KOIRAN ALLERGIA

 

© Sari Kivilähde

Allergioiden syitä pohditaan yleisesti etenkin genetiikan näkökulmasta, etsien selitysta periytyvyydestä. Ongelmien ilmaantuessa haetaan vanhemmista ja sukulaisista samankaltaista, allergiaan viittaavaa oireilua. Toisinaan tämä yhteys onkin nähtävissä, mutta useimmiten ei.

Allergioiden periytyvyyttä ei ole voitu selkeästi osoittaa, vaikkakin joissain roduissa tai joidenkin roturyhmien sisällä voidaan nähdä allergioita muita enemmän.
Perinnölliseen taustaan viittaavissa, voimakkaasti oireilevissa atopiatapauksissa (atooppinen ihotulehdus) on tyypillistä, että oireet alkavat jo hyvin nuorella pennulla. Ensimmäiset oireet saattavat puhjeta jo 3-4 kuukauden iässä, kuitenkin pääsääntöisesti viimeistään alle vuoden iässä.
Näissä tapauksissa on tavanomaista, että hoidettava vastaa lääkehoitoon, esim. kortisonipohjaiseen, vain tilapäisesti, tai ei lainkaan.

Koiralla esiintyy merkittävässä määrin yliherkistymistä tietyille ravinnon ainesosille, kuten kuivamuonan sisältämät kemikaalit. Koska koiran elimistö sietää näitä elimistöä ärsyttäviä aineita useimmiten melko pitkään, jopa vuosia, ennen kuin oireita ilmaantuu, voi toisinaan olla vaikea osata yhdistää koiran oireita ja niiden lähdettä.

Oireiden, kuten iho-oireiden ja jatkuvien tulehdusten syyksi haetaan usein ensimmäiseksi ns. yleisesti allergisoivaksi tiedettyjen raaka-aineiden ravinnosta saantia (esim. vehnä, riisi).
Pyrittäessä eliminoimaan oletettu allergian aiheuttaja, vaihdetaan tavallisesti kuivamuona toiseen, jossa oletettua allergeenia, ruoka-ainetta ei esiinny. Toisinaan tämä tuottaakin hetkellistä helpotusta. Ei kuitenkaan välttämättä siksi, että oletettu ruoka-aine jää pois, vaan koska eri ruokien kemiallinen koostumus (mm. säilöntäaineiden määrä ja laatu) vaihtelee tuotekohtaisesti. Tästä johtuen koiran elimistö kykenee jälleen jonkin aikaa ”sulattelemaan” uutta tilannetta, kunnes oireet yleensä palaavat. Näissä tapauksissa kyse ei ole aidosta allergisesta rektiosta, mikä sellaisenaan onkin koirilla harvinaista.

Koirilla allergistyyppisesti oirehtivien tilojen taustalla on useimmiten intoleranssi, heikentynyt sietokyky, vaikkapa juuri säilöntä- tai muille ravinnon sisältämille kemikaaleille. Tämä voidaan nähdä esim. ruoka-aineallergiatestien kautta, jossa useimman oirehtivan koiran tuloksissa näkyy enintään raja-arvoja tai hyvin lieviä reaktioita yksittäisille ruoka-aineille.

Intoleranssioireita tavataan yhtälailla tuoreravintoa saavien koirien kohdalla. Raakaravinnon yleistyttyä on nähtävissä ilmiö, jossa voimakkaitakin yleisiä allergisoivia kasviksia tarjotaan koirille raakana, soseutettuna. Soseuttaminen ei kuitenkaan poista kasviksista niiden allergisoivia ominaisuuksia tai kuitupitoisuutta, mikä saattaa kesykoiran kehittyneelle ja mukautuneelle, alkujaan puhtaasti lihansyöjän ruoansulatusjärjestelmälle olla liian haasteellista.

Vastaanotoilla nähdään myös erilaisia raakojen kasvisten ja vihannesten säännöllisestä käytöstä aiheutuvia toiminnallisia kehon toimintahäiriöitä, kuten erilaiset mahan ja suoliston katarrioireet, sekä merkittävät ilmavaivat ja toistuva ripulointi.

Koiran immuniteetin kehittyminen alkaa sikiöasteella tapahtuvasta limakalvo-rakenteiden kehittymisestä ja jatkuu syntymän jälkeen, ollen riippuvainen ensiravinnosta, eli emon ternimaidosta, colostrumista, sekä pennun tulevien viikkojen kehittymisessä tapahtuvista muutoksista . Tänä ajanjaksona pennulle kehittyy kyky käsitellä ruoka-aineita (ja myös allergeeneja) ruoansulatuskanavassaan. 

Allergioiden ja immuniteetin kehittymisen kannalta emän ravinnon laadulla jo

tiineysaikana, mahdollisesti jo jonkin aikaa ennen sitä, sekä myös imetyksen aikana

on korvaamaton merkitys kehittyville sikiöille ja imeväisikäisille pennuille. Myös

vieroituksen ajankohta, sekä sen aikainen ruokinta vaikuttavat oleellisesti pennun

tulevaisuuteen ja immuniteetin rakentumiseen.

Koulutettu koiran diplomiravitsemusneuvoja on ammattilainen, joka voi toimia koirankasvattajan merkittävänä tukihenkilönä suunniteltaessa ja toteutettaessa tiineyden- ja imetysajan ruokintaa. Ravitsemusneuvoja huomioi työskennellessään emän geneetisen taustan, koiran kasvattajan tavoitteen tukemisen ja mahdollisen heikon immuunivasteeen vahvistamisen edellyttämät tukikeinot riski-pennuilla, sekä käytettävissä olevat keinot suoliston kehityksen turvaamisen erityistilanteissa.
Näin saatetaan hyvinkin jopa ennaltaehkäistä osan ”allergioista” kehittyminen.

Koiran allergisuus voi esiintyä monin tavoin, perussyy on kuitenkin aina sama;

elimistön huonosti kehittynyt immuunijärjestelmä reagoi luonnottomalla tavalla

luonnollisiin asioihin, kuten ravintoon.

Jo allergisesti oireilevan ja tulehduskierteiden kanssa kamppailevan koiranomistajan kannattaa ottaa yhteyttä koiran diplomiravitsemusneuvojaan. Myös jotkut eläinlääkärit tekevät suoraa yhteistyötä koiran ravitsemusneuvojien kanssa, joten joissain tapauksissa myös koiraa hoitava eläinlääkäri saattaa pystyä ohjaamaan koiranomistajaa tässä, mikäli lääkehoidoin ei päästä pysyviin tuloksiin toistuvasti oireilevan koiran kanssa.

www.seto.fi

Koiran ruokinta - faktaa / fiktiota

© SARI KIVILÄHDE, Koiran ravitsemusneuvojakouluttaja

Koiran ruokinta on asia, josta on jo hyvänkin aikaa käyty jopa kiivastakin keskustelua. Ja oikeastaan vielä tarkemmin siitä, mikä on koiralle oikeaoppinen ruokintamalli.

Enimmäkseen keskustelua ja kiistelyäkin tästä aiheesta käyvät keskenään ns. ihan tavalliset koiranomistajat. Mielipiteet saattavat olla melko vahvojakin, vaikka tieto tai ajatus sopivasta ruokinnasta pohjautuisikin joskus puhtaasti vaikkapa netistä erilaisilta ns. asiantuntija-, keskustelu- ym. palstoilta saatuun tietoon.

Tosiseikka on kuitenkin käytännössä se, että koiran ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat eivät ole ollenkaan mielipideasioita, vaikka tällä hetkellä keskustelua käydäänkin tältä, koiran hyvinvoinnin kannalta melko arveluttavaltakin, joskus hataralta pohjalta.

Koiran ruoansulatuselimistön anatomiasta, fysiologiasta ja patologiasta on olemassa runsaasti puolueetonta, tieteellistä tutkimus- ja havaintotietoa, joskin sitä on äärimmäisen vaikea yhdistellä ja jopa löytää, ellei pohjalla ole jo melkoisen vahvaa ja kiistatonta käsitystä, kokemusta ja näyttöä koiran ravitsemusasioiden perusteista:

• koiran elimistön laajempi anatomia- ja fysiologia
• domestikaation vaikutus koiran ravinnonkäyttökykyyn
• koirarodun alkuperän ja rodunjalostuksen vaikutus ravintotarpeisiin
• sairauksien ja toiminnallisten häiriöiden vaikutus ruoansulatukseen
• ravintotekijöiden tarve jne.

Koska koirarotujen ja koirayksilöiden kirjo on huomattavan laaja, ei todellisen tiedon pohjalta voida väittää, että olisi olemassa kaikille koirille soveltuva, ns. yksi oikea koiranruokintamalli. Kuitenkin tällaisiin väitteisiin joutuu törmäämään käytännön praktiikassa, kun hoidetaan vaikkapa kasvuhäiriöpentuja, sairaita tai muuten kroonisesti oireilevia koiria (esim. allergikkokoiria).

Koiran ruoansulatuskanava on suusta peräaukkoon ulottuva putkimainen kanava ja se koostuu lähes koko matkaltaan neljästä anatomiselta rakenteeltaan erotettavasta kerroksesta; limakalvosta eli mukoosasta, limakalvonalaisesta kerroksesta, lihaskerroksesta ja herakalvosta.

Ruoansulatuskanavaa hermottaa autonominen hermosto ja siihen kuuluu sekä sympaattisia, että parasympaattisia säikeitä. Ruoansulatuselimistön osina toimivat suuontelo, hampaat, sylkirauhaset, kieli, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, maksa, haima ja suolisto. 

 

Jokaisella näistä erillisistä osista on oma, erikoistunut roolinsa koiran ruoansulatuksessa; Esim. koiran sylkirauhasten erittämä (toinen) sylkilaatu on emäksistä (pH 6,7-7,7) ja koostuu vedestä, limasta, sekä natrium- ja vetykarbonaatti-ioneista. Koiran sylki ei sisällä alfa-amylaasia, joka kasvissyöjäeläimillä alkaa pilkkoa hiilihydraattien sisältämää tärkkelystä alustavasti jo suussa. Koiralla alfa-amylaasia erittyy kuitenkin koiran haiman tuottamana, mistä johtuen se kykenee hyödyntämään ja hajottamaan kasvitärkkelystä paremmin. Samanlaista ilmiötä ei yleisesti nähdä esim. susien ruoansulatuksen fysiologiassa.

Mahalaukun eräs tehtävistä on erittää ruoka-aineita pilkkovia ruoansulatusnesteitä. Mahaneste on mahan eri rauhasten eritystoiminnan tulos ja sisältää suolahappoa, pepsinogeeniä ja limaa. Mahanesteen happamuus takaa, että valtaosa ruoan mukana tulevista haitallisista aineista tuhoutuu. On kuitenkin olemassa ärhäköitä ja suolistossa lisääntymään pyrkiviä patogeeneja bakteereita ja esim. joitain sisäloisia ja alkueläimiä, jotka selviytyvät mahanesteen läpi eteenpäin koiran ruoansulatuskanavassa. Koira ei siis ole immuuni ruoan mukana tulleille taudinaiheuttajille, kuten joskus näkee väitettävän. Tähän immuniteetin voimakkuuteen vaikuttaa osaltaan myös koiran yleinen terveydentila, sekä suoliston kunto, mukaanlukien vallallaoleva mikrobikanta ja suolinukan terveys.

Autonominen hermosto säätelee ruoansulatusta ja parasympaattinen hermosto ohjaa ruoansulatustoimintaa, mm. mahassa perisataltiikkaa ja mahanesteen eritystä. Nämä ovat perustoimintoja, joiden lisäksi lukemattomat muut seikat vaikuttavat ravinnon imeytymisprosessissa.

Yleensä nielty ruokamassa viipyy koiran mahassa 2-7 tuntia, mutta vaikeasti sulava materiaali (esim. luut, runsas sidekudos ym.) takertuvat sulatusta varten mahalaukun epiteelikudokseen pidemmäksi ajaksi, jopa useiksi päiviksi.

Suolen limakalvo toimii tietynlaisena suodattimena, jonka tehtävä on päästää läpi tarpeellisia ravintoaineita, kasvutekijöitä ja makromolekyylejä ja toisaalta estää haitallisten organismien pääsy elimistöön. Immunologisessa mielessä ohutsuolen tehtävä on turvata suolen sisällön valkuaisaineiden riittävä tunnistaminen ja niiden tasapainoinen käsittely. Allergisissa sairauksissa, kroonisissa suolistotulehduksissa ja autoimmuunisairauksissa ohutsuolen limakalvon poikkeavalla immunologisella vasteella katsotaan olevan keskeinen merkitys koiran kroonistuneiden oireiden taustalla.

Paksusuolen tehtävänä on kuona-aineiden poistaminen sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Paksusuolessa imeytyvät vesi ja elektrolyytit, sekä vähäisessä määrin muut, sulatusprosessin lopussa aktiivisina olevat ravintotekijät.

SUPPEA KATSAUS MUUTAMAN TÄLLÄ HETKELLÄ YLEISEN KOIRAN RUOKINTAMALLIN HAITTOIHIN JA PUUTTEISIIN

Teollisesti tuotettu ruoka (esim. kuivamuona):

• Yksipuolisuus ja puutteet tärkeiden ravintoaineiden osalta
• Huono sulavuus
• Raaka-aineiden heikko laatu, ravintosisältö pyritään pääsääntöisesti koostamaan halvimmista raaka-aineista (esim. kokonaisvalkuaispitoisuutta nostetaan kasvivalkuaislähteillä ja sidekudosproteiineilla).
• Valmistustapa (kuumentaminen, muu pitkäkestoinen prosessointi).
• Huonolaatuiset raaka-aineet eivät sisällä riittäviä määriä ravintoaineita, valmistusprosessit tuhoavat osittain ravintotekijät. Ruokiin jälkeenpäin lisätyt synteettiset ravintoaineet (kivennäiset ym.) ovat usein huonosti elimistön hyödynnettävissä, jolloin lopputuloksena koira kärsii puutosoireista, vaikka teoriassa rehuanalyysien mukaan täysravintojen pitäisi sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet.
• Koiralla saattaa esiintyä jatkuvia, vaikeitakin puutosoireita, joita omistaja ei osaa epäillä ravinnosta johtuviksi.
• Monissa tuotteissa on haitallisia säilöntäaineita, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin haittaoireita ja sairauksia, etenkin pitkäaikaisessa, vuosia kestävässä käytössä.
• Jotkin kuivaruuat sisältävät umpimähkäisesti ns. rohtokasveja (lääkekasveja), jotka ovat yleensäkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseen, ei jatkuvaan käyttöön. Pahimmillaan osa näistä on selkeästi koiralle haitallisia lyhyessäkin käytössä. 
• Ruoan aiheuttamat vakavat haittavaikutukset näkyvät yleisesti vasta pitkän ajan kuluessa, (syöpä, diabetes ym.) eikä niitä yleensä siinä vaiheessa osata yhdistää ravintoon.

Itse tuoreista raaka-aineista valmistettu ravinto:

• Valmistus vie jonkin verran aikaa ja saattaa tuntua liian työläältä
• Säilyvyys rajallinen verrattuna valmisruokiin
• Laadukkaiden raaka-aineiden löytäminen joskus hankalaa
• Saattaa olla ajoittain hintavaa, erityisesti jos kyse on oireilevasta koirasta, jolle joudutaan käyttämään erikoisempia raaka-aineita (esim. riistaa) ja samanaikaisesti tukihoitoina useita eri ravintolisävalmisteita (vrt. kuitenkin toistuvat ELL-kustannukset). 

Raakaruokinta (ns. koiran BARF-ruokinta):

• BARF –ruokintamalli ei tyydytä sellaisenaan koiran ravintotarpeita, puutosoireet hyvin yleisiä myös aikuisilla koirilla.
• Kypsentämätön kasvis- tai hedelmämassa aiheuttaa usein rsk:n ongelmia, mm. paksusuolen alueen tai yleistynyttä ruoansulatuskanavan katarria (oireina mm. kakominen, toistuva oksentelu, lumen, kylmän veden, ruohon yletön hotkiminen, ajoittainen syömättömyys, voimistuneet suolistoäänet, kipuoireet, oksentelu, ummetus, limaulosteet, toistuva vierasmateriaalin syöminen jne.).
• Tartuntatautiriski on mahdollinen ja ehdottomasti vakavasti otettava. Kypsentämättömistä eläinperäisistä aineksista on mahdollisuus saada vakavia tartuntoja sekä koiran, että perheenjäsenten (useat ruokaperäiset bakteerit tarttuvat ihmisten ja muiden eläinlajien välillä). Joitain tarttuvia, ruokaperäisiä bakteereita, joita voi kulkeutua koiran ravinnon tai pintojen (esim. lattia) kautta perheenjäseniin ovat mm: salmonella eri muodoissaan, clostridium perfringes, e.coli jne.
• Luut (ja rustot) voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai tukoksia joidenkin koirien ruoansulatuskanavassa.
• Kasvuhäiriöt ja aikuisella koiralla puutosoireista seuraavat sairaudet mahdollisia.
• Ruokintamallin runkoa on muunnettu eriävien mielipiteiden pohjalta ja vakiintunutta, täysin yhtenäistä, faktoihin perustuvaa suositusmallia ei ole. Tämä vaikeuttaa koiranomistajan kykyä arvioida omaehtoisesti raaka-aineiden määriä ja suhteita niin, että ravintosisältö säilyy tasapainoisena ja koiran kulutukseen nähden riittävänä.
• Kasvissose saattaa sisältää allergia- (porkkana, kesäkurpitsa, kurkku, paprika) tai haittakasveja (pinaatti, valkosipuli, omena) joiden haittavaikutuksista pitkäaikaiskäytössä omistaja ei ole tietoinen.

Koiran ruokinnassa ammattiapuna:

Koiran ravitsemusneuvoja -diplomikoulutuksen suorittanut (KRN) on laajan asiatiedon omaava koiran ruokinnan ammattilainen, jonka vastaanotolla voidaan nähdä monia, joko virheellisestä tai puutteellisesta ruokinnasta aiheutuvia ongelmia, kuten koiran krooninen oksentelu tai ripuli (aiheuttajana vaikkapa koiran SIBO tai IBD), jotkin iho-ongelmat ja muut koiran allergiaoireet, furunkuloosi, ylivilkkaus, kasvuhäiriöt, tiinehtymis- tai muut hormonaaliongelmat, koiran lihavuus tai laihuus jne. Koiran diplomiravitsemusneuvoja osaa yleensä auttaa kroonisestikin sairaan koiran erityisruokavalion laadinnassa. Koiran ravitsemusneuvojalta saa myös yksilöllistä neuvontaa kasvavan tai harrastavan koiran ruokinnassa.

Eläinlääkärin havainnoimat, koiran virheellisestä ruokinnasta aiheutuvat ongelmat voivat olla mm. jotkin krooniset sairaudet, vaikeimman laatuiset pennun kasvuhäiriöt, krooniset imeytymis- ja ärsytysoireet ruoansulatuskanavassa, vajaaravitsemus, sekä pahimmillaan koiran menehtymiseen johtavat ruoansulatuskanavan tukokset ja repeämät.

Mikäli kaipaat apua koirasi terveyttä edistävän ruokavalion laadinnassa, ota ehdottomasti yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvojaan (KRN). Hän osaa myös tarvittaessa ohjata koirasi tarvittaviin eläinlääkärin suorittamiin tutkimuksiin, joilla varmistetaan mahdollisuuksien mukaan koirasi hyvinvointi.

Ammattimaiset valmiudet tarjoavasta Koiran ravitsemusneuvoja diplomikoulutuksesta saa lisätietoa nettisivuilta: www.seto.fi