ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI

Teksti: NTM, ELH, Eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde

ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI – MITEN VÄLTTYÄ ?

Muutama päivä sitten, 18. marraskuuta, vietettiin jälleen kerran vuosittaista, suomalaisittain ilmaistuna ”Euroopan antibioottipäivää” (European Antibiotic Awareness Day). Tämän päivän tavoitteena on muistuttaa antibioottien tarkoituksenmukaisesta ja vastuullisesta käytöstä. Kampanjoinnin teemana on ennaltaehkäistä antibioottiresistenssiä ja säilyttää antibioottien teho mahdollisimman toimivana.

Mitä on antibioottiresistenssi ? 

Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien itsenäistä kykyä torjua jonkin tietyn, tai useamman antibiootin vaikutusta. Eläimet eivät varsinaisesti tule fysiologisesti vastustuskykyiseksi antibiooteille, vaan vastustuskyvyn antibiooteille muodostavat elimistöön kulkeutuvat ja siellä lisääntyvät taudinaiheuttajabakteerit.

Toisin sanoen, antibiootille resistenssin muodostanut bakteeri pystyy kasvamaan ja lisääntymään myös antibiootista huolimatta, eli lääkityksenkin aikana.

Eniten viimeaikoina huomiota ovat saaneet eläimillä enenevässä määrin tavatut, antibiooteille resistentit ”sairaalabakteerit”. Nämä ovatkin todellisen huolen aihe, koska niistä käytännössä kaikki ovat zoonoottisia, eli mahdollisia eläimestä ihmiseen tarttuvia ja antibioottihoitoon vastaamattomia taudinaiheuttajia.

Sairaalabakteereilla, eli toisin ilmaistuna moniresistenteillä bakteereilla tarkoitetaan yleisesti ottaen antibiooteille erittäin vastustuskykyisiä bakteereita. Näistä bakteereista tunnetuimpia ovat MRSA, MRSP sekä ESBL. Näitä bakteereita tavataan enenevässä määrin myös lemmikkieläimillä mm. iho- ja virtsatietulehdusten yhteydessä.

Tietynlainen ”hankittu” antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteerin omassa perimässä tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät bakteerien vastustuskykyä antibiooteille. Toistuvat, etenkin epäspesifiset antibioottilääkitykset saattavat osaltaan altistaa hankitun antibioottiresistenssin synnylle. 

Onko antibioottilääkitys aina paras hoito ?  

Antibiootit ovat lääkeyhdisteitä, jotka tappavat mikrobeja, tai hidastavat niiden kasvua. Sairautta aiheuttava bakteeri voi kuitenkin olla lähtökohtaisesti vastustuskykyinen (resistentti) antibiootille, tai resistenssi voi kehittyä usein toistuvien, ei-spesifisten antibioottilääkitysten seurauksena.

Monet eläimellä oireita aiheuttavista tilanteista eivät välttämättä ole mikrobien aiheuttamia ilmiöitä, jolloin antibioottilääkitys ei tehoa, eikä luonnollisestikaan ole tarpeen, vaan saattaa jopa olla haitallinen.

Valtaosa ei-mikrobien aiheuttamista ongelmista voidaan ja tulisikin hoitaa ilman antibiootteja. Esimerkkinä tästä; monet iho- ja suolisto-ongelmaiset koirat saadaan oireettomiksi pelkästään ruokavalion järkeistämisellä, sekä mahdollisten (yleistenkin) ravintoainepuutosten korjaamisella täsmällisellä, oikeaoppisella ravintolisien käytöllä. Tämän tulee luonnollisesti tapahtua tehokkaasti ja turvallisesti koiran ravitsemusta ja sairauden oireita ja taustoja laajemmin tuntevan ammattilaisen opastuksessa. Suomessa tällaisia laajan tietotaustan omaavia ammattilaisia ovat mm. koulutetut Koiran ravitsemusneuvojat (KRN). Lisätietoa: https://www.seto.fi/5

Antibiootteja tarvitaan kiistatta. Toisinaan niiden käyttö pelastaa hengen. Nyt yhä useammin kuitenkin eläinlääkinnässäkin haetaan erilaista lähestymistapaa bakteerien kanssa selviytymiseen.  

Etenkin nykyinen lemmikkieläinten ja ihmisen hyvin tiivis yhteiselo luo uusia riskejä ja onneksi myös uutta, jämäkkää ja aiheellista pohdintaa zoonoottisten, eli ihmisen ja eläimen välillä tapahtuvien tartuntojen ja resistenssien kehittymisen välisestä yhteydestä.  

Bakteerirealiteettia

Erilaiset patogeenibakteerit, joista osa on enemmän ja osa vähemmän haitallisia, ovat osa nykyistä elinympäristöämme.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen osaston asiantuntijat toteavat tuoreessa dokumentissaan, että esimerkiksi n. 5% suomalaisista koirista kantaa suolistobakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä penisilliini- ja kefalosporiini-ryhmän lääkeaineille.

Nämä ns. ESBL-bakteerit ovat usein resistenttejä myös muille antibiooteille.ESBL-bakteereja ovat esim. Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae. ESBL-ominaisuus tekee bakteerin vastustuskykyiseksi hoidossa käytetyille antibiooteille, koska ne itsessään tuottavat antibiootteja pilkkovia entsyymejä (extended spectrum beta-lactamases, ESBL).
Monet eläimet (kuten ihmisetkin) voivat kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria ilman näkyviä oireita, esimerkiksi iholla, tai suolistossa.

Bakteeri ei aina siis aiheuta oireita, mutta kun elimistön vastustuskyky syystä, tai toisesta pettää, voi bakteerin lisääntyminen johtaakin massiiviseen, äkilliseen, rajuunkin infektioon. Tällöin kohdataan vakavia, akuutteja ongelmia, koska resistentin bakteerin häätäminen elimistöstä on hyvin hankalaa.
Erityisen hankalaksi ongelma muodostuu, kun resistentti bakteeri lisääntyy elimistön pinnan sisäpuolella, esimerkiksi suolistossa.
Resistenttiä bakteeria kantavat eläimet voivat levittää bakteeria edelleen eteenpäin.

Etenkin koirien ruokintakulttuurin uudehko muotisuuntaus, eli raakaruokinta, on tuonut uusia haasteita eläinlääkintään haitallisten ja zoonoottisten (eli eläimestä ihmiseen tarttuvien) bakteerien lisääntymisen myötä.
Raa’assa lihassa voi esiintyä mm. Salmonellaa (joka on erittäin infektiivinen, tartuntakykyinen kaikkien eri eläinlajien välillä, ihminen mukaanlukien), Listeriaa ja E. Colia. Suomalaisessa tutkimuksessa lemmikkien raakaravinnosta tavattiin myös Campylobakteereita patologisessa määrin. Kaikki edellä mainituista bakteerilajeista ovat zoonoottisia.

Bakteereja on – mutta missä vaiheessa niistä tulee vakava terveysongelma eläimelle, tai niiden seurassa eläville ihmisille?

Resistenttien bakteerien esiintyvyys Suomessa

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen yksikön asiantuntijat ovat hiljakkoin tutkimuksessa todenneet, että moniresistentit bakteerit ovat esim. tuontikoirilla huolestuttavan yleisiä.

Mikrobilääkkeille vastustuskykyisiä suolistoperäisiä bakteereita on tänä vuonna (2017) löydetty koirien seulontanäytteistä neljä kertaa useammin, kuin viime vuonna. Osa näistä bakteereista voi tarttua myös ihmiseen. Helsingin yliopiston asiantuntijat kehottavat ulkomailta koiratarhoilta eläimiä tuovia järjestöjä ottamaan toiminnassaan huomioon resistenttien bakteerien leviämisriskin.

Lue koko artikkeli:
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/moniresistentit-bakteerit-ovat-tuontikoirilla-huolestuttavan-yleisia

Resistenssin ennaltaehkäisy
Resistenssin kehittymisen estämiseksi antibioottihoito ja sen tarpeellisuus tulisi harkita tarkasti jokaista eläinpotilasta tutkittaessa ja oireiden syytä selvitettäessä.Eviran mukaan:

• Eläinlääkärin tulisi tehdä lääkityspäätös vasta, kun potilas on tutkittu ja laboratoriakokein varmistettu antibioottihoidon tarpeellisuus
  
• Kissojen ja koirien iho- ja pehmytkudosinfektioissa, sekä virtsatietulehduksissa lisääntyneen resistenssin vuoksi näytteenotto ensimmäisellä kerralla on erittäin suositeltavaa.
  

• Eläinlääkäri valitsee sopivimman antibiootin, antotavan ja annostuksen. Toistuvissa tapauksissa taustasyy on selvitettävä.
  
• Usein antibiootti ei yksin auta, vaan lisäksi tarvitaan tukihoitoja, kuten tulehtuneen alueen puhdistus, tai suojaaminen esimerkiksi nuolemiselta. Ne ovat aivan yhtä tärkeitä eläimen paranemiselle kuin antibiootti.
  

• Toistuvissa iho- ja korvatulehduksissa tulehdusta ylläpitävän syyn selvittäminen ja sen hoito ovat avainasemassa infektioiden paranemisessa.
  

Resistentit bakteerit eivät yleisesti aiheuta sen vakavampia sairauksia, kuin muutkaan yleisemmät bakteerit. Ongelmana onkin oireista kokonaan toipuminen. Myös terve eläin voi kantaa resistenttejä bakteereita. Resistentit bakteerit, tai niiden resistenssitekijät voivat siirtyä eläinten ja ihmisten välillä.

Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden ja lääkeaineyhdistelmien käyttöä on pääsääntöisesti vältettävä. Jos antibiootteja joudutaan käyttämään, tulisi valita mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti paikallishoitovalmisteita, jolloin antibiootti saadaan kohdistettua juuri tarvittavaan kudokseen. Useissa infektioissa tämä ei ole mahdollista, jolloin joudutaan käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja

Antibiootti tulee kohdistaa mahdollisimman tarkasti infektion aiheuttamaan bakteeriin ja käyttää antibioottia, joka tappaa mahdollisimman vähäisessä määrin muita bakteereita (käytetään niin sanottuja kapeakirjoisia lääkkeitä). Tässä tärkeänä apuna toimivat täsmentävät laboratoriotutkimukset.

Antibioottikuuria ei koskaan tule lopettaa kesken ilman lääkärin konsultointia, sillä huonosti hoidettu infektio lisää resistenssin kehittymistä merkittävästi. Keskenjääneen kuurin jälkeen eloonjääneet bakteerit voivat elpyä ja vaatia taas uuden kuurin, eli lisätä antibioottien käyttöä. Osalla selviytyneistä bakteereista on lisäksi tällöin mahdollisesti kehittynyt resistenssiä jo käytettyä antibioottia kohtaan.

Eläimen omaa immunniteetia kohottava tukihoito

Eläimen yksilöllinen kyky vastustaa infektioita on usein jo tiineyden aikana sikiön emältään saamien hyvien, tai huonojen rakennusaineiden tuotosta.
Infektioilta suojaavan mikrobiomin kehitys alkaa jo kohdussa ja jatkuu välittömästi syntymän jälkeen, muokkautuen nopealla tahdilla erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Suurin osa esim. synnynnäisestä infektioherkkyydestä voitaisiin kokonaan välttää emon oikeanlaisen ruokinnan ja sikiönkehityksen edellyttämien suojaravinteiden riittävällä turvaamisella. Heikkoa, infektioihin altistavan ”perimän” vaikutusta voidaan myöskin merkittävästi vaimentaa ja oireiden puhkeamista jopa estää, mistä on jo suppeampaa eläinlääketieteellistä tutkimusnäyttöäkin.

Tulehdus syntyy solukalvoon, ja sen edetessä ympäröivään, laajempaan soluryhmään kohdistuvasta, tulehdusreaktion synnyttämästä hapetusstressistä, mikä estää solun normaalia aineenvaihduntaa ja ravinteiden saantia, sekä johtaa ennen pitkää solu- ja kudostuhoon.
Tätä reaktiota voidaan tehokkaasti rajoittaa mm. tarkkaan valikoidulla antioksidanttihoidolla, mikä käytännössä tarkoittaa oikein valittujen ravintolisien terapeuttista täsmäkäyttöä. Kulloisenkin kudosvaurion ja siitä aiheutuvan tulehdusreaktion taustalla on iso joukko erilaisia taustasyitä, joiden huomioinnin ja hoidon tehokkaassa toteutuksessa voidaan käyttää apuna esim. koulutetun Koiran ravitsemusneuvojan (KRN) palveluita.

Hyvä linkki käsiteltyyn aiheeseen: http://elainystavasilaakari.fi/2017/11/antibioottiresistenssi/