Osaatko ennaltaehkäistä koiran lämpöhalvausriskiä oikein?

Teksti: ELH, NTM (luonnonvara-ala), eläinten terveyspalveluyrittäjä (vuodesta 1996), eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde

Ihanan, aurinkoisen, kesäisen sään ja helteiden myötä lienee ajankohtaista palauttaa mieleen perusasioita koiran kehon alttiudesta ja tavasta reagoida kuumuuteen.

Koiran lämmönsäätelystä vastaava mekanismi poikkeaa merkittävästi meidän ihmisten vastaavasta. Koiralla ei ole käytännössä juuri lainkaan ihossaan hikirauhasia, joten se ei voi ”viilentää” kehoaan ihon kautta hikoilemalla, eli elektrolyyttejä sisältäviä lämmenneitä nesteitä ulos erittämällä, kuten vaikkapa me ihmiset, tai hevoset.
Ihmisen hikoillessa ja tätä kautta tapahtuvan nesteen menetyksen haittoja voidaan korjata nauttimalla ennakoidusti enemmän nestettä, eli nestetankkauksella, tai ”tankkaamalla” lisää elektrolyyttejä silloin, kun tiedetään hikoilun lisääntyvän vaikkapa tulevan treenaamisen seurauksena.

Rasitus (kuten harjoittelu) lämmittää kehoa, ensisijaisesti lihaksia, mikä lisää koiran perusaineenvaihduntaa (PAV). Tätä kehon lämmönnousua korjatakseen koira alkaa "hikoilla" lajinomaisesti
(= läähättää) ja poistaa tätä kautta lämpöä kehostaan. Samalla tapahtuu nesteen menetystä. Rasitustiloissa koiran nesteentarve lisääntyykin aina jonkin verran, etenkin pitkään työskenneltäessä.

Koirien janoisuuteen ja nesteen tarpeeseen vaikuttavat yksilölliset seikat, joissa taustaekijöinä ovat mm. ravinnon koostumus (mm. neste- ja suolapitoisuus) ja keholle ominainen, yksilöllinen nestemäärä, sekä myös yksilön kyky säädellä nestetasapainoa. Nestetasapainon säätely kehossa tapahtuu pääasiassa munuaisten avulla ja hormonaalitekijöiden vaikutuksesta.

Kehon yksilölliseen, perusnestepitoisuuteen vaikuttavat mm. kehossa esiintyvän rasvan, tai lihasmassan määrä ja koiran ikä.

Koiraa ei koskaan harjoitus-, tai kilpailutilanteessa tulisi pakkojuottaa holtittomasti esim. vesipullosta. Koiran paksusuolen kyky imeyttää kerralla suuria nestemääriä on vain rajallinen. Tämänkään vuoksi äkillinen, määrältään suuri kertajuotto ei hyödytä, vaan ylimääräinen neste jää hölskymään suolistoon ja saattaa jopa haitata koiran suoritusta. Imeytymätön runsas neste siirtyy lopulta paksusuolessa osaksi ulostemassaa ja aiheuttaa löysiä-, pahimmillaan ripuliulosteita. Oletettu ns. rasitus-, tai helleripuli saattavat siis olla myös seurausta suolen imeytyskyvyn ylittävien nestemäärien liikasaannista.
Mikäli pakkojuotettava neste sisältää veden lisäksi muitakin ainesosia, kuten lisättyjä elektrolyyttejä, saattaa jo minimaalinen määrä vahingossa keuhkoihin joutuessaan aiheuttaa tulehdustilan.

Nesteen imeytymistä paksusuolesta parantaa huomattavasti, jos siihen lisätään pieninäkin määrinä helposti sulava eläinvalkuaislähde; esim. kypsennettyä kananmunaa, raejuustoa, kanaa jne. Samalla nesteen maittavuus paranee ja koira saadaan vapaaehtoisesti nauttimaan nestettä kohtuullisia määriä.

Nestetasapainon kannalta on veden juottoa tärkeämpää elektrolyyttien (et. natrium, kalium) riittävä, olemassa oleva määrä ja tasapaino elimistössä, eli solutasolla. Natrium- ja kaliumionit ylläpitävät pumppujärjestelmää, joka pyrkii huolehtimaan, että nesteen määrä soluissa ja kehossa pysyy vakiona.

Kehon lämpötilan nousu ja lämpöhalvaukselle altistuminen eivät siis ole suoraan sidoksissa koiran nestetasapainoon, tai esim. juomalla saadun nesteen määrään. Viileän veden juonti kuitenkin auttaa monasti jäähdyttämään hetkellisesti.
Entuudestaan solutasolla kuiva keho kuitenkin reagoi herkemmin rasituksen, tai lämpötilan kasvusta seuraavaan perusaineen-vaihdunnan lisääntymiseen ja siitä johtuvaan elimistön lämpötilan kohoamiseen.

Koiran karvapeitteen pohjavilla suojaa myös auringon lämmöltä muodostaessaan ilmavaipan ihon päälle - koiran turkkia ei tulisi täysin kastella kuumalla ilmalla, koska tällöin ilmavaippa häviää ja kostea lämpö jää jumiin koiran keholle altistaen lämpötilan kohoamiselle. Haluttaessa viilentää koiraa, kastellaan (esim. suihkupullolla) viileällä vedellä vain vatsan alunen ja anturat, raajat/ raajojen sisäpinta. Myös viilennettyä/ kylmällä vedellä toistuvasti kasteltua pyyhettä voi tarjota koiran lepoalustaksi.

Aurinkoisella säällä koiraa ei kannata jättää autoon, edes puolivarjoon, tai muutenkaan suoraan aurinkoon (esim. näyttely-, tai kisapaikalla). Myös psyykkinen ja fysiologinen stressi voivat altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Koiran normaali kehonlämpö aikuisella koiralla on 37-38,5º. Lämpöhalvaksen oireita ilmaantuu, kun lämpötila pääsee nousemaan 41-43º.

Lämpöhalvauksen ensimmäisiä oireita ovat voimakas läähättäminen ja levottomuus, sekä jonkin asteinen poissaolevuus. Mikäli lämpeneminen jatkuu, on yleensä seurauksena heikotus, horjahteleminen ja vaappuva kävely. Oksentelu ja ripulointi ovat mahdollisia. Tilan edetessä on seurauksena shokki, tajuttomuus ja lopulta koira saattaa menehtyä.

Ensiapuna koira siirretään mahdollisimman viileään (varjoon, sisälle tmv.) ja aletaan viilentää kehoa pikkuhiljaa. Viilennys voidaan tehdä esim. viileällä vedellä valelemalla aloittaen raajoista ja vatsan alta. HUOM! Koiraa ei saa viilentää jääkylmällä vedellä, tai jäillä! Liian nopea viilentäminen saa lämmönsäätelyjärjestelmän järkkymään entisestään.

Koiralle voi tarjota haaleaa/ viileää vettä vapaaehtoisesti juotavaksi, mikäli se on tajuissaan. Tajuttoman koiran pakkojuotto saatta johtaa koiran tukehtumiseen.

Niin pian, kuin koiran kunto vähänkään kohenee, se tulisi pyrkiä saamaan jatkohoitoon eläinlääkärille, jossa mm. elektrolyytti-tasapainoa palautetaan nesteyttämällä ihonalaisesti. Joskus tarvitaan myös shokin elvytyshoitoa. Shokkipotilas on veltto, pulssi on kohonnut, limakalvot ovat vaaleat ja raajat viileät. Koira tulee kuljetuksen ajaksi asettaa makuulle oikealle kyljelle, kaula suoraksi ojennettuna ja takapää hiukan koholle. Kieli vedetään ulos ja tarkistetaan, että hengitystiet ovat varmasti auki.

Lämpöhalvauksen ennaltaehkäisynä kannattaa suunnitella esim. autolla matkustaminen päivän viileämmille ajanjaksoille. Jollei tämä ole mahdollista, on tärkeää käyttää viilennettäviä kuljetusalustoja, viilentävää kuljetuspeittoa, asettaa kuljetushäkin johonkin osaan kylmävaraaja, sekä suojata kuljetushäkki esim. pimennysverholla.
 

Auton koneellinen ilmastointi ei välttämättä riitä auton takaosan ilmanvaihtoon. Tauot matkan aikana pitkillä matkoilla ovat tarpeen, joskin tuolloin koiran ulkoilutus suorassa auringonpaahteessa voi vähentää sen hyötyjä.

Koiran treenaamista ja kisaamista ääriolosuhteissa tulisi miettiä myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Vastuu oman koiran hyvinvoinnista on aina viime kädessä koiranomistajalla, koska koira itse ei tavallisesti osaa kieltäytyä sille tarjotusta aktiviteetista, tai kilpailutilanteesta mahdollisia haittoja ennakoivasti. 

Linkki lisälukemiseen aiheesta kiinnostuneille

Eläinlääketieteellisesti vahvistettua asiatietoa koiran perustoiminnoista englanninkielellä: https://www.merckvetmanual.com/dog-owners/description-and-physical-characteristics-of-dogs/description-and-physical-characteristics-of-dogs