tiistai 5. kesäkuuta 2018

Osaatko varautua koiran lämpöhalvaukseen?

Teksti: ELH, NTM, Eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde


Ihanan, aurinkoisen, kesäisen sään ja helteiden myötä lienee asiallista palauttaa mieleen perusasioita koiran kehon alttiudesta ja tavasta reagoida kuumuuteen.

Koiran lämmönsäätelystä vastaava mekanismi poikkeaa merkittävästi esim. meidän ihmisten vastaavasta. Koiralla ei ole käytännössä juuri lainkaan ihossaan hikirauhasia, joten se ei voi ”viilentää” kehoaan ihon kautta hikoilemalla, eli elektrolyyttejä sisältäviä lämmenneitä nesteitä ulos erittämällä, kuten vaikkapa me ihmiset.
Ihmisen hikoillessa ja tätä kautta tapahtuvan nesteenmenetyksen haittoja solutasolla voidaan korjata nauttimalla ennakoidusti enemmän nestettä, eli nestetankkauksella, tai ”tankkaamalla” elektrolyyttejä ennalta silloin, kun tiedetään hikoilun lisääntyvän vaikkapa treenaamisen seurauksena.


Rasitus (esim. treenaaminen) lämmittää kehoa, lähinnä lihaksia, mikä lisää koiran perusaineenvaihduntaa. Tätä kehon lämmönnousua korjatakseen koira alkaa hikoilla lajinomaisesti (= läähättää) ja poistaa tätä kautta lämpöä kehostaan. Samalla tapahtuu jonkin verran nesteenmenetystä. Rasitustiloissa koiran nesteentarve lisääntyy aina jonkin verran, etenkin pitkään työskenneltäessä.

Koirien janoisuuteen ja nestetarpeeseen vaikuttavat yksilölliset seikat, joissa taustaekijöinä ovat ravinnon koostumus (mm. neste- ja suolapitoisuus) ja keholle ominainen, yksilöllinen nestemäärä, sekä yksilön kyky säädellä nestetasapainoa. Nestetasapainon säätely kehossa tapahtuu pääasiassa munuaisten avulla ja hormonaalitekijöiden vaikutuksesta.
Kehon yksilölliseen, perus-nestepitoisuuteen vaikuttavat mm. kehossa esiintyvän rasvan määrä ja koiran ikä.

Koiraa ei koskaan harjoitus-, tai kilpailutilanteessa tulisi holtittomasti pakkojuottaa esim. vesipullosta. Koiran paksusuolen kyky imeyttää kerralla suuria nestemääriä on rajallinen. Tämänkään vuoksi äkillinen, määrältään suuri kertajuotto ei hyödytä, vaan ylimääräinen neste jää hölskymään suolistoon ja saattaa jopa haitata koiran suoritusta. Imeytymätön neste siirtyy lopulta osaksi ulostemassaa ja aiheuttaa löysiä-, jopa ripuliulosteita. Oletettu ns. rasitus-, tai helleripuli saattavat siis olla myös seurausta imeytyskyvyn ylittävien nestemäärien liikasaannista.
Mikäli pakkojuotettava neste sisältää veden lisäksi muitakin ainesosia, kuten lisättyjä elektrolyyttejä, saattaa jo minimaalinen määrä vahingossa keuhkoihin joutuessaan aiheuttaa vakavan tulehdustilan.

Nesteen imeytymistä paksusuolesta parantaa huomattavasti, kun siihen lisätään pieninäkin määrinä helposti sulava eläinvalkuaislähde; esim. kananmunaa, raejuustoa, kanaa jne. Samalla nesteen maittavuus (ja elektrolyyttirakenne) paranee ja koira saadaan vapaaehtoisesti nauttimaan nestettä kohtuullisia määriä.

Nestetasapainon kannalta on tärkeämpää elektrolyyttien (natrium, kalium) riittävä, olemassaoleva määrä ja tasapaino elimistössä, eli solutasolla. Natrium- ja kaliumionit ylläpitävät pumppujärjestelmää, joka huolehtii, että nesteen määrä soluissa ja kehossa pysyy vakiona. Elimistön solutason elektrolyyttitasapaino on sidoksissa mm. perusravinnon kivennäisrakenteeseen terveen koiran kohdalla.

Kehon lämpötilan nousu ja lämpöhalvaukselle altistuminen eivät ole suoraan sidoksissa nestetasapainoon , tai juomalla saadun nesteen määrään.
Entuudestaan solutasolla kuiva keho kuitenkin reagoi herkemmin rasituksen, tai lämpötilan kasvusta seuraavaan perusaineenvaihdunnan lisääntymiseen ja siitä johtuvaan lämpötilan kohoamiseen.

Koiran karvapeitteen pohjavilla suojaa esim. auringon lämmöltä muodostaessaan ilmavaipan ihon päälle - koiran turkkia ei pidä kastella kuumalla ilmalla, koska tällöin ilmavaippa häviää ja kostea lämpö jää jumiin koiran keholle altistaen lämpöhalvaukselle. Haluttaessa viilentää koiraa, kastellaan viileällä vedellä esim. suihkupullosta vain vatsanalunen ja anturat, raajat/ raajojen sisäpinta. Myös viilennettyä/ kylmällä vedellä toistuvasti kasteltua pyyhettä voi tarjota lepoalustaksi.

Aurinkoisella säällä koiraa ei kannata jättää autoon, edes puolivarjoon, tai muutenkaan suoraan aurinkoon (esim. näyttely-, tai kisapaikalla). Myös psyykkinen ja fysiologinen stressi voivat altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Koiran normaali kehonlämpö aikuisella koiralla on 37-38,5º. Lämpöhalvaksen oireita ilmaantuu, kun lämpötila pääsee nousemaan 41-43º.
Lämpöhalvauksen ensimmäisiä oireita ovat voimakas läähättäminen ja levottomuus, sekä jonkinasteinen poissaolevuus. Mikäli lämpeneminen jatkuu, on yleensä seurauksena heikotus, horjahteleminen ja vaappuva kävely. Oksentelu ja ripulointi ovat mahdollisia. Tilan edetessä on seurauksena shokki, tajuttomuus ja lopulta koira saattaa menehtyä.

Ensiapuna koira siirretään mahdollisimman viileään (esim. varjoon) ja aletaan viilentää kehoa pikkuhiljaa. Viilennys voidaan tehdä esim. viileällä vedellä valelemalla aloittaen raajoista ja vatsan alta. HUOM! Koiraa ei saa viilentää jääkylmällä vedellä, tai jäillä! Liian nopea viilentäminen saa lämmönsäätely-järjestelmän järkkymään entisestään.
Koiralle voi tarjota haaleaa vettä vapaaehtoisesti juotavaksi, mikäli se on tajuissaan.

Niin pian, kuin koiran kunto vähänkään kohenee, se tulisi pyrkiä saamaan jatkohoitoon eläinlääkärille, jossa mm. elektrolyyttitasapainoa palautetaan ravinneliuoksella nesteyttämällä. Joskus tarvitaan myös shokin elvytyshoitoa. Shokkipotilas on veltto, pulssi on kohonnut, limakalvot ovat vaaleat ja raajat viileät. Koira tulee kuljetuksen ajaksi asettaa oikealle kyljelle, kaula suoraksi ojennettuna ja takapää hiukan koholle. Kieli vedetään ulos ja tarkistetaan, että hengitystiet ovat auki.

Lämpöhalvauksen ennaltaehkäisynä kannattaa suunnitella esim. autolla matkustaminen päivän viileämmille ajanjaksoille. Jollei tämä ole mahdollista, kannattaa käyttää viileitä kuljetusalustoja, viilentävää kuljetuspeittoa, asettaa kuljetushäkin johonkin osaan kylmävaraaja, sekä suojata kuljetushäkki esim. pimennysverholla. Ilmastointi ei välttämättä riitä auton takaosan ilmanvaihtoon. Tauot pitkillä matkoilla matkan aikana ovat tarpeen, joskin tuolloin koiran ulkoilutus suorassa auringonpaahteessa voi vähentää sen hyötyjä.

Koiran treenaamista ja kisaamista ääriolosuhteissa tulisi miettiä myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Vastuu koiran hyvinvoinnista on aina viimekädessä koiranomistajalla. Koira itse ei tavallisesti osaa kieltäytyä sille tarjotusta aktiviteetista haittoja ennakoivasti.