekstiä lainatessa, tai kopioitaessa tulee tekijänoikeuksien mukainen alkuperäinen lähde ja tekijä aina ehdottomasti mainita: Koiran kipuartikkelisarja, Osa 4 - Sari Kivilähde: Kivun vaikeat erityismuodot

Lähteitä:
Merck Veterinary manual, Pain assessment and management: Sandra Allweiler/ Cronic Pain, A. Bell, J. Helm, J. Reid: Veterinarians attitudes to chronic pain in dogs, L. Helenius : Aavekipu koirilla ja kissoilla raaja-amputaatioleikkausten jälkeen, Lascelles BDX: Management of chronic cancer pain, Looney A: Oncology pain in veterinary patients, Mathews K. A.: Neuropathic pain in dogs and cats: if only they could tell us if they hurt