Koiran ruohon syönti

KOIRAN RUOHON SYÖNTI

© SARI KIVILÄHDE

Kun koira jatkuvasti, tai toistuvasti etsii ruohoa ja erityisesti karkeaa, sulamatonta ruohoa, on tämä mahdollisesti merkkinä ruoansulatusongelmasta tai vaihtoehtoisesti nielurisojen ja nielun alueen, tai mahan limakalvon ärsytyksestä tai tulehduksesta.

Ruohon syönti koirilla on kohtalaisen tavallinen tapa, johon löytyy kuitenkin montakin erilaista taustasyytä. Tärkeää on se intensiteetti, jolla koira tätä harrastaa.

Lähdettäessä arvioimaan ruohon syönnin taustoja, voidaan oiretausta jakaa kahteen kategoriaan: 

1) Mikäli koira napsii tuoretta, pehmeämpää ruohoa vain silloin tällöin, lienee kyse jostain seuraavista syistä;
 
a) Koiran mielestä ruohon syönti on hauska tapa, tai vaihtoehtoisesti tarkoituksellinen, koiran käyttäytymiseen kuuluva ns. rauhoittava signaali, jota käytetään etenkin, jos on muita koiria lähettyvillä. Tällainen on tavallista viestintäkäyttäytymistä etenkin pennuilla.

b) Koiralla on tilapäinen ruoansulatuksellinen ongelma ja se "tietää" saavansa ruoansulatusta parantavia kasviperäisiä entsyymejä tuoreesta ruohosta. Toiset tämän kyseisen tarkoitustaustan omaavat koirat syövät hotkien myös ulosteita (lajitoverien tai kasvissyöjien, mm. jänisten, hevosten) niitä sopivasti löytäessään.

c) Koiran mahalaukun happamuus (pH) on liian matala, aiheuttaen happo-ongelmia kuten mahan/ ruokatorven ärsytys. Koira pyrkii tällöin neutraloimaan happamuutta nauttimalla emäksisyyttä lisäävää tuoretta ruohoa.

d) Koiran ravinto (esim. kuivamuona) ei itsessään sisällä mitään "orgaanisia" ainesosia, joita koira tällöin saa mm. flavonoidien muodossa tuoreesta ruohosta.

Kaikissa edellämainituissa tilanteissa koira tuskin koskaan oksentaa aiemmin syömäänsä ruohoa.

2) Mikäli koiran ruohon syönti on "maanista", toisin sanoen koira etsimällä etsii sopivaa ruohoa aina heti ulos päästyään, syö sitä suuria määriä, useita kertoja päivässä, sillä on myös muita ns. erikoisia oireita, on yleisimmin kyse joko kroonisesta limakalvojen ärsytystilasta, kuten mahakatarri, nielun- ja/ tai nielurisojen ärsytys tai tulehdus. 

Tällöin nähdään seuraavia yleisiä, tunnusomaisia oireita;
 
a) Koira etsii lähes aina heti ulos päästyään erityisesti karkeampaa, pitempää ja kuituisempaa heinää.

b) Se syö mielellään muutakin karkeaa materiaalia, etsii syödäkseen roskia lattioilta ja kaduilta, nuoleskelee runsaasti esineitä, mattoja, vaatteita yms. Saattaa syödä myös maata ulkona, tai kiviä, seiniä, huonekaluja, puukeppejä, vaatekappaleita jne.

c) Himoitsee etenkin kylmempää vettä (ojat, ulkolammikot) ja talvella jäätä tai lunta, joita syö usein. Sisällä lipittelee vettä vähän väliä ilman oikeaa janoa ja haluaa usein etenkin kylmempää, vastalaskettua vettä, tai juo vaikkapa wc-pytystä kylmää vettä.

d) Koiran "laiduntaessa" ruohoa kroonisesti, se ei yleensä oksentele syömäänsä ruohoa, mutta ulosteessa nähdään välillä satunnaista limaa tai limaisia veriviiruja ulosteen pinnalla.

e) Mikäli syynä on akuutti suolisto- tai mahaärsytys, koiralla on muitakin akuutteja oireita ja se usein joko oksentaa syömänsä karkean korren tai niitä voidaan nähdä ulosteessa sulamattomana. Joskus hankalissa tapauksissa kuituinen korsi juuttuu peräsuoleen/ peräaukkoon, aiheuttaen kipua, jolloin koira vaikuttaa selvästi levottomalta ja huonovointiselta.

Apua koiran ongelmallisen ruohonsyönnin perussyihin vaikuttamisessa voi saada koulutetulta koiran diplomiravitsemusneuvojalta.
Neuvojia löytyy melko kattavasti ympäri Suomen. Varmista kuitenkin, että  palveluita tarjoava ammattilainen on suorittanut Suomen Eläinterveydenhuolto-opiston kyseisen, ammatilliset valmiudet tarjoavan koulutuksen.

KOIRAN ALLERGIA

 

© Sari Kivilähde

Allergioiden syitä pohditaan yleisesti etenkin genetiikan näkökulmasta, etsien selitysta periytyvyydestä. Ongelmien ilmaantuessa haetaan vanhemmista ja sukulaisista samankaltaista, allergiaan viittaavaa oireilua. Toisinaan tämä yhteys onkin nähtävissä, mutta useimmiten ei.

Allergioiden periytyvyyttä ei ole voitu selkeästi osoittaa, vaikkakin joissain roduissa tai joidenkin roturyhmien sisällä voidaan nähdä allergioita muita enemmän.
Perinnölliseen taustaan viittaavissa, voimakkaasti oireilevissa atopiatapauksissa (atooppinen ihotulehdus) on tyypillistä, että oireet alkavat jo hyvin nuorella pennulla. Ensimmäiset oireet saattavat puhjeta jo 3-4 kuukauden iässä, kuitenkin pääsääntöisesti viimeistään alle vuoden iässä.
Näissä tapauksissa on tavanomaista, että hoidettava vastaa lääkehoitoon, esim. kortisonipohjaiseen, vain tilapäisesti, tai ei lainkaan.

Koiralla esiintyy merkittävässä määrin yliherkistymistä tietyille ravinnon ainesosille, kuten kuivamuonan sisältämät kemikaalit. Koska koiran elimistö sietää näitä elimistöä ärsyttäviä aineita useimmiten melko pitkään, jopa vuosia, ennen kuin oireita ilmaantuu, voi toisinaan olla vaikea osata yhdistää koiran oireita ja niiden lähdettä.

Oireiden, kuten iho-oireiden ja jatkuvien tulehdusten syyksi haetaan usein ensimmäiseksi ns. yleisesti allergisoivaksi tiedettyjen raaka-aineiden ravinnosta saantia (esim. vehnä, riisi).
Pyrittäessä eliminoimaan oletettu allergian aiheuttaja, vaihdetaan tavallisesti kuivamuona toiseen, jossa oletettua allergeenia, ruoka-ainetta ei esiinny. Toisinaan tämä tuottaakin hetkellistä helpotusta. Ei kuitenkaan välttämättä siksi, että oletettu ruoka-aine jää pois, vaan koska eri ruokien kemiallinen koostumus (mm. säilöntäaineiden määrä ja laatu) vaihtelee tuotekohtaisesti. Tästä johtuen koiran elimistö kykenee jälleen jonkin aikaa ”sulattelemaan” uutta tilannetta, kunnes oireet yleensä palaavat. Näissä tapauksissa kyse ei ole aidosta allergisesta rektiosta, mikä sellaisenaan onkin koirilla harvinaista.

Koirilla allergistyyppisesti oirehtivien tilojen taustalla on useimmiten intoleranssi, heikentynyt sietokyky, vaikkapa juuri säilöntä- tai muille ravinnon sisältämille kemikaaleille. Tämä voidaan nähdä esim. ruoka-aineallergiatestien kautta, jossa useimman oirehtivan koiran tuloksissa näkyy enintään raja-arvoja tai hyvin lieviä reaktioita yksittäisille ruoka-aineille.

Intoleranssioireita tavataan yhtälailla tuoreravintoa saavien koirien kohdalla. Raakaravinnon yleistyttyä on nähtävissä ilmiö, jossa voimakkaitakin yleisiä allergisoivia kasviksia tarjotaan koirille raakana, soseutettuna. Soseuttaminen ei kuitenkaan poista kasviksista niiden allergisoivia ominaisuuksia tai kuitupitoisuutta, mikä saattaa kesykoiran kehittyneelle ja mukautuneelle, alkujaan puhtaasti lihansyöjän ruoansulatusjärjestelmälle olla liian haasteellista.

Vastaanotoilla nähdään myös erilaisia raakojen kasvisten ja vihannesten säännöllisestä käytöstä aiheutuvia toiminnallisia kehon toimintahäiriöitä, kuten erilaiset mahan ja suoliston katarrioireet, sekä merkittävät ilmavaivat ja toistuva ripulointi.

Koiran immuniteetin kehittyminen alkaa sikiöasteella tapahtuvasta limakalvo-rakenteiden kehittymisestä ja jatkuu syntymän jälkeen, ollen riippuvainen ensiravinnosta, eli emon ternimaidosta, colostrumista, sekä pennun tulevien viikkojen kehittymisessä tapahtuvista muutoksista . Tänä ajanjaksona pennulle kehittyy kyky käsitellä ruoka-aineita (ja myös allergeeneja) ruoansulatuskanavassaan. 

Allergioiden ja immuniteetin kehittymisen kannalta emän ravinnon laadulla jo

tiineysaikana, mahdollisesti jo jonkin aikaa ennen sitä, sekä myös imetyksen aikana

on korvaamaton merkitys kehittyville sikiöille ja imeväisikäisille pennuille. Myös

vieroituksen ajankohta, sekä sen aikainen ruokinta vaikuttavat oleellisesti pennun

tulevaisuuteen ja immuniteetin rakentumiseen.

Koulutettu koiran diplomiravitsemusneuvoja on ammattilainen, joka voi toimia koirankasvattajan merkittävänä tukihenkilönä suunniteltaessa ja toteutettaessa tiineyden- ja imetysajan ruokintaa. Ravitsemusneuvoja huomioi työskennellessään emän geneetisen taustan, koiran kasvattajan tavoitteen tukemisen ja mahdollisen heikon immuunivasteeen vahvistamisen edellyttämät tukikeinot riski-pennuilla, sekä käytettävissä olevat keinot suoliston kehityksen turvaamisen erityistilanteissa.
Näin saatetaan hyvinkin jopa ennaltaehkäistä osan ”allergioista” kehittyminen.

Koiran allergisuus voi esiintyä monin tavoin, perussyy on kuitenkin aina sama;

elimistön huonosti kehittynyt immuunijärjestelmä reagoi luonnottomalla tavalla

luonnollisiin asioihin, kuten ravintoon.

Jo allergisesti oireilevan ja tulehduskierteiden kanssa kamppailevan koiranomistajan kannattaa ottaa yhteyttä koiran diplomiravitsemusneuvojaan. Myös jotkut eläinlääkärit tekevät suoraa yhteistyötä koiran ravitsemusneuvojien kanssa, joten joissain tapauksissa myös koiraa hoitava eläinlääkäri saattaa pystyä ohjaamaan koiranomistajaa tässä, mikäli lääkehoidoin ei päästä pysyviin tuloksiin toistuvasti oireilevan koiran kanssa.

www.seto.fi

Koirahieroja - Urheilukoirahieroja, erilainen työnkuva

Harrastavan koiran omistajalle, tai vaikkapa toipilaana tapaturmasta kuntoutuvan koiran perheelle saattaa tarjoutua ajatus koiran hoidattamisesta ammattimaisella koirahierojalla. Ehdotuksen voi tehdä koiraharrastelajin ohjaaja, treenikaveri tai eläinlääkäri. 

 

Koska koiran terveydenhoitoon keskittyneitä ammattilaisia on nykypäivänä kohtalaisen runsaasti, voi tilanteeseen soveltuvimman hoitajan löytäminen osoittautua koiranomistajalle haasteelliseksi. Saattaa olla vaikea erottaa eri palveluiden laajuutta ja tarjontaa, ellei ole entuudestaan tietoa palveluiden sisällöstä.

Monen kuntoutuvan koiran (esim. leikkauspotilaat, neurologiset toipilaat) hoitotiimiin kuuluu olennaisena osatekijänä koulutettu eläinfysioterapeutti, joka useimmiten toimii suorassa yhteistyössä hoitavan eläinlääkärin kanssa. Usein myös urheilukoirahieroja on osa tätä paranemista tukevaa kuntoutusryhmää toimien käytännön tason ohjeistajana toipumista edistävän kotihoito-ohjeistuksen, ravintolisien ja muiden tukituotteiden, sekä kuntoutumista ylläpitävän hoidon toteutuksen muodossa.

Jos halutaan selkiyttää eroa koirahierojan ja urheilukoirahierojan työnkuvan välillä, voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että koirahierojan tavoite on rentouttaa ja ylläpitää terveen koiran hyvinvointia, kun taas urheilukoirahieronta on suoraan ja nopeammin juuri tiettyyn tulostavoitteeseen tähtäävää, sekä oireiden ilmaantuessa ns. ”diagnosoivaa”, oireiden taustoja arvioivaa, tai myös koiraa konkreettisesti hoitavaa ja kuntoutusta tukevaa käsittelyä.

Urheilukoirahierojan erityisosaamista harrastavan ja kuntoutuvan koiran omistajan kannalta tukee em. ammattilaisen laajempi tietous tehokkaiden ravintolisien käytöstä eri tilanteissa ja erilaisissa elämänvaiheissa (kuten vanhat koirat, pennut, toipilaat, oirehtivat, kisaavat jne.) 

Voisi tavallaan sanoa, että urheilukoirahieroja toimii eräänlaisena koiran personal trainerina, koska UKH:n palveluihin kuuluu myös monia treenaamiseen, ruokintaan, koiran psyykkiseen hyvinvointiin jne. tukevia neuvontatoimia.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa opetettavat erikoistekniikat poikkeavat selvästi ns. normaalista koirahieronnasta (jonka ensisijainen tarkoitus on toimia koiraa rentouttavana). Urheilukoirahierojan käyttämillä tekniikoilla pyritään voimakkaampiin, nopeampiin hoitaviin ja stimuloiviin tavoitteisiin, olipa sitten hoidon intensiteetti kevyt tai voimakas (esim. toipilaan tukeminen, tiettyä kilpailutilannetta tukeva ja/ tai siihen valmistava). Urheilukoirahieroja-koulutus on erikoisosaamisala, joka sisältää manipulatiivisten erityistekniikoiden lisäksi muutakin, mm. kasvavan, vanhenevan, harrastavan ja oireilevan koiran tukihoitotietoutta.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa opiskellaan perusteellisesti anatomiaa, fysiologiaa, liikuntaelinpatologiaa, urheilevan koiran ajanmukaista ravitsemus- ja ravintolisätietoutta, sekä työn harjoittamisen kannalta tärkeää fyysistä kontaktin luomista hoidettavaan. Tämä mahdollistaa myös haasteellisempien hoidettavien kohtaamista vastaanotoilla.

Koulutuksen erikoisantia ovat mm. rakenteellisten puutteiden arviointi ja tarkastelu hierojan näkökulmasta, harrastelajitietous, valmennus- ja kuntoharjoittelutekniikat, sallittu "doping", erityishierontatekniikat (kuten arpikudoshieronta), fasciatekniikat, triggerkäsittely, sekä Tellington Touch-menetelmä.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa käsitellään laajasti erilaisia liikuntaelinsairauksia, sekä niiden oireiden havainnointia ja tunnistamista laadukkaan audiovisuaalisen materiaalin, lähiopetusjaksojen käytännön potilasesimerkkien, sekä oppilaiden kontaktiopetusjaksoilla esittämien, oppilaan omiin harjoitushoitoihin pohjautuvien tapausesimerkkien avulla.
Liikuntaelinsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin luennolla käsitellään tarkemmin liikuntaelinsairauksia, sekä urheilukoiran tavallisimpia vammoja ja niiden tutkimista, ensiapua ja mahdollista jälkihoitoa.

Urheilukoirahieroja-diplomikoulutus painottuu harrastekoirien lihashuollon ammattimaiseen hoitoon, sekä harrastekoiran omistajan neuvontaan niin harjoittelun, ennaltaehkäisevän hoidon, kuin myös ruokinnankin suhteen.

Ammattinimikkeestään huolimatta urheilukoirahierojalla on laaja-alaiset valmiudet kaikkien koirien, myös kotikoirien hierontaan ja toipilaiden ylläpitävään ja paranemista tukevaan hoitoon. Koulutus rakentuu monimuoto-opinnoista ja on helppo toteuttaa myös työn ohessa.

Oppilasryhmät ovat pieniä, jolloin opetus säilyy yksilöllisenä. Koulutukseen osallistuminen on mahdollista, vaikkei olisikaan aiempaa kokemusta koiran anatomiasta tms. Koulutus sisältää kaiken perusteista lähtevän tiedon mm. anatomiasta ja fysiologiasta, mitä ammattimaisesti toimiva koirahieroja työssään tarvitsee. Pidempiaikainen kokemus erirotuisista koirista on kuitenkin opiskelijalle edesauttava tekijä.

Jos olet kiinnostunut koirien terveydenhoidosta ja laadukkaasta, tulostavoitteelisesta koirahieronnasta ammattina, vieraile sivuillamme; www.seto.fi

Koiran ruokinta - faktaa / fiktiota

© SARI KIVILÄHDE, Koiran ravitsemusneuvojakouluttaja

Koiran ruokinta on asia, josta on jo hyvänkin aikaa käyty jopa kiivastakin keskustelua. Ja oikeastaan vielä tarkemmin siitä, mikä on koiralle oikeaoppinen ruokintamalli.

Enimmäkseen keskustelua ja kiistelyäkin tästä aiheesta käyvät keskenään ns. ihan tavalliset koiranomistajat. Mielipiteet saattavat olla melko vahvojakin, vaikka tieto tai ajatus sopivasta ruokinnasta pohjautuisikin joskus puhtaasti vaikkapa netistä erilaisilta ns. asiantuntija-, keskustelu- ym. palstoilta saatuun tietoon.

Tosiseikka on kuitenkin käytännössä se, että koiran ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat eivät ole ollenkaan mielipideasioita, vaikka tällä hetkellä keskustelua käydäänkin tältä, koiran hyvinvoinnin kannalta melko arveluttavaltakin, joskus hataralta pohjalta.

Koiran ruoansulatuselimistön anatomiasta, fysiologiasta ja patologiasta on olemassa runsaasti puolueetonta, tieteellistä tutkimus- ja havaintotietoa, joskin sitä on äärimmäisen vaikea yhdistellä ja jopa löytää, ellei pohjalla ole jo melkoisen vahvaa ja kiistatonta käsitystä, kokemusta ja näyttöä koiran ravitsemusasioiden perusteista:

• koiran elimistön laajempi anatomia- ja fysiologia
• domestikaation vaikutus koiran ravinnonkäyttökykyyn
• koirarodun alkuperän ja rodunjalostuksen vaikutus ravintotarpeisiin
• sairauksien ja toiminnallisten häiriöiden vaikutus ruoansulatukseen
• ravintotekijöiden tarve jne.

Koska koirarotujen ja koirayksilöiden kirjo on huomattavan laaja, ei todellisen tiedon pohjalta voida väittää, että olisi olemassa kaikille koirille soveltuva, ns. yksi oikea koiranruokintamalli. Kuitenkin tällaisiin väitteisiin joutuu törmäämään käytännön praktiikassa, kun hoidetaan vaikkapa kasvuhäiriöpentuja, sairaita tai muuten kroonisesti oireilevia koiria (esim. allergikkokoiria).

Koiran ruoansulatuskanava on suusta peräaukkoon ulottuva putkimainen kanava ja se koostuu lähes koko matkaltaan neljästä anatomiselta rakenteeltaan erotettavasta kerroksesta; limakalvosta eli mukoosasta, limakalvonalaisesta kerroksesta, lihaskerroksesta ja herakalvosta.

Ruoansulatuskanavaa hermottaa autonominen hermosto ja siihen kuuluu sekä sympaattisia, että parasympaattisia säikeitä. Ruoansulatuselimistön osina toimivat suuontelo, hampaat, sylkirauhaset, kieli, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, maksa, haima ja suolisto. 

 

Jokaisella näistä erillisistä osista on oma, erikoistunut roolinsa koiran ruoansulatuksessa; Esim. koiran sylkirauhasten erittämä (toinen) sylkilaatu on emäksistä (pH 6,7-7,7) ja koostuu vedestä, limasta, sekä natrium- ja vetykarbonaatti-ioneista. Koiran sylki ei sisällä alfa-amylaasia, joka kasvissyöjäeläimillä alkaa pilkkoa hiilihydraattien sisältämää tärkkelystä alustavasti jo suussa. Koiralla alfa-amylaasia erittyy kuitenkin koiran haiman tuottamana, mistä johtuen se kykenee hyödyntämään ja hajottamaan kasvitärkkelystä paremmin. Samanlaista ilmiötä ei yleisesti nähdä esim. susien ruoansulatuksen fysiologiassa.

Mahalaukun eräs tehtävistä on erittää ruoka-aineita pilkkovia ruoansulatusnesteitä. Mahaneste on mahan eri rauhasten eritystoiminnan tulos ja sisältää suolahappoa, pepsinogeeniä ja limaa. Mahanesteen happamuus takaa, että valtaosa ruoan mukana tulevista haitallisista aineista tuhoutuu. On kuitenkin olemassa ärhäköitä ja suolistossa lisääntymään pyrkiviä patogeeneja bakteereita ja esim. joitain sisäloisia ja alkueläimiä, jotka selviytyvät mahanesteen läpi eteenpäin koiran ruoansulatuskanavassa. Koira ei siis ole immuuni ruoan mukana tulleille taudinaiheuttajille, kuten joskus näkee väitettävän. Tähän immuniteetin voimakkuuteen vaikuttaa osaltaan myös koiran yleinen terveydentila, sekä suoliston kunto, mukaanlukien vallallaoleva mikrobikanta ja suolinukan terveys.

Autonominen hermosto säätelee ruoansulatusta ja parasympaattinen hermosto ohjaa ruoansulatustoimintaa, mm. mahassa perisataltiikkaa ja mahanesteen eritystä. Nämä ovat perustoimintoja, joiden lisäksi lukemattomat muut seikat vaikuttavat ravinnon imeytymisprosessissa.

Yleensä nielty ruokamassa viipyy koiran mahassa 2-7 tuntia, mutta vaikeasti sulava materiaali (esim. luut, runsas sidekudos ym.) takertuvat sulatusta varten mahalaukun epiteelikudokseen pidemmäksi ajaksi, jopa useiksi päiviksi.

Suolen limakalvo toimii tietynlaisena suodattimena, jonka tehtävä on päästää läpi tarpeellisia ravintoaineita, kasvutekijöitä ja makromolekyylejä ja toisaalta estää haitallisten organismien pääsy elimistöön. Immunologisessa mielessä ohutsuolen tehtävä on turvata suolen sisällön valkuaisaineiden riittävä tunnistaminen ja niiden tasapainoinen käsittely. Allergisissa sairauksissa, kroonisissa suolistotulehduksissa ja autoimmuunisairauksissa ohutsuolen limakalvon poikkeavalla immunologisella vasteella katsotaan olevan keskeinen merkitys koiran kroonistuneiden oireiden taustalla.

Paksusuolen tehtävänä on kuona-aineiden poistaminen sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Paksusuolessa imeytyvät vesi ja elektrolyytit, sekä vähäisessä määrin muut, sulatusprosessin lopussa aktiivisina olevat ravintotekijät.

SUPPEA KATSAUS MUUTAMAN TÄLLÄ HETKELLÄ YLEISEN KOIRAN RUOKINTAMALLIN HAITTOIHIN JA PUUTTEISIIN

Teollisesti tuotettu ruoka (esim. kuivamuona):

• Yksipuolisuus ja puutteet tärkeiden ravintoaineiden osalta
• Huono sulavuus
• Raaka-aineiden heikko laatu, ravintosisältö pyritään pääsääntöisesti koostamaan halvimmista raaka-aineista (esim. kokonaisvalkuaispitoisuutta nostetaan kasvivalkuaislähteillä ja sidekudosproteiineilla).
• Valmistustapa (kuumentaminen, muu pitkäkestoinen prosessointi).
• Huonolaatuiset raaka-aineet eivät sisällä riittäviä määriä ravintoaineita, valmistusprosessit tuhoavat osittain ravintotekijät. Ruokiin jälkeenpäin lisätyt synteettiset ravintoaineet (kivennäiset ym.) ovat usein huonosti elimistön hyödynnettävissä, jolloin lopputuloksena koira kärsii puutosoireista, vaikka teoriassa rehuanalyysien mukaan täysravintojen pitäisi sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet.
• Koiralla saattaa esiintyä jatkuvia, vaikeitakin puutosoireita, joita omistaja ei osaa epäillä ravinnosta johtuviksi.
• Monissa tuotteissa on haitallisia säilöntäaineita, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin haittaoireita ja sairauksia, etenkin pitkäaikaisessa, vuosia kestävässä käytössä.
• Jotkin kuivaruuat sisältävät umpimähkäisesti ns. rohtokasveja (lääkekasveja), jotka ovat yleensäkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseen, ei jatkuvaan käyttöön. Pahimmillaan osa näistä on selkeästi koiralle haitallisia lyhyessäkin käytössä. 
• Ruoan aiheuttamat vakavat haittavaikutukset näkyvät yleisesti vasta pitkän ajan kuluessa, (syöpä, diabetes ym.) eikä niitä yleensä siinä vaiheessa osata yhdistää ravintoon.

Itse tuoreista raaka-aineista valmistettu ravinto:

• Valmistus vie jonkin verran aikaa ja saattaa tuntua liian työläältä
• Säilyvyys rajallinen verrattuna valmisruokiin
• Laadukkaiden raaka-aineiden löytäminen joskus hankalaa
• Saattaa olla ajoittain hintavaa, erityisesti jos kyse on oireilevasta koirasta, jolle joudutaan käyttämään erikoisempia raaka-aineita (esim. riistaa) ja samanaikaisesti tukihoitoina useita eri ravintolisävalmisteita (vrt. kuitenkin toistuvat ELL-kustannukset). 

Raakaruokinta (ns. koiran BARF-ruokinta):

• BARF –ruokintamalli ei tyydytä sellaisenaan koiran ravintotarpeita, puutosoireet hyvin yleisiä myös aikuisilla koirilla.
• Kypsentämätön kasvis- tai hedelmämassa aiheuttaa usein rsk:n ongelmia, mm. paksusuolen alueen tai yleistynyttä ruoansulatuskanavan katarria (oireina mm. kakominen, toistuva oksentelu, lumen, kylmän veden, ruohon yletön hotkiminen, ajoittainen syömättömyys, voimistuneet suolistoäänet, kipuoireet, oksentelu, ummetus, limaulosteet, toistuva vierasmateriaalin syöminen jne.).
• Tartuntatautiriski on mahdollinen ja ehdottomasti vakavasti otettava. Kypsentämättömistä eläinperäisistä aineksista on mahdollisuus saada vakavia tartuntoja sekä koiran, että perheenjäsenten (useat ruokaperäiset bakteerit tarttuvat ihmisten ja muiden eläinlajien välillä). Joitain tarttuvia, ruokaperäisiä bakteereita, joita voi kulkeutua koiran ravinnon tai pintojen (esim. lattia) kautta perheenjäseniin ovat mm: salmonella eri muodoissaan, clostridium perfringes, e.coli jne.
• Luut (ja rustot) voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai tukoksia joidenkin koirien ruoansulatuskanavassa.
• Kasvuhäiriöt ja aikuisella koiralla puutosoireista seuraavat sairaudet mahdollisia.
• Ruokintamallin runkoa on muunnettu eriävien mielipiteiden pohjalta ja vakiintunutta, täysin yhtenäistä, faktoihin perustuvaa suositusmallia ei ole. Tämä vaikeuttaa koiranomistajan kykyä arvioida omaehtoisesti raaka-aineiden määriä ja suhteita niin, että ravintosisältö säilyy tasapainoisena ja koiran kulutukseen nähden riittävänä.
• Kasvissose saattaa sisältää allergia- (porkkana, kesäkurpitsa, kurkku, paprika) tai haittakasveja (pinaatti, valkosipuli, omena) joiden haittavaikutuksista pitkäaikaiskäytössä omistaja ei ole tietoinen.

Koiran ruokinnassa ammattiapuna:

Koiran ravitsemusneuvoja -diplomikoulutuksen suorittanut (KRN) on laajan asiatiedon omaava koiran ruokinnan ammattilainen, jonka vastaanotolla voidaan nähdä monia, joko virheellisestä tai puutteellisesta ruokinnasta aiheutuvia ongelmia, kuten koiran krooninen oksentelu tai ripuli (aiheuttajana vaikkapa koiran SIBO tai IBD), jotkin iho-ongelmat ja muut koiran allergiaoireet, furunkuloosi, ylivilkkaus, kasvuhäiriöt, tiinehtymis- tai muut hormonaaliongelmat, koiran lihavuus tai laihuus jne. Koiran diplomiravitsemusneuvoja osaa yleensä auttaa kroonisestikin sairaan koiran erityisruokavalion laadinnassa. Koiran ravitsemusneuvojalta saa myös yksilöllistä neuvontaa kasvavan tai harrastavan koiran ruokinnassa.

Eläinlääkärin havainnoimat, koiran virheellisestä ruokinnasta aiheutuvat ongelmat voivat olla mm. jotkin krooniset sairaudet, vaikeimman laatuiset pennun kasvuhäiriöt, krooniset imeytymis- ja ärsytysoireet ruoansulatuskanavassa, vajaaravitsemus, sekä pahimmillaan koiran menehtymiseen johtavat ruoansulatuskanavan tukokset ja repeämät.

Mikäli kaipaat apua koirasi terveyttä edistävän ruokavalion laadinnassa, ota ehdottomasti yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvojaan (KRN). Hän osaa myös tarvittaessa ohjata koirasi tarvittaviin eläinlääkärin suorittamiin tutkimuksiin, joilla varmistetaan mahdollisuuksien mukaan koirasi hyvinvointi.

Ammattimaiset valmiudet tarjoavasta Koiran ravitsemusneuvoja diplomikoulutuksesta saa lisätietoa nettisivuilta: www.seto.fi