Koiran ruokinnan asiantuntijat ?

Teksti: ELH, NTM Sari Kivilähde, Koiran diplomiravitsemusneuvoja-kouluttaja

Koiran ruokinta, mitä ja miten ruokitaan, lienee ollut koiranomistajien toiseksi suosituin puheenaihe, koiran koulutuksen ja kasvatuksen lisäksi.
Käsitykset koiran oikeaoppisesta ruokinnasta ovat vaihdelleet aikojen kuluessa ja uusia ilmiöitä ja kokeiluja syntyy aika ajoin edelleen.

Suurimmaksi osaksi tieteellistä tutkimusta koiran ravintotarpeista on toteutettu teollisia koiranrehuja valmistavien isojen yhtiöiden tutkimuslaboratorioissa siellä vakituisesti asuvilla koirilla. Tieteellinen näyttö vaikkapa ravintoaineen saantisuosituksista tarkoittaa toteutuksen osalta määrätyssä mittakaavassa tapahtuvaa, tietyt samanlaiset peruskriteerit täyttävien vertailuryhmien tulosten pohjalta laadittujen keskiarvojen tarjoamaa viitekehystä jonkin ravintoaineen (esim. vitamiinit) tarvesuosituksesta.  Koska osittain tällaisilla saantisuosituksilla on rehuteollisuudelle taloudellista merkitystä ainoastaan pakollisten perustarpeiden täyttämisen näkökulmasta, vain osasta ravintotekijöistä on saatavilla ja olemassa tällaisia suosituksia. Monet sopivat saantimäärät joudutaan arvioimaan vasta käytännön tasolla, koiraa ja mahdollista oiretta seuraamalla.

Käytännön tasolla koiran ravintotarpeisiin vaikuttavat monet muuntuvat tekijät, jotka standardoiduista laboratorio-oloista kokonaan puuttuvat; kulutus ja energiankäyttö eri käyttötarkoituksissa, ikä, koko, terveys (jonka vaikutuksesta mm. ravinteiden imeytyminen ja hyödynnettävyys), perusravinnon laatu ja mahdollinen siitä koituva sulatusstressi (esim. liikaa kollageenia = rustoja, luuainesta ym.), psyykkinen status (stressi, ylivilkkaus jne.). Lisäksi, kaikki koirat eivät ole 10 kg painavia (näyttelylinjaisia) Beagle-rotuisia uroskoiria, kuten useimmat tutkimusten suorittamisessa käytetyt laboratoriokoirat.

Koiranomistajien kiinnostus koiran ruokinta-asioihin, kuten yleensäkin hyvinvointiin, on viime vuosina lisääntynyt huimasti.
Tietoa on tavallaan helpompi saada, koska netin runsas käyttö on luonut uskomattoman määrän erilaisia keskustelupalstoja, facebook- ym. ryhmiä jne., joissa keskustelu käy vilkkaana.
Tietoa on paljon, tosin hajallaan, samoin ristiriitaista ja virheellistäkin tietoa. Tavallisen koiranomistajan on jo vaikea, ellei mahdoton päätellä, mikä tieto on tieteelliseen, laajaan tutkimukseen tai pitkään käytännön näyttöön pohjautuvaa, mikä taas jonkun jostain poimimaa nippelitietoa, minkä toimivuutta käytännössä ei ole kukaan laajemmin tarkistanut.

Koska koira on domestikoituneista lajeistamme ehkä kaikkein muuntumiskykyisin ja sopeutuvin laji myös ruoansulatuksensa osalta, voidaan koiraa usein ruokkia pitkäänkin sille sopimattomalla tai erilaisia ravintotekijöiden puutoksia sisältävällä ravinnolla, ennen kuin sen elimistö alkaa antaa tästä merkkejä. Se, nähdäänkö ja osataanko nämä merkit sitten tulkita häiriöiden oireiksi, jää usein koiran omistajan omalle vastuulle.
Jos koiralla on jatkuvaa oksentelua, toistuvia suolistohäiriöitä (kuten ripuli, jatkuva ummetus, kalvopäällysteiset ulosteet, suolistokurinaa), jatkuvaa karvanlähtöä, hilseilyä, laihtumista, karvapeitteen/ kynsien tai ihon pigmenttimuutoksia, toistuvaa ruohon, maa-aineksen, betonin jne. syömistä ym. oireita, kannattaa viimeistäänkin kriittisesti tarkastella koiran ruokakupin sisältöä.

Koiran hyvinvoinnin kannalta on tässä tilanteessa järkevintä ottaa yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvonnan ammattilaiseen, sen sijaan, että lähtisi asiaa keskustelupalstojen avulla ja monien kokeilujen kautta arpomaan. Jo oireilevan koiran tukihoidossa ja kuntoon saattamisessa on usein monia osasia, joiden taustojen ja syy-yhteyksien selvittäminen vaatii huomattavan laajaa tietämystä koiran elimistön ja ravintoaineiden reaktioista ja yhteensopivuuksista. Yleispätevyydet eivät päde etenkään oireilevan koiran kohdalla.

Sekä omilla klinikoillamme ravitsemusneuvojina, että kouluttajina oppilaitoksessamme toimivien luennoitsijaeläinlääkäreiden ja muiden alaa seuraavien asiantuntijoiden mukaan ravitsemushäiriöt, sekä virheellisestä ravitsemuksesta johtuvat puutosoireet ovat koirilla selkeästi lisääntyneet viimeaikoina. Osin tämä selittynee monista väärin toteutetuista ravintomalleista, osin myös netin kautta levitettävän kirjavan informaation turvin tehdyistä omista ruokintakokeiluista esim. ravintolisien osalta. Usein omistajalle tulee yllätyksenä, että esim. monet markkinoilla myytävistä (osa ihmisille tarkoitettuja) ravintolisistä ei lainkaan täytä koiran elimistön toiminnalle soveltuvia aineksia tai oikeita keskinäisiä suhteita, tai että ne välillä sisältävät koiralle haitallisia, joskus myrkyllisiäkin sidos-, säilöntä- tai makeutusaineita.

Koiran diplomiravitsemusneuvojat ovat saaneet laajan koulutuspohjan koiran elimistön anatomiasta ja fysiologiasta puhtaasti tieteellisiin faktoihin pohjautuen, mikä toimii tarpeellisena pohjana arvioitaessa erilaisia ravitsemustarpeita, tai laadittaessa sairauden tukihoidossa käytettäviä erityisruokavalioita esim. eläinklinikoilta lähetteellä saapuville asiakkaille.
KRN-koulutusta Suomessa järjestää Suomen Eläinterveydenhuolto-opisto monivuotisella kokemuksella pitkän, omakohtaisen käytännön työuran omaavien kouluttajien toteutettamana.

Koiran ruokinta - faktaa / fiktiota

© SARI KIVILÄHDE, Koiran ravitsemusneuvojakouluttaja

Koiran ruokinta on asia, josta on jo hyvänkin aikaa käyty jopa kiivastakin keskustelua. Ja oikeastaan vielä tarkemmin siitä, mikä on koiralle oikeaoppinen ruokintamalli.

Enimmäkseen keskustelua ja kiistelyäkin tästä aiheesta käyvät keskenään ns. ihan tavalliset koiranomistajat. Mielipiteet saattavat olla melko vahvojakin, vaikka tieto tai ajatus sopivasta ruokinnasta pohjautuisikin joskus puhtaasti vaikkapa netistä erilaisilta ns. asiantuntija-, keskustelu- ym. palstoilta saatuun tietoon.

Tosiseikka on kuitenkin käytännössä se, että koiran ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat eivät ole ollenkaan mielipideasioita, vaikka tällä hetkellä keskustelua käydäänkin tältä, koiran hyvinvoinnin kannalta melko arveluttavaltakin, joskus hataralta pohjalta.

Koiran ruoansulatuselimistön anatomiasta, fysiologiasta ja patologiasta on olemassa runsaasti puolueetonta, tieteellistä tutkimus- ja havaintotietoa, joskin sitä on äärimmäisen vaikea yhdistellä ja jopa löytää, ellei pohjalla ole jo melkoisen vahvaa ja kiistatonta käsitystä, kokemusta ja näyttöä koiran ravitsemusasioiden perusteista:

• koiran elimistön laajempi anatomia- ja fysiologia
• domestikaation vaikutus koiran ravinnonkäyttökykyyn
• koirarodun alkuperän ja rodunjalostuksen vaikutus ravintotarpeisiin
• sairauksien ja toiminnallisten häiriöiden vaikutus ruoansulatukseen
• ravintotekijöiden tarve jne.

Koska koirarotujen ja koirayksilöiden kirjo on huomattavan laaja, ei todellisen tiedon pohjalta voida väittää, että olisi olemassa kaikille koirille soveltuva, ns. yksi oikea koiranruokintamalli. Kuitenkin tällaisiin väitteisiin joutuu törmäämään käytännön praktiikassa, kun hoidetaan vaikkapa kasvuhäiriöpentuja, sairaita tai muuten kroonisesti oireilevia koiria (esim. allergikkokoiria).

Koiran ruoansulatuskanava on suusta peräaukkoon ulottuva putkimainen kanava ja se koostuu lähes koko matkaltaan neljästä anatomiselta rakenteeltaan erotettavasta kerroksesta; limakalvosta eli mukoosasta, limakalvonalaisesta kerroksesta, lihaskerroksesta ja herakalvosta.

Ruoansulatuskanavaa hermottaa autonominen hermosto ja siihen kuuluu sekä sympaattisia, että parasympaattisia säikeitä. Ruoansulatuselimistön osina toimivat suuontelo, hampaat, sylkirauhaset, kieli, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, maksa, haima ja suolisto. 

 

Jokaisella näistä erillisistä osista on oma, erikoistunut roolinsa koiran ruoansulatuksessa; Esim. koiran sylkirauhasten erittämä (toinen) sylkilaatu on emäksistä (pH 6,7-7,7) ja koostuu vedestä, limasta, sekä natrium- ja vetykarbonaatti-ioneista. Koiran sylki ei sisällä alfa-amylaasia, joka kasvissyöjäeläimillä alkaa pilkkoa hiilihydraattien sisältämää tärkkelystä alustavasti jo suussa. Koiralla alfa-amylaasia erittyy kuitenkin koiran haiman tuottamana, mistä johtuen se kykenee hyödyntämään ja hajottamaan kasvitärkkelystä paremmin. Samanlaista ilmiötä ei yleisesti nähdä esim. susien ruoansulatuksen fysiologiassa.

Mahalaukun eräs tehtävistä on erittää ruoka-aineita pilkkovia ruoansulatusnesteitä. Mahaneste on mahan eri rauhasten eritystoiminnan tulos ja sisältää suolahappoa, pepsinogeeniä ja limaa. Mahanesteen happamuus takaa, että valtaosa ruoan mukana tulevista haitallisista aineista tuhoutuu. On kuitenkin olemassa ärhäköitä ja suolistossa lisääntymään pyrkiviä patogeeneja bakteereita ja esim. joitain sisäloisia ja alkueläimiä, jotka selviytyvät mahanesteen läpi eteenpäin koiran ruoansulatuskanavassa. Koira ei siis ole immuuni ruoan mukana tulleille taudinaiheuttajille, kuten joskus näkee väitettävän. Tähän immuniteetin voimakkuuteen vaikuttaa osaltaan myös koiran yleinen terveydentila, sekä suoliston kunto, mukaanlukien vallallaoleva mikrobikanta ja suolinukan terveys.

Autonominen hermosto säätelee ruoansulatusta ja parasympaattinen hermosto ohjaa ruoansulatustoimintaa, mm. mahassa perisataltiikkaa ja mahanesteen eritystä. Nämä ovat perustoimintoja, joiden lisäksi lukemattomat muut seikat vaikuttavat ravinnon imeytymisprosessissa.

Yleensä nielty ruokamassa viipyy koiran mahassa 2-7 tuntia, mutta vaikeasti sulava materiaali (esim. luut, runsas sidekudos ym.) takertuvat sulatusta varten mahalaukun epiteelikudokseen pidemmäksi ajaksi, jopa useiksi päiviksi.

Suolen limakalvo toimii tietynlaisena suodattimena, jonka tehtävä on päästää läpi tarpeellisia ravintoaineita, kasvutekijöitä ja makromolekyylejä ja toisaalta estää haitallisten organismien pääsy elimistöön. Immunologisessa mielessä ohutsuolen tehtävä on turvata suolen sisällön valkuaisaineiden riittävä tunnistaminen ja niiden tasapainoinen käsittely. Allergisissa sairauksissa, kroonisissa suolistotulehduksissa ja autoimmuunisairauksissa ohutsuolen limakalvon poikkeavalla immunologisella vasteella katsotaan olevan keskeinen merkitys koiran kroonistuneiden oireiden taustalla.

Paksusuolen tehtävänä on kuona-aineiden poistaminen sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Paksusuolessa imeytyvät vesi ja elektrolyytit, sekä vähäisessä määrin muut, sulatusprosessin lopussa aktiivisina olevat ravintotekijät.

SUPPEA KATSAUS MUUTAMAN TÄLLÄ HETKELLÄ YLEISEN KOIRAN RUOKINTAMALLIN HAITTOIHIN JA PUUTTEISIIN

Teollisesti tuotettu ruoka (esim. kuivamuona):

• Yksipuolisuus ja puutteet tärkeiden ravintoaineiden osalta
• Huono sulavuus
• Raaka-aineiden heikko laatu, ravintosisältö pyritään pääsääntöisesti koostamaan halvimmista raaka-aineista (esim. kokonaisvalkuaispitoisuutta nostetaan kasvivalkuaislähteillä ja sidekudosproteiineilla).
• Valmistustapa (kuumentaminen, muu pitkäkestoinen prosessointi).
• Huonolaatuiset raaka-aineet eivät sisällä riittäviä määriä ravintoaineita, valmistusprosessit tuhoavat osittain ravintotekijät. Ruokiin jälkeenpäin lisätyt synteettiset ravintoaineet (kivennäiset ym.) ovat usein huonosti elimistön hyödynnettävissä, jolloin lopputuloksena koira kärsii puutosoireista, vaikka teoriassa rehuanalyysien mukaan täysravintojen pitäisi sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet.
• Koiralla saattaa esiintyä jatkuvia, vaikeitakin puutosoireita, joita omistaja ei osaa epäillä ravinnosta johtuviksi.
• Monissa tuotteissa on haitallisia säilöntäaineita, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin haittaoireita ja sairauksia, etenkin pitkäaikaisessa, vuosia kestävässä käytössä.
• Jotkin kuivaruuat sisältävät umpimähkäisesti ns. rohtokasveja (lääkekasveja), jotka ovat yleensäkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseen, ei jatkuvaan käyttöön. Pahimmillaan osa näistä on selkeästi koiralle haitallisia lyhyessäkin käytössä. 
• Ruoan aiheuttamat vakavat haittavaikutukset näkyvät yleisesti vasta pitkän ajan kuluessa, (syöpä, diabetes ym.) eikä niitä yleensä siinä vaiheessa osata yhdistää ravintoon.

Itse tuoreista raaka-aineista valmistettu ravinto:

• Valmistus vie jonkin verran aikaa ja saattaa tuntua liian työläältä
• Säilyvyys rajallinen verrattuna valmisruokiin
• Laadukkaiden raaka-aineiden löytäminen joskus hankalaa
• Saattaa olla ajoittain hintavaa, erityisesti jos kyse on oireilevasta koirasta, jolle joudutaan käyttämään erikoisempia raaka-aineita (esim. riistaa) ja samanaikaisesti tukihoitoina useita eri ravintolisävalmisteita (vrt. kuitenkin toistuvat ELL-kustannukset). 

Raakaruokinta (ns. koiran BARF-ruokinta):

• BARF –ruokintamalli ei tyydytä sellaisenaan koiran ravintotarpeita, puutosoireet hyvin yleisiä myös aikuisilla koirilla.
• Kypsentämätön kasvis- tai hedelmämassa aiheuttaa usein rsk:n ongelmia, mm. paksusuolen alueen tai yleistynyttä ruoansulatuskanavan katarria (oireina mm. kakominen, toistuva oksentelu, lumen, kylmän veden, ruohon yletön hotkiminen, ajoittainen syömättömyys, voimistuneet suolistoäänet, kipuoireet, oksentelu, ummetus, limaulosteet, toistuva vierasmateriaalin syöminen jne.).
• Tartuntatautiriski on mahdollinen ja ehdottomasti vakavasti otettava. Kypsentämättömistä eläinperäisistä aineksista on mahdollisuus saada vakavia tartuntoja sekä koiran, että perheenjäsenten (useat ruokaperäiset bakteerit tarttuvat ihmisten ja muiden eläinlajien välillä). Joitain tarttuvia, ruokaperäisiä bakteereita, joita voi kulkeutua koiran ravinnon tai pintojen (esim. lattia) kautta perheenjäseniin ovat mm: salmonella eri muodoissaan, clostridium perfringes, e.coli jne.
• Luut (ja rustot) voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai tukoksia joidenkin koirien ruoansulatuskanavassa.
• Kasvuhäiriöt ja aikuisella koiralla puutosoireista seuraavat sairaudet mahdollisia.
• Ruokintamallin runkoa on muunnettu eriävien mielipiteiden pohjalta ja vakiintunutta, täysin yhtenäistä, faktoihin perustuvaa suositusmallia ei ole. Tämä vaikeuttaa koiranomistajan kykyä arvioida omaehtoisesti raaka-aineiden määriä ja suhteita niin, että ravintosisältö säilyy tasapainoisena ja koiran kulutukseen nähden riittävänä.
• Kasvissose saattaa sisältää allergia- (porkkana, kesäkurpitsa, kurkku, paprika) tai haittakasveja (pinaatti, valkosipuli, omena) joiden haittavaikutuksista pitkäaikaiskäytössä omistaja ei ole tietoinen.

Koiran ruokinnassa ammattiapuna:

Koiran ravitsemusneuvoja -diplomikoulutuksen suorittanut (KRN) on laajan asiatiedon omaava koiran ruokinnan ammattilainen, jonka vastaanotolla voidaan nähdä monia, joko virheellisestä tai puutteellisesta ruokinnasta aiheutuvia ongelmia, kuten koiran krooninen oksentelu tai ripuli (aiheuttajana vaikkapa koiran SIBO tai IBD), jotkin iho-ongelmat ja muut koiran allergiaoireet, furunkuloosi, ylivilkkaus, kasvuhäiriöt, tiinehtymis- tai muut hormonaaliongelmat, koiran lihavuus tai laihuus jne. Koiran diplomiravitsemusneuvoja osaa yleensä auttaa kroonisestikin sairaan koiran erityisruokavalion laadinnassa. Koiran ravitsemusneuvojalta saa myös yksilöllistä neuvontaa kasvavan tai harrastavan koiran ruokinnassa.

Eläinlääkärin havainnoimat, koiran virheellisestä ruokinnasta aiheutuvat ongelmat voivat olla mm. jotkin krooniset sairaudet, vaikeimman laatuiset pennun kasvuhäiriöt, krooniset imeytymis- ja ärsytysoireet ruoansulatuskanavassa, vajaaravitsemus, sekä pahimmillaan koiran menehtymiseen johtavat ruoansulatuskanavan tukokset ja repeämät.

Mikäli kaipaat apua koirasi terveyttä edistävän ruokavalion laadinnassa, ota ehdottomasti yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvojaan (KRN). Hän osaa myös tarvittaessa ohjata koirasi tarvittaviin eläinlääkärin suorittamiin tutkimuksiin, joilla varmistetaan mahdollisuuksien mukaan koirasi hyvinvointi.

Ammattimaiset valmiudet tarjoavasta Koiran ravitsemusneuvoja diplomikoulutuksesta saa lisätietoa nettisivuilta: www.seto.fi